Percy Fawcett
| Percy Harrison Fawcett | |
|---|---|
 Percy Fawcett. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. elokuuta 1867 Torquay |
| Kuollut | 29. toukokuuta 1925 (katosi, kohtalo jäänyt epäselväksi) |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Ammatti | arkeologi ja tutkimusmatkailija |
| Vanhemmat | Edward B. Fawcett ja Myra Fawcett |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Nina Agnes Paterson |
| Lapset | Jack Fawcett, Brian Fawcett ja Joan Fawcett |
Percy Harrison Fawcett (31. elokuuta 1867, Devon, Englanti – katosi 29. toukokuuta 1925) oli brittiläinen arkeologi ja tutkimusmatkailija, joka katosi yhdessä poikansa Jack Fawcettin kanssa epäselvissä olosuhteissa etsiessään muinaista kadonnutta kaupunkia Brasilian viidakosta. Fawcettin katoaminen pysyi vuosikymmenet lehtijuttujen ja kirjojen aiheena.[1]
Varhainen elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fawcett syntyi vuonna 1867 Torquayissa, Devonissa Edward B. ja Myra Fawcettin perheeseen. Hänen Intiassa syntynyt isänsä oli Royal Geographic Society -seuran jäsen.
Vuonna 1886 Fawcett nimitettiin upseeriksi, ja hän palveli Trincomaleessa Ceylonissa[2] (nyk. Sri Lanka), jossa hän myös tapasi vaimonsa. Myöhemmin Fawcett työskenteli salaisen palvelun tehtävissä Pohjois-Afrikassa[1] ja oppi samalla selviytymään ankarissa oloissa. Fawcett oli H. Rider Haggardin ja Arthur Conan Doylen ystävä.
Varhaiset tutkimusmatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fawcett teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Etelä-Amerikkaan vuonna 1906, kun hän matkusti Royal Geographic Societyn toimeksiannosta Brasiliaan kartoittamaan viidakkoaluetta Brasilian ja Bolivian rajalla. Hän saapui La Paziin heinäkuussa. Matkansa aikana Fawcett väitti nähneensä jättiläisanakondan, minkä takia häntä pidettiin tiedeyhteisön piirissä naurettavana. Hän raportoi myös muista eläintieteelle tuntemattomista mystisistä eläimistä, kuten kissaa muistuttavasta koiraeläimestä mitla, jonka hän väitti nähneensä kahdesti.
Fawcett teki seitsemän tutkimusmatkaa vuosina 1906–1924. Hän tuli toimeen paikallisen väestön kanssa lahjoitusten, kärsivällisyyden ja kohteliaan käytöksen avulla.
Vuoden 1913 löytöretkensä jälkeen Fawcett väitti nähneensä koiria, joilla oli kaksi kuonoa. Hän palasi armeijaan aktiivipalvelukseen ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta sodan jälkeen hän palasi Brasiliaan tutkimaan paikallisia villieläimiä ja arkeologiaa.
Fawcettin viimeinen tutkimusmatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1925 The Glove -nimisen lontoolaisen liikemiesryhmän rahoittamana Fawcett palasi viidakkoon vanhimman poikansa Jackin kanssa.
Hän oli tutkinut muinaisia tarinoita sekä historiateoksia ja oli varma, että jossakin Mato Grosson alueella olisi olemassa kadonnut kaupunki, jonka hän nimesi Z-kirjaimella. Fawcett jätti jälkeensä ohjeet, joissa hän määräsi, että jos hänen retkikuntansa ei palaisi, etsintäpartioita ei pitäisi lähettää, koska etsijät saattaisivat kokea saman kohtalon.
Katoaminen ja varhaiset oletukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fawcett nähtiin viimeisen kerran 29. toukokuuta 1925, kun hän sähkötti vaimolleen olevansa valmis matkustamaan kartoittamattomalle seudulle ainoastaan poikansa Jackin ja poikansa ystävän Raleigh Rimellin kanssa. Heidän tiedetään ylittäneen Amazonin sivujoen Xingun, minkä jälkeen heistä ei ole minkäänlaisia havaintoja.[1]
Monet olettivat, että paikalliset intiaaniheimot olisivat tappaneet heidät. Molemmat nuoret miehet näyttivät valjuilta ja sairailta, kun heidät nähtiin viimeisen kerran. Heidän murhaamisestaan ei ole todisteita. Todennäköistä onkin, että he kuolivat Brasilian viidakossa luonnollisista syistä. Intiaaniheimo löysi vuonna 1927 Fawcettin nimikyltin. Läheltä baciaryintiaanien aluetta löytyi Fawcettin kompassi vuonna 1933.
Etsintämatkoja, selityksiä ja teorioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhuja ja vahvistamattomia raportteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavien vuosikymmenien aikana eri ryhmittymät tekivät useita tuloksettomia etsintäretkiä. He kuulivat ainoastaan erilaisia huhuja, joita ei voitu vahvistaa. 100 henkilöä on kuollut yli 13 etsintämatkalla, joiden tarkoituksena oli saada selville Fawcettin kohtalo.
