Norovirukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Noroviruksia. Valkoisen palkin pituus kuvassa on 50 nanometriä.

Norovirukset ovat viruksia, jotka aiheuttavat ripuli- ja oksennustauteja.[1] Ne tarttuvat yleensä veden ja ruoan välityksellä. Norovirus on yleisin taudinaiheuttaja vesivälitteisissä epidemioissa.

Tartuntamekanismi ja oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noroviruksen itämisaika on 12–48 tuntia, ja oireet alkavat äkillisesti. Virus säilyy kylmissä vesissä kuukausia. Tyypillisiä oireita ovat kouristavat vatsakivut, pahoinvointi, oksentelu ja ripuloiminen. Myös lievää lämmönnousua voi esiintyä. Ripuli on yleensä lyhytkestoista. Noroviruksen voi Suomessa saada muun muassa tuontipakastemarjoista ja juomavedestä, ja pienikin määrä riittää aiheuttamaan taudin. Hyvä käsihygienia hidastaa taudin leviämistä.

Useimmiten norovirustaudin saa tartuntana sitä sairastavalta tai hiljan sairastaneelta. Kypsentämättömänä syötävät kasvikset ja ulkomailta tulleet pakastemarjat ovat myös aiheuttaneet epidemioita. Koska norovirus tarttuu herkästi, se voi aiheuttaa tautiryppäitä. Jo 100 norovirusta riittää aiheuttamaan taudin. Yhdessä grammassa ripuliulostetta on miljoonia viruksia. Koska virusta erittyy runsaasti, voi tartunnan saada myös kohdista, joita tautia sairastava on koskettanut esim. valokatkaisijoista ja ovenkahvoista. [2]

Norovirusta erittyy ulosteisiin vielä 1–3 viikkoa myös ripulin loputtua. Tartunnan saanut voi olla myös oireeton, mutta tietämättään tartuttaa infektiota eteenpäin. Useimmiten virus leviää ihmisestä toiseen kosketus- tai pisaratartuntana. Norovirus voi levitä myös saastuneiden elintarvikkeiden tai veden välityksellä. Jos marjoja, hedelmiä ja kasviksia kastellaan ihmisen ulosteella saastuneella vedellä, voi virus levitä ko. elintarvikkeisiin. Norovirus voi siirtyä elintarvikkeisiin myös käsien välityksellä. [3]

Norovirus tarttuu herkästi ihmisestä toiseen. Tärkeimmät tartuntareitit ovat kosketustartunta ulosteesta käteen ja suuhun sekä aerosolitartunta oksennuksesta hengitysilmaan tai limakalvoille. Sairaalaolosuhteissa käytetään suojakäsineitä aina koskettaessa potilaaseen, hänen vuodevaatteisiinsa tai huoneen pinnoille. Vaipan vaihdossa ja eritteitä siivottaessa olisi hyvä käyttää suu-nenäsuojusta. Lähihoidossa käytetään suojaesiliinaa tai -takkia samoin kuin koskettaessa vuodevaatteisiin. [4]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ripulointivaiheessa kannattaa juoda runsaasti nesteitä, joissa on suoloja ja sokeria sopivassa suhteessa. Ripulijuomia saa esim. apteekeista. Maitotuotteita kannattaa välttää, koska ne aiheuttavat helposti vatsavaivoja. Maitohappobakteerivalmisteet voivat rauhoittaa oireita. Lepo on tärkeää. Aterioiden tulisi olla pieniä ja helposti sulavia ja esim. marjakeitot sopivat ripulipotilaalle hyvin. Sairastelu kestää noin 1-3 vuorokautta. Lääkehoitoa ei ole, mutta nestehoito saattaa joissain tapauksissa olla tarpeen. Lääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä, jos on vatsakipua ja arkuutta. Vanhuksilla ja lapsilla elimistön kuivumistila saattaa vaatia sairaalahoitoa. Jos kunto ei parane muutamassa päivässä tai kuumeilu jatkuu korkeana, on aihetta lääkäriin. Lääkärin tutkimus on myös tarpeen, jos lapsi tai vanhus muuttuu väsyneeksi, apaattiseksi tai ärtyisäksi. Pitkittyneen ripulin syy on aina selvitettävä.[5]

Genetiikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen kalikiviruksiin kuuluvat norovirukset voidaan jakaa geneettisten ominaisuuksiensa perusteella 25–29 ryhmään. Genotyyppi GII.4 hallitsee maailmaa. GII.4-virukset voidaan jakaa kuuteen geneettiseen alaryhmään, jotka leviävät pandemian tavoin ympäri maailman. Kun uusi variantti ilmaantuu, vanha yleensä häviää pois noin vuoden kuluessa. Noroinfektion jälkeen ihmiselle syntyy suojaavat vasta-aineet. Syntyvä infektiosuoja jää kuitenkin merkitykseltään lyhyt-aikaiseksi, koska GII.4-viruksissa tapahtuu antigeenistä muuntelua. Näin ihmisen hankkima aiempi immuniteetti ei suojaa enää uusilta infektioita aiheuttavilta varianteilta. Virusvarianttien tartuntareitit vaihtelevat. Ihmisestä toiseen leviää pääasiassa GII.4-tyypin variantit. Muut norovirusgenotyypit leviävät hyvin myös ruoan ja veden välityksellä. Muodoltaan norovirukset ovat pieniä pyöreitä RNA-viruksia, jotka ovat erittäin kestäviä. Desinfektioaineiden vaikutus noroviruksiin on epävarmaa.[6]

Tartunnan ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norovirukset voivat säilyä pakkasessa. Ne myös kestävät happamuuden (pH:n) vaihtelua välillä 9,5–2,5. Norovirukset kestävät kuumennustakin 65 °C puoli tuntia. Viruksen tuhoamiseksi elintarvikkeista suositellaan 90 °C lämpötilaa vähintään 2 minuutin ajan. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää käsien huolellinen pesu saippualla, koska se vähentää virusten määrää merkittävästi. Käsihuuhde ei hävitä virusta riittävästi. Likaantuneet pyykit pestään pyykinpesukoneessa vähintään 60 °C lämpötilassa. Vihannekset ja hedelmät täytyy pestä aina huolellisesti. Noroviruksella likaantuneet pinnat puhdistetaan ja desinfioidaan hyvin. Tartunnan ehkäisemiseksi esim. terveydenhuollossa työssä olevien sallitaan palata töihin vasta, kun ripulin ja oksennusten päättymisestä on vähintään kaksi vuorokautta. [7]

Norovirusepidemian rajoittaminen on tarpeen erityisesti sellaisissa olosuhteissa, joissa sairastumisvaarassa olevien henkilöiden määrä on suuri tai vaihtuu tiheästi (esim. majoituslaitokset ja risteilylaivat). Noroviruksen leviämisen ehkäisemiseksi sairastuneet ja altistuneet pyritään sijoittamaan tai majoittamaan omiin tiloihinsa erilleen terveistä henkilöistä. Tällöin olisi hyvä, jos sairastuneilla olisi omat WC:t. Oireilevien henkilöiden pitäisi välttää oleskelua yhteisissä tiloissa. Siivotessa pitäisi käyttää desinfektioaineita eritetahroille ennen perussiivousta. Tartuntaa levittävät kosketuspinnat ja esineet voidaan desinfektioida vielä normaalin siivouksen jälkeen. Eritetahroille suositellaan hypokloriittiliuosta desinfektioon. Esim. kaakelipinnoille voidaan käyttää myös kuumaa höyryä.[8]

Sairaalaolosuhteissa tarvitaan nopea tilannearvio ja ryhdytään torjuntatoimiin epidemian hallitsemiseksi. Heti ensimmäisten ripulitapausten jälkeen otetaan yhteys hygieniahoitajaan. Infektioilmoitus noroviruksesta tehdään erikoissairaanhoidossa. Rivilista sairastuneista ja heidän oireistaan toimitetaan viikoittain sairaalahygieniayksikköön. Sairastuneet, altistuneet ja terveet (uudet) potilaat eristetään omiin ryhmiinsä omiin huoneisiin tai osaston osaan. Jokaisella ryhmällä tulee olla omat WC- ja suihkutilat. Uusien potilaiden huoneet täytyy desinfioida. Pyritään mahdollisuuksien mukaan tilanteeseen, että oireilevia ja oireettomia potilaita hoitavat eri hoitajat. Potilaita ei pitäisi sijoittaa käytäväpaikoille. Potilaiden kulkemista käytävillä vältetään. Mikäli kohortointitoimenpiteet eivät auta, harkitaan potilassulkua (uusia potilaita ei oteta osastolle ennenkuin noroepidemia on hallinnassa). Potilaita ja omaisia opastetaan käsihygieniassa, suojautumisessa ja eristyshuoneessa käyttäytymisessä. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Norovirus Terveyskirjasto. 29.12.2009. Viitattu 11.3.2010.
  2. Norovirus Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim 19.5.2010.
  3. Norovirus Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. 20.02.2011.
  4. a b Noroviruksen torjuntaohje ETELÄ-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI. 4.11.2010.
  5. Norovirus, Terveyskirjasto.fi
  6. Pandemian lailla leviävät uudet norovirusvariantit aiheuttavat epidemioita eri puolilla maailmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 28.12.2007.
  7. Norovirus saa vatsan sekaisin Poliklinikka.fi. 30.11.2010.
  8. Suositus toimenpiteistä norovirusten aiheuttamissa epidemioissa Kansanterveyslaitos. 28.8.2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.