Nikolai Iordanski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nikolai Ivanovitš Iordanski (ven. Никола́й Ива́нович Иорда́нский, 4. joulukuuta 1876 Novohopjorsk29. joulukuuta 1928 Moskova[1]) oli venäläinen vallankumouksellinen, toimittaja ja diplomaatti.

Iordanski syntyi konttoristin perheeseen. Hän valmistui lukiosta Simferopolissa ja opiskeli Pietarin yliopistossa, josta hänet erotettiin vuonna 1899 opiskelijalakon takia. Samana vuonna Iordanski liittyi Taisteluliittoon työväenluokan vapauttamiseksi.[1]

Iordanski toimi Simferopolin, Sevastopolin ja Borisoglebskin sosiaalidemokraattisissa järjestöissä ja liittyi vuonna 1903 menševikkeihin. Hän työskenteli Iskran ja muiden puoluelehtien toimittajana ja oli Georgi Plehanovin läheinen työtoveri. Palattuaan Sveitsistä vuonna 1905 Iordanski kuului Pietarin ensimmäisen työläisneuvostoon toimeenpanevaan komiteaan.[1] Tampereen konferenssissa hänet valittiin Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen keskuskomitean jäseneksi[2].

Vuosina 1909–1917 Iordanski työskenteli Sovremennyi mir ja vuosina 1910–1911 Zvezda -lehden toimittajana. Vuosina 1911–1913 hän asui karkotettuna Uudenkirkon Neuvolassa.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Iordanski kuului sotaan osallistumista kannattaneisiin menševikkeihin. Helmikuun vallankumouksen jälkeen hän toimi rintamalla väliaikaisen hallituksen komissaarina.[1] Lokakuussa 1917 Iordanski yritti siirtää hallitukselle uskollisia joukkoja Moskovaan tukahduttamaan bolševikkikapinaa[3].

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Iordanski asui Helsingissä, jossa hän toimitti Neuvosto-Venