Nikolai Tihonov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikolai Tihonov esiintymässä Berliinin kirjailijakokouksessa vuonna 1950.

Nikolai Semjonovitš Tihonov (ven. Никола́й Семёнович Ти́хонов; 4. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1896 Pietari8. helmikuuta 1979 Moskova) oli neuvostoliittolainen runoilija ja kirjallisuusvaikuttaja[1].

Nikolai Tihonov syntyi parturin perheeseen. Hän kävi Pietarin kauppakoulun, osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja palveli puna-armeijassa. Vuonna 1922 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.[1]

Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon[2] vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968).[3]

Runoilija työskenteli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsenenä vuodesta 1934[1] ja sen sihteerinä vuodesta 1944[3]. Vuonna 1946 hän joutui jättämään liiton puheenjohtajuuden Aleksandr Fadejeville[1]. 1940-luvulta lähtien Tihonov toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana, Maailman rauhanneuvoston jäsenenä ja Neuvostoliiton rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi. Tihonov on palkittu Leninin rauhanpalkinnollla (1957), kolmella Leninin kunniamerkillä sekä Lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä.[3]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leningradilaiset: kertomuksia. Helsinki: Kansankulttuuri, 1945.
  • Leningradin sankarillinen puolustus. Helsinki: Suomi-Neuvostoliitto-seura, 1945.
  • Vanhassa Lahoren kaupungissa. Suom. Tauno Haapalainen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1953.
  • Rohkea partisaani. Suom. Vuokko Ahvenainen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 776. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  2. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 776–777. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  3. a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 25, s. 596. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]