Ununennium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
OganessonUnunenniumUnbinilium
Fr

Uue

(Uhe)  
 
 
Wide Periodic Table.svg
Yleistä
Nimi Ununennium
Tunnus Uue
Järjestysluku 119
Luokka alkalimetallit
Lohko s-lohko
Ryhmä 1
Jakso 8
TiheysLuultavasti noin[1] 3 · 103 kg/m3
Löytövuosi (ei löydetty)
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(316)
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)240 (ennustettu) [1] pm
Orbitaalirakenne[Og] 8s1 (ennustettu)[2]
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 18, 8, 1 (ennustettu)
Hapetusluvut+I (ennustettu)[2]
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto neste tai kiinteä[2]
SulamispisteLuultavasti 273–303 K (0–30[1] °C)
KiehumispisteLuultavasti 903 K (630[1] °C)
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
CAS-numero54846-86-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Ununennium on hypoteettinen alkuaine jonka järjestysluku on 119 ja tilapäinen kemiallinen merkki on Uue. Se on järjestysluvultaan alhaisin alkuaine jota ei ole vielä löydetty. Ununennium on IUPACin antama tilapäisnimi. Aineesta käytetään myös nimitystä eka-frankium. Se olisi ensimmäinen jaksollisen järjestelmän 8. jakson alkuaine.

Ennustetut ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaineen arvellaan reagoivan muiden alkalimetallien tavoin vedessä kiivaasti ja jopa räjähtävän huoneenlämpötilassa. Olomuodoltaan sen arvellaan olevan huoneenlämpötilassa joko neste tai kiinteä aine. Jos se on neste, niin se olisi ensimmäinen radioaktiivinen nestemäinen alkuaine.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ununenniumin syntetisoimista yritettiin ensimmäisen kerran Lawrence Berkeley National Laboratoryn hiukkaskiihdyttimellä 1985. Kokeessa pommitettiin einsteiniumin isotooppia 254Es:stä tehtyä kohdetta kalsium-48 ioneilla:[3]

254Es + 48Ca → 302Uue* → ei atomeita

Kokeessa ei kuitenkaan havaittu ununenniumin atomeita. Tällaisia kokeita on hankala tehdä, koska einsteiniumia on hankalaa tuottaa tarvittavia määriä.[4]

Sittemmin useat tutkimusryhmät ympäri maailmaa, jotka ovat onnistuneet tuottamaan muita superraskaita alkuaineita, ovat yrittäneet valmistaa ununenniumia onnistumatta siinä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Fricke, Burkhard: Superheavy elements: a prediction of their chemical and physical properties. Recent Impact of Physics on Inorganic Chemistry, 1975, 21. vsk, s. 89–144. doi:10.1007/BFb0116498. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  2. a b c Hoffman, Darleane C. & Lee, Diana M. & Pershina, Valeria: ”luku 14”, Transactinide Elements and Future Elements, s. 1652–1752. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. (englanniksi)
  3. Emsley, John: Nature's Building Blocks: An A-Z Guide to the Elements, s. 585. Oxford University Press, 2011. ISBN 9780199605637. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  4. Production of heavy and superheavy nuclei in massive fusion reactions Zhao-Qing Feng, Gen-Ming Jin, Jun-Qing Li, Werner Scheid, arXiv:0803.1117 [nucl-th]. Viitattu 4.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]