Nomenklatuura

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nomenklatuura (ven. номенклату́ра [nəmʲɪnklɐˈturə], taustalla lat. nomenclatura 'nimilista') oli valtaapitävien henkilöiden joukko Neuvostoliitossa ja muissa sosialistissa valtioissa. Nomenklatuura muodosti maan eliitin. Nomenklatuura oli suhteellisen pieni suuremmassa yhteiskunnassa hallitseva ryhmä, joka nautti etuoikeutettua asemaa. Nomenklatuuran jäsenet kuuluivat käytännössä aina kommunistiseen puolueeseen.

Nomenklatuura vastasi maan korkeimmasta hallinnosta: puoluejohto, politbyroon jäsenet ja Kremlin virkamiehet luonnollisesti kuuluivat nomenklatuuraan. Vain osa kommunistisen puolueen jäsenistä tai yhteiskunnan virkamiehistä kuuluivat nomenklatuuraan. Suuri osa puolueen jäsenistä tai virkamiehistä ei siis ollut eliittiä. Alemmille puolueen jäsenille ja virkamiehille oli Neuvostoliitossa oma sanansa, apparatsikki (ven. аппара́тчик). Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän tutkijan Voslenskyn mukaan Breznevin kaudella nomenklatuuraan kuului kolme miljoonaa henkilöä. Nomenklatuura oli keskittynyt Moskovaan ja alueellisesti siihen kuuluvia oli suhteellisen vähän. Nomenklatuuran keskittyminen Moskovaan liittyi siihen, että valta oli keskitetty Moskovaan.

Nomenklatuura sai alkunsa kun bolševikit korvasivat tsaarin ja tsaarin-Venäjän virkamiehet vuonna 1917. Ensimmäisen Neuvosto-Venäjän virkamiehistön muodostivat Vladimir Leninin vallankumoukselliset ja jotkut porvarilliset asiantuntijat, jotka auttoivat talouden hallinnassa. Nomenklatuura kuitenkin syntyi vasta elokuussa 1923, kun maan poliittinen johto esitti tehtäviin nimitettäviä henkilöitä jakamalla nimilistoja. Nomenklatuura vahvistui Josif Stalinin kaudella. Breznevin kaudella nomenklatuuraan kuuluvien keski-ikä oli jo 70 vuotta.

Asema ja valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nomenklatuuraan kuuluvat henkilöt työskentelivät hallinnon kaikilla portailla ja pystyivät käyttämään asemaansa pönkittääkseen omaansa ja muiden taloudellista ja sosiaalista asemaa. Nomenklatuuraan kuuluvat valitsivat uudet jäsenet kommunistisen puolueen sisältä. Kommunistisen puolueen sisällä etenemisen kautta oli mahdollista päästä tehtaanjohtajaksi, sillä poliittinen johto vastasi myös taloudellisesti toiminnasta ja kaikki yritykset olivat valtio-omisteisia. Nomenklatuuran keskittynyt valta oli proletariaatin diktatuuri -ajatuksen vastaista. Työntekijät eivät varsinaisesti päässeet käyttämään valtaa yhteiskunnassa.

Edut ja elintaso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton nomenklatuuraan kuuluneet ja heidän perheensä nauttivat etuoikeuksista. Neuvostoliitossa nomenklatuuraan kuuluvat saivat tyypillisesti auton, mahdollisesti jopa autonkuljettajan sekä pääsyn yhteiskunnan eliitille varattuihin erikoisliikkeisiin, joissa oli saatavilla laadukkaampia tavaroita. Erikoisliikkeen etuja olivat lisäksi jonottomuus ja nopea palvelu. Neuvostoliitossa tällainen erikoisliike oli Berjozka, Tšekkoslovakiassa Tuzex, Puolassa Pevex ja DDR:ssä Intershop. Nomenklatuuralle tarkoitettuja neuvostoyhteiskunnan hienoimpia autoja olivat ZiL:n valmistamat limusiinit sekä GAZ:n Tšaika-limusiinit. Nomenklatuuraan kuuluville oli parempaa terveydenhoitoa ja saivat myös vietää lomia Mustanmeren rannikolla erilaisissa kohteissa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Voslensky (1984). Nomenklatura: The Soviet Ruling Class, 1st edition, Doubleday. ISBN 0385176570.