Noel Kempff Mercadon kansallispuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Noell Kempff Mercadon kansallispuisto
Sijainti
Pinta-ala
15 234 km²
Hallinto
Nimi alkuperäiskielellä
Parque nacional Noel Kempff MercadoView and modify data on Wikidata
Tyyppi
Perustettu
28. kesäkuuta 1979
Kartta

Noel Kempff Mercadon kansallispuisto on kansallispuisto Boliviassa Santa Cruzin departementin koillisosassa lähellä Brasilian rajaa.

Puisto perustettiin 28. kesäkuuta 1979 nimellä Huanchcan kansallispuisto ("Parque Nacional Huanchca"), mutta uudelleennimettiin myöhemmin professori Noel Kempff Mercadon mukaan tämän puistossa tekemien ja havaintojen kunniaksi.

Noel Kempff Mercadon kansallispuisto on 15 234 neliökilometrin laajuinen ja sijaitsee yhdellä maailman biologisesti monipuolisimmalla alueella. Seudulla sää on todella kostea ja lämmin lämpötilan ollessa keskimäärin 25 °C ja 29 °C välillä.lähde?

Maantiede ja geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noel Kempff Mercadon kansallispuisto sijaitsee Santa Cruzin departementin koillisosassa Brasilian vastaisella rajalla. Kansallispuiston pinta-ala on 15 234 neliökilometriä.[1]

Puiston keskiössä on Serranía de Huanchacan vuoristo, joka kulkee Brasilian rajan suuntaisesti ja on 150 kilometriä pitkä ja 45 kilometriä leveä. Kolme neljäsosaa vuoristosta on puiston alueella, ja loput sijaitsee Brasiliassa. Geologisesti Serranía de Huanchaca on yli miljardi vuotta sitten kerrostunutta prekambrista hiekkakiveä ja kvartsiittiä. Vuoristo päätyy sen pohjois-, länsi- ja eteläreunalla jyrkkiin kalliohin, ja itäpuolella vuoristossa on jyrkkiä rinteitä ja laaksoja.[2]

Puistossa ja sen rajalla virtaa useita jokia. Suurin joki on Iténez, joka mudostaa Brasilian rajan. Se laskee myöhemmin Madeiraan, joka on Amazonin merkittävimpiä sivujokia. Puiston vedet laskevat nimenomaan Iténeziin, ja sen tärkeimmät sivujoet puistossa ovat Rio Verde, Paucerna ja Paragúa. Viimeksi mainittu hallitsee Serranía de Huanchacan länsipuolella olevaa tasankoa, ja sadekautena se tulvii ympäröiviin metsiin ja savanneille. Rio Verde ja Paucerna virtaavat puolestaan vuoristosta, ja niissä on useita vesiputouksia.[3]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puiston ilmasto on trooppinen.[2] Marraskuu on vuoden lämpimin kuukausi ja kesäkuu kylmin. Alueelta ei ole saatavissa riittävää lämpötiladataa tarkkojen lämpötilakeskiarvojen määrittämiseksi. Arvioiden mukaan kuukauden korkein keskilämpötila on 30 astetta ja matalin 18 astetta. Vuoden keskilämpötila on 25–26 astetta. Kesä-heinäkuussa kylmä rintama voi pudottaa lämpötilaa useaksi päiväksi, jolloin vuorokauden alin lämpötila voi olla vain muutama aste.[3]

Vuotuinen sadanta on 1 400 – 1 500 millimetriä. Tammi-helmikuussa sataa noin 195 millimetriä kuussa ja heinäkuussa vain 18 millimetriä.[3]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puisto sijaitsee Amazonin sademetsän, Chiquitanon kuivametsien ja cerradon savannialueen vaihettumisvyöhykkeellä. Alueelta löytyy viittä merkittävää ekosysteemiä, ylänköjen ainavihantoja metsiä, kesävihantoja etsiä, ylänköjen Cerrado-savannia, savannikosteikkoja ja kosteikkoisia metsiä.[2]

Puistossa on arvioiden mukaan noin 4 000 lajia putkilokasveja, joihin kuuluu muun muassa kärsimyskukka-, helikonia- ja palmupuulajeja.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallispuistossa elää 139 nisäkäslajia, mutta lukema voi suurempikin, sillä puiston lajistoa on tieteellisesti tutkittu vain parista alueesta.[4] Alankometsissä elää muun muassa jaguaareja, amerikantapiireja, andienpiikkokauriita, piikkokauriita ja mustamölyapinoita. Tulvasavannien lajeja ovat isomuurahaiskarhu, suokauris ja harjasusi. Tapiireita ja pampakauriita on puolestan vuoristoalueilla. Joissa tavataan jättiläissaukkoja, eteläamerikansaukkoja ja amazonindelfiinejä.[5]

Lintulajistotutkimuksessa lajilukumääräksi on saatu 620 lajia, mutta arvioiden perusteella lajeja voi elää yli 700. Lajeista yli 200 elää ainavihannissa metsissä. Kuivametsissä ja cerradolla ei ole yhtä runsasta lajistoa, mutta monet niiden alueiden linnuista on joko kotoperäisiä tai uhanalaisia.[5]

Puiston matelijalajistoon kuuluu ainakin 81 lajia, ja niistä yleisimpiä ovat jacarenkaimaani, kilpikonnalaji Podocnemis unifilis, viheranakonda, liskolaji Ameiva ameiva ja teiju.[5] Puistossa on tavattu 62 sammakkoeläinlajia, kaikki sammakoiden lahkosta. Kalalajeja on puolestaan löydetty 250 yhteensä 41 heimosta. Iténezjoessa niistä elää 83 lajia.[6]

Selkärangatonlajisto on monumuotoinen, mutta heikosti tunnettu. Joitain perhos- ja kovakuoriaislajeja tutkitaan puiston suojelun indikaattoreina. Scarabaeinae-lajeja tavataan poikkeuksellisen paljon.[6]

Suojeluhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusmatkailija Percy Fawcett oli ensimmäisiä ihmisiä, jokka tutki Serranía de Huanchacan aluetta. Hän julkaisi siitä kuvauksen vuonna 1910. Fawcettin kirjoitukset inspiroivat muun muassa Arthur Conan Doylea kirjoittamaan teoksen Kadonnut maailma.[6]

Huanchacan kansallispuisto perustettiin vuonna 1979, ja se nimettiin vuonna 1988 Noel Kempff Mercadon kansallispuistoksi. Noel Kempff Mercado oli bolivialainen biologi, jonka huumekauppiaat murhasivat vuonna 1986 Huanchacan kalliolla. Kempff Mercado oli kolmen kumppaninsa kanssa tutkimassa Paucernajoen vesiputouksia. Kempff Mercado julkaisi useita tutkimuksia Bolivian eläimistä ja kasveista, ja hänen ansiostaan Boliviaan perustettiin sekä Amborón kansallispuisto että nykyinen hänen nimeänsä kantava kansallispuisto.[7]

Puiston alkuperäinen pinta-ala oli 5 412 neliökilometriä, mutta vuonna 1988 sen pinta-ala laajennettiin 7 060 neliökilometriin ja vuonna 1996 edelleen 15 234 neliökilometriin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Torres & Moreno & Justiniano 1999, s. 5.
  2. a b c Noel Kempff Mercado National Park 5/2011. International Union for Conservation of Nature and UN Environment World Conservation Monitoring Centre. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)
  3. a b c Torres & Moreno & Justiniano 1999, s. 6.
  4. Torres & Moreno & Justiniano 1999, s. 8.
  5. a b c Torres & Moreno & Justiniano 1999, s. 9.
  6. a b c Torres & Moreno & Justiniano 1999, s. 10.
  7. a b Torres & Moreno & Justiniano 1999, s. 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]