Nikolai Tihonov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee runoilijaa. Muita samannimisiä henkilöitä on lueteltu täsmennyssivulla.
Nikolai Tihonov esiintymässä Berliinin kirjailijakokouksessa vuonna 1950.

Nikolai Semjonovitš Tihonov (ven. Никола́й Семёнович Ти́хонов; 4. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1896 Pietari8. helmikuuta 1979 Moskova) oli neuvostoliittolainen runoilija ja kirjallisuusvaikuttaja[1].

Nikolai Tihonov syntyi parturin perheeseen. Hän kävi Pietarin kauppakoulun, osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja palveli puna-armeijassa. Vuonna 1922 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.[1]

Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon[2] vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968).[3]

Runoilija työskenteli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsenenä vuodesta 1934[1] ja sen sihteerinä vuodesta 1944[3]. Vuonna 1946 hän joutui jättämään liiton puheenjohtajuuden Aleksandr Fadejeville[1]. 1940-luvulta lähtien Tihonov toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana, Maailman rauhanneuvoston jäsenenä ja Neuvostoliiton rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi. Tihonov on palkittu Leninin rauhanpalkinnolla (1957), kolmella Leninin kunniamerkillä sekä Lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä.[3]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leningradilaiset: kertomuksia. Helsinki: Kansankulttuuri, 1945.
  • Leningradin sankarillinen puolustus. Helsinki: Suomi-Neuvostoliitto-seura, 1945.
  • Vanhassa Lahoren kaupungissa. Suom. Tauno Haapalainen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1953.
  • Rohkea partisaani. Suom. Vuokko Ahvenainen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[4]
Antologioissa
Runot
  • Balladi nauloista (Баллада о гвоздях)
  • Balladi sinikuoripaketista (Баллада о синем пакете), suom. Toivo Flink, teoksessa: Uuden runon Venäjä
  • Indus, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
  • Juhlavana, iloisena, riivattuna… (Праздничный, веселый, бесноватый..), suom. Ilpo Tiihonen Pekka Pesosen raakakäännöksestä teoksessa: Neuvostolyriikkaa 4
  • Karjalassa, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 nykyvirolaista runoilijaa
  • Kirov Leningradissa (Kirov s nami): 1–7, suom. Armas Äikiä, teoksessa: Neuvostorunoutta
  • Kirov on kanssamme (Kirov s nami): 1–4, suom. Lauri Kemiläinen, teoksessa: Venäjän runotar
  • Kun lähden, äiti murtuu kokonaan... (Kogda uidu - sovsem sognjotsja mat), suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
  • Kutsu matkalle, suom. Ilpo Tiihonen Pekka Pesosen raakakäännöksestä; teoksessa: Neuvostolyriikkaa 4
  • Leningrad taistelussa 1919–1941: I–II, suom. Armas Äikiä, teoksessa: Neuvostorunoutta
  • Levon unohtama maailmassa..., suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
  • Maailman ihanimman ilon vuoksi, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
  • Marsilaisen lailla ahne luomaan (Праздничный, веселый, бесноватый), suom. Taisto Summanen, teoksessa: Uuden runon Venäjä
  • Me menetimme taidon… (My razutšilis ništšim podava), suom. Ilpo Tiihonen Pekka Pesosen raakakäännöksestä; teoksessa: Neuvostolyriikkaa 4
  • Minä paloin kuin tulessa koivu (Полюбила меня не любовью..), suom. Taisto Summanen teoksessa: Uuden runon Venäjä
  • Olen raivokas, raaka ja alaston (Я - одержимый дикарь, я гол), suom. Taisto Summanen teoksessa: Uuden runon Venäjä
  • Oli toukokuun päivä, mutta lahdelta toi tuuli sumua, suom. Pentti Saaritsa, teoksessa: Purje: merirunoutta neljällä kielellä.
  • Paita (Rubaška), suom. Ilpo Tiihonen Pekka Pesosen raakakäännöksestä; teoksessa: Neuvostolyriikkaa 4
  • Punainen Armeija, suom. Armas Äikiä, teoksessa: Neuvostorunoutta
  • Rakastan sinua sellaisena... (Ja ljublju tebja toi, bez pritšoski), suom. Ilpo Tiihonen Pekka Pesosen raakakäännöksestä; teoksissa: Neuvostolyriikkaa 4'' ja Tässä taivas, tässä maa
  • 1919–1941, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
  • Uni, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 776. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  2. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 776–777. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  3. a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 25, s. 596. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.
  4. Nikolai Tihonov, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 11.10.2021, viitattu

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]