Villas-Bôasin tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskalainen tutkimusmatkailija Arne Falk-Rønne matkusti Mato Grossoon 1960-luvulla. Vuonna 1991 ilmestyneessä kirjassaan hän kertoi kuulleensa Fawcettin kohtalon Villas-Bôasin veljeksiltä, jotka puolestaan olivat kuulleet sen yhdeltä Fawcettin murhaajilta.
Tarinan mukaan Fawcettille ja hänen seurueelleen tapahtui joella vahinko, ja he kadottivat suurimman osan intiaaniheimoille tarkoitetuista lahjoista. Matkan jatkaminen ilman lahjoja oli vakava etikettivirhe. Koska kaikki seurueen jäsenet olivat enemmän tai vähemmän sairaita, päättivät kalapalo-heimon jäsenet tappaa heidät.
Jack Fawcettin ja Raleigh Rimellin ruumiit heitettiin jokeen. Percy Fawcett sai kuitenkin hautajaiset vanhana miehenä ja siksi ansioituneena. Falk-Rønne vieraili kalapalo-heimon luona ja kertoi, että yksi heimon jäsenistä vahvisti Villas-Bôasin tarinan Fawcettin surmaamisesta.
Fawcettin luut?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1951 Orlando Villas-Bôas oletettavasti vastaanotti Fawcettin luurangon jäännökset ja järjesti niille tieteellisen analyysin. Analyysi vahvisti luiden olevan Fawcettin. Fawcettin poika Brian Fawcett (1906–1984) kieltäytyi hyväksymästä sitä. Villas-Bôasin mukaan Briania kiinnosti vain rahan tekeminen isänsä kohtaloa käsittelevillä kirjoilla. Vuonna 1965 luita säilytettiin laatikossa yhdessä Villas-Bôasin veljesten asunnossa São Paulossa.
Vuonna 1988 englantilainen tutkimusmatkailija Benedict Allen keskusteli kalapalo-heimon jäsenten kanssa. Heimon vanhin Vajuvi väitti BBC:n nauhoitetussa haastattelussa Allenille, että Villas-Bôasin löytämät luut eivät olleet Fawcettin jäännökset. Vajuvi sanoi myös, että hänen edustamallaan heimolla ei ollut mitään osuutta Fawcettin katoamiseen. Väitteitä ei ole pystytty todistamaan.
Yhdyskunta viidakossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittiläinen sanomalehti The Observer kertoi 21. maaliskuuta 2004 televisio-ohjaaja Misha Williamsin tutkineen Fawcettin papereita ja saaneen selville, että Fawcettin ei ollut tarkoitus palata matkaltaan. Fawcettin tarkoituksena oli perustaa teosofinen yhdyskunta viidakkoon. Tämän tarinan jatko-osa julkaistiin muutamia kuukausia myöhemmin The New Yorker -lehdessä. Saman artikkelin mukaan kadonneen Z-kaupungin olisi löytänyt arkeologi Michael Heckenberger.
Vaikutus populaarikulttuuriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fawcettin on sanottu olleen esikuva Indiana Jonesin hahmolle. Hergén Tintti-sarjakuvassa Särkynyt korva esiintyvä hahmo Ridgewell on mahdollisesti myös Fawcettin innoittama. Arthur Conan Doyle käytti Fawcettia esikuvana teoksensa Kadonnut maailma John Roxton -hahmolle ja Fawcettin tarinoita Mato Grosson osavaltion koskemattomista vuorista, tiheistä metsistä ja ylitsepääsemättömistä rotkoista romaanin yleisenä inspiraationa.[1] Comics Scene -lehden mukaan Fawcett on ollut mallina Shadow-sarjakuvahahmon alter egolle Kent Allardille.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- David Grann: The Lost City of Z – A Tale of Deadly Obsession in the Amazon. Doubleday, 2009. ISBN 978-0385513531.
- Falk-Rønne, Arne. (1991). Klodens Forunderlige Mysterier. Roth Forlag.
- Fawcett, Percy ja Brian Fawcett. (2001) Exploration Fawcett. Phoenix Press, ISBN 1-84212-468-4
- Fawcett, Percy ja Brian Fawcett. (1953) Lost Trails, Lost Cities Funk & Wagnalls ASIN B0007DNCV4
- Fleming, Peter. (1933) A Brazilian Adventure, Charles Scribner's Sons ISBN 0-87477-246-X, matkakirja Fawcettin etsinnästä
Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2 iloista merimiestä Afrikassa (Road to Zanzibar, 1941), Fawcettin etsintään löyhästi perustuva elokuva
- Z: Amazonin kadonnut kaupunki (The lost city of Z, 2017). Fawcettin elämään ja Amazonin tutkimusmatkoihin perustuva elokuva
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virtual Exploration Society - Colonel Percy Fawcett (englanniksi)
- Veil lifts on jungle mystery of the colonel who vanished (englanniksi)
- Colonel Fawcett (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
