Livermorium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
UnunpentiumLivermoriumUnunseptium
Po

Uuh

Uhh  
 
 
Uuh-TableImage.png
Yleistä
Nimi Livermorium
Tunnus Uuh
Järjestysluku 116
Luokka -
Lohko p-lohko
Ryhmä 16. happiryhmä (ei vahvistettu)
Jakso 7
Löytövuosi, löytäjä 2000, Oganesjan et al. (JINR Dubnassa ja Lawrence Livermoren laboratorio)
Atomiominaisuudet
Atomipaino (302) amu
Orbitaalirakenne [Po] 5f14 6d10 7s2 7p4
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 18, 6
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Luultavasti kiinteä
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Livermorium, aiemmin väliaikaisesti ununheksium (lat. ununhexium) on IUPACin alkuaineelle 116 antama nimi. Alkuaineen kemiallinen merkki on Lv, aiemmin väliaikaisesti Uuh.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaine on nimetty Kaliforniassa sijaitsevan Lawrence Livermore National Laboratoryn mukaan. Laboratorio toimi yhteistyössä venäläisen Joint Institute for Nuclear Researchin (JINR) kanssa, kun aine löydettiin. Laboratorio on saanut nimensä sijaintipaikkansa, Livermoren kaupungin perusteella. Kaupunki puolestaan on nimetty englantilaissyntyisen meksikolais-yhdysvaltalaisen maatilallisen Robert Livermoren mukaan.

Löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat ilmoittivat löytäneensä alkuaineet 116 ja 118 (katso ununoktium). Muut tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet varmistamaan tuloksia, joten väitettä ei voitu todentaa.

Vuonna 2000 Dubnan tutkimuskeskuksessa (JINR) Venäjällä tuotettiin livermoriumia reaktiolla (jossa syntyi myös fleroviumia):

248Cm + 48Ca → 296Lv* → 293Lv + 3 n → 289Fl + α

Tämä löytö saatiin varmistettua muissa laboratorioissa vuoteen 2006 mennessä. Vuonna 2011 kemian ja fysiikan kansainväliset järjestöt IUPAC ja IUPAP hyväksyivät ununheksiumin virallisesti osaksi alkuaineiden jaksollista järjestelmää.[1] IUPAC katsoo alkuaineen löytäjiksi Dubnan ja Lawrence Livermoren laboratoriot yhdessä. Alkuaineen löytäjät ehdottivat sille nimeksi livermorium ja tunnukseksi Lv. IUPACin epäorgaanisen kemian jaosto hyväksyi nimen ja tunnuksen vuonna 2011. Tämän jälkeen nimi lähetettiin lausuntokierrokselle, ja IUPAC vahvisti sen.[2][3]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineella on 290–293-massaiset isotoopit. Isotooppi 293:n arvioitu elinikä on vain ~60 ms.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomas Kangasniemi: Superraskaat alkuaineet 114 ja 116 hyväksyttiin virallisesti jaksolliseen järjestelmään Tekniikka ja talous. 3.6.2011. Viitattu 5.6.2011.
  2. Start of the Name Approval Process for the Elements of Atomic Number 114 and 116 IUPAC. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
  3. Element 114 is Named Flerovium and Element 116 is Named Livermorium 30.5.2012. IUPAC. Viitattu 9.1.2016. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.