Livermorium

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MoskoviumLivermoriumTennessiini
Po

Lv

Uhh  
 
 
Lv-TableImage.png
Yleistä
Nimi Livermorium
Tunnus Lv
Järjestysluku 116
Luokka -
Lohko p-lohko
Ryhmä 16. happiryhmä (ei vahvistettu)
Jakso 7
Löytövuosi, löytäjä 2000, Oganesjan et al. (JINR Dubnassa ja Lawrence Livermoren laboratorio)
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(293)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f14 6d10 7s2 7p4 (ennustettu)[1]
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 18, 6 (ennustettu)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Luultavasti kiinteä
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
CAS-numero54100-71-9
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Livermorium, aiemmin väliaikaisesti ununheksium (lat. ununhexium) on IUPACin alkuaineelle 116 antama nimi. Alkuaineen kemiallinen merkki on Lv, aiemmin väliaikaisesti Uuh.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaine on nimetty Kaliforniassa sijaitsevan Lawrence Livermore National Laboratoryn mukaan. Laboratorio toimi yhteistyössä venäläisen Joint Institute for Nuclear Researchin (JINR) kanssa, kun aine löydettiin. Laboratorio on saanut nimensä sijaintipaikkansa, Livermoren kaupungin perusteella. Kaupunki puolestaan on nimetty englantilaissyntyisen meksikolais-yhdysvaltalaisen maatilallisen Robert Livermoren mukaan.

Löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat ilmoittivat löytäneensä alkuaineet 116 ja 118 (katso oganesson). Muut tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet varmistamaan tuloksia, joten väitettä ei voitu todentaa.

Vuonna 2000 Dubnan tutkimuskeskuksessa (JINR) Venäjällä tuotettiin livermoriumia reaktiolla (jossa syntyi myös fleroviumia):

248Cm + 48Ca → 296Lv* → 293Lv + 3 n → 289Fl + α

Tämä löytö saatiin varmistettua muissa laboratorioissa vuoteen 2006 mennessä. Vuonna 2011 kemian ja fysiikan kansainväliset järjestöt IUPAC ja IUPAP hyväksyivät ununheksiumin virallisesti osaksi alkuaineiden jaksollista järjestelmää.[2] IUPAC katsoo alkuaineen löytäjiksi Dubnan ja Lawrence Livermoren laboratoriot yhdessä. Alkuaineen löytäjät ehdottivat sille nimeksi livermorium ja tunnukseksi Lv. IUPACin epäorgaanisen kemian jaosto hyväksyi nimen ja tunnuksen vuonna 2011. Tämän jälkeen nimi lähetettiin lausuntokierrokselle, ja IUPAC vahvisti sen.[3][4]

Isotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livermoriumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Muiden transuraanien tavoin kaikki livermoriumin isotoopit ovat radioaktiivisia. Alkuaineelle tunnetaan neljä isotooppia, joiden massaluvut ovat välillä 290–293. Lisäksi isotoopista 289Lv on maininta kirjallisuudessa, mutta sen olemassaolo on epävarmaa. Isotoopeista pitkäikäisin on 293Lv, jonka puoliintumisaika on noin 80 millisekuntia[a]. Tämä isotooppi hajoaa alfasäteilyä emittoiden flerovium-289:ksi. Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat jäävät alle 50 millisekunnin. Lisäksi tunnetaan yksi ydinisomeeri 293mLv, jonka puoliintumisaika on samaa luokkaa kuin perustilan isotoopin.[5]

Livermoriumin isotoopit hajoavat yksinomaan alfahajoamisella. Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti mittaamaan tai josta on ainakin arvio (vuonna 2017):[5]

Isotooppi Puoliintumisaika Löytövuosi Hajoamistyyppi ja intensiteetti[b]
289Lv[c] #2 ms[d] α ?
290Lv 8±3 ms 2004 α=100
291Lv 28±15 ms 2004 α=100
292Lv 24±12 ms 2004 α=100
293Lv 80±40 ms 2004 α=100
293mLv 80±60 ms 2012 α=100

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hoffman, Darleane C. & Lee, Diana M. & Pershina, Valeria: ”luku 14”, Transactinide Elements and Future Elements, s. 1652–1752. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. (englanniksi)
  2. Tuomas Kangasniemi: Superraskaat alkuaineet 114 ja 116 hyväksyttiin virallisesti jaksolliseen järjestelmään Tekniikka ja talous. 3.6.2011. Viitattu 5.6.2011.
  3. Start of the Name Approval Process for the Elements of Atomic Number 114 and 116 IUPAC. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
  4. Element 114 is Named Flerovium and Element 116 is Named Livermorium 30.5.2012. IUPAC. Viitattu 9.1.2016. (englanniksi)
  5. a b Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Symmetrisoitu virherajoineen: 61(+57-20) ms
  2. Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.
  3. Isotoopin olemassaolo epävarmaa.
  4. Ennustettu arvo, ei kokeellista havaintoa.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.