Harjasusi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harjasusi
Maned wolf-aguara guazu.jpeg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Chrysocyon
Laji: brachyurus
Kaksiosainen nimi
Chrysocyon brachyurus
(Illiger, 1815)
Levinneisyyskartta
Harjasuden levinneisyysalue
Harjasuden levinneisyysalue
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Harjasusi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harjasusi Commonsissa

Harjasusi (Chrysocyon brachyurus) on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. (Vanha rinnakkaisnimi harjakoira (Chrysocyon jubatus)).

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasudella on punaruskea turkki, pitkä ja kapea kuono, suuret korvat, valkea hännänpää ja mustat, pitkät jalat, sekä lähes valkea kurkku. Paino on 20-25 kg[2] ja on säkäkorkeudeltaan vähintään 90 cm korkea. Nimestään huolimatta harjasusi muistuttaa enemmän kettua kuin sutta, mutta ei ole kuitenkaan läheistä sukua kummallekaan.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasuden elinaluetta on Etelä-Amerikan keski- ja itäosa. Tätä uhanalaista eläinlajia tavataan luonnosta enää hieman yli 2 000 yksilöä. Harjasusi on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. Lajin harventuminen johtuu pääasiassa elinympäristön tuhoutumisesta, kun ruhotasangot raivataan pois ja tilalle laitetaan soijaviljelmiä.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasusi on kaikkiruokainen syöden pieniä nisäkkäitä, kalaa, lintuja ja niiden munia. Myös hedelmiä kuten banaaneja ja tomaatinkaltaisia hedelmiä, joita tuottaa koisokasvi nimeltään lobeira, (Solanum lycocarpum). Lobeira on tomaatin sukulainen ja sen hedelmät muistuttavat jättiläistomaatteja. Harjasuden ravintoon kuuluu myös vihanneksia ja niiden juuria. Harjasusi saalistaa enimmäkseen öiseen aikaan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasusi on yksiavioinen, eikä muilla susilla ole asiaa pariskunnan elinpiirille. Harjasusiuros ja -narttu muodostavat parin, mutta elelevät tietyllä alueella erillään ja yksikseen ja ovat toistensa kanssa tekemisissä lähinnä vain paritteluaikana. Toisin kuin monet muut koiraeläimet, harjasudet eivät kaiva pesäluolaa, vaan pesä voi olla tiuhassa heinikossa tai kallionhalkeamassa. Kantoaika on suunnilleen 65 vuorokautta. Pentuja syntyy 1–5, enimmillään jopa 7. Vanhemmat vahtivat jälkikasvuaan vuorotellen, eikä pentuja jätetä juuri koskaan yksin. Myös uros osallistuu pentujen hoitoon ja oksentaa niille ruokaa. Harjasusiuros vie myös pesällä olevalle naaraalle ruokaa. Vuoden iässä harjasusi on saavuttanut aikuisen harjasuden mitat.

Kommunikointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasudet viestivät toisilleen haukkumalla kuin koirat ja jättämällä hajumerkkejä elinpiirilleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chrysocyon brachyurus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Per Christiansen: The Encyclopedia of Animals, s. 111. Amber Books, 2006. ISBN 9781905704071. (englanniksi)
  3. Villiluonto : Maailman eläimet ja elinympäristöt, s.11

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]