Koordinaatit: 60.0°N, 4.0°E

Norjan hauta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjanmeren kartta, josta näkyy Norjan haudan sijainti.

Norjan hauta eli Norjanhauta (norj. Norskerenna, tansk. Norskerenden, ruots. Norska rännan, engl. Norwegian channel, Norwegian trench) on pitkänomainen 850 kilometriä pitkä syvänne Pohjanmeren itäosassa ja Skagerrakissa Norjan etelärannikolla. Nimestään huolimatta Norjan hauta ei ole syvänmeren hauta, vaan se on syntynyt jääkausien aikana jäätikkövirtojen kuluttamana.[1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjanhauta sijaitsee Pohjanmeren reunalla erottaen matalan Pohjanmeren matalikon (alle 100 metriä syvä, muinainen Doggerland) ja Norjan mannermaan toisistaan. Norjanhauta seuraa Norjan etelä- ja lounaisrannikoita alkaen Skagerrakista, kiertäen Norjan niemimaan ja jatkaen pohjois-luoteeseen mannerjalustan reunalle, jota kutsutaan Norjassa eggakanteniksi. Syvänne yltää Skagerrakissa noin 700 metrin syvyyteen, mutta se madaltuu kun edetään kohti Jæreniä, jossa on enää 250 metriä syvää. Tämän jälkeen se syvenee taas ja Stadin länsipuolella se on jo 400 metriä syvä. Syvänne on tavallisesti 50–95 kilometriä leveä, mutta jalustan reunalla on syvänteen suu 150 kilometriä leveä.[1]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivirrat kiertävät Pohjanmeren matalikon niin, että voimakkaat merivirrat ohittavat sen Atlantin syvänmeren puolelta ja pintavesiin tulee heikompia merivirtoja. Norjanhauta on tässä poikkeus, sillä siihen tulee haudan suulta Atlantilta merivirta Skagerrakiin asti, joka poistuu samaa syvännettä pitkin seuraten pohjoisessa Norjan rannikoita. Merivirrat tuovat ympäristöstään ravinteita hautaan, jossa ne sekoittuvat muualta tulevaan veteen. Haudan länsireunoilla on tämän vuoksi rikas ekosysteemi, minkä ovat aikoinaan kalastajat havainneet. Kalansaaliiden määrät ovat kuitenkin olleet viime vuosikymmenet laskussa ja ovat alle neljäsosan parhaimmista vuosista 1960-luvulla.[2]

Muodostumisteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo alkaen 250 miljoonaa vuotta sitten Permikaudella ja Jurakaudella Pohjois-Euroopan manner repeytyi irti siitä, mikä tuli myöhemmin muodostaman osan Amerikan mannerta. Tästä on muistona muun muassa Norjan haudan kohdalla lukuisien pienten siirrosten ja kalliomurrosten rykelmä, joka seuraa myös muuta Norjan rannikkoa Etelä-Norjasta Lofooteille saakka. Mantereiden erkaantumisen jälkeen ovat Skandit kohonneet, mikä on lisännyt mereen kulkeutuneen sedimenttikuorman määrää. Nämä tapahtumat ovat tehneet kallioperästä ympäristöään heikompaa ja alttiimpaa kulutukselle. Norjanhauta on syntynyt viimeisen 2,8 miljoonan vuoden aikana. Sen pohjaa ovat kuluttaneet Norjan- ja Ruotsin vuoristoista sekä Itämeren altaasta virranneet virtauskielekkeet ja jäätikkövirrat. Sellaisia jääkausia, joissa jäätiköt olisivat ulottuneet Norjanhautaan asti, on noin 2,8–1,1 miljoonaa vuotta sitten (lyhennetään vs) ollut useita. Sen sijaan noin 1,1–0,5 miljoonaa vuotta sitten niitä on ollut vähemmän, ja taas viimeisen puolen miljoonan vuoden aikana tunnetaan ainakin viisi laajaa jäätiköitymistä. Niistä viimeisin on Veiksel-jääkausi, jonka aikana jäätiköt tunkeutuivat Norjanhautaan viidesti. Kyseinen jäätikkövirta on Norjanhaudan jäätikkövirta (norj. Norskerennaisstrømmen), joka on ollut aktiivisena viimeisen 400 000 vuoden aikana ainakin kuudesti. Gulsteinin eteneminen (110 000 vs) ulottui ainakin Skagerrakin rannikolle, Bønesin eteneminen (90 000 vs) eteni jonkin matkaa Norjanhautaa pitkin, Karmøyn eteneminen (60 000 vs) pääsi kauaksi merelle mannerjalustan reunalle asti. Vielä tunnetaan lyhytikäinen Skjonghellerenin eteneminen (40 000 vs), joka eteni vähintään rannikkoa pitemmälle. Viimeisen jääkauden huippuvaiheen aikana (35 000–20 000 vs) työntyi jäätikkö taas kauaksi merelle mannerjalustan reunalle asti (Tampenfremrykket). Jääkauden loppuvaiheessa on myös Britannia–Irlannin mannerjäätikkö kasvanut kiinni Fennoskandian mannerjäätikköön, joka syötti jäätikkövirtaan lisää jäätä ja ohjasi sitä omalla painollaan. Kun Pohjanmeri alkoi vapautua jäätiköistä 22 000 vs alkaen, käynnistyi sama kehitys Norjanhaudassa noin 18 500 vs. Jäätikkö poiki jäävuoria jalustan reunalta alkaen ja jääkieleke ilmeisesti romahti Skangerrakiin asti 500–1 500 vuodessa. Tämän jälkeen Norjanhauta onkin ollut jäästä vapaa.[1]

Norjanhauta on keskimäärin 600 metriä syvä, mutta se on täyttynyt jäätiköiden tuomista maamassoista ja on siksi matalampi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Schäuble, Cathrina: "Siste istids maksimum og deglasiasjon av nordøstlige deler av Nordsjøen; glasiale prosesser og landskapsformer", s. 1–4, 6–8, 9–16. (tutkielma geologiassa). Bergen, Norja: Bergenin yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.9.2021). (norjaksi)
  2. ”3. Miljøtilstanden – status og utvikling”, Meldinger til Stortinget nr 37. Helhetlig forvaltning av det marine miljø i Nordsjøen og Skagerrak (forvaltningsplan). Oslo: regjeringen.no, 2012–2013. kappaleen 3 verkkoversio (viitattu 30.9.2021). (norjaksi)
  3. Riis, Fridtjof: Norskerenna og kystlandskapene 04.09.2015. Oslo, Norja: geoforskning.no. Viitattu 30.9.2021. (norjaksi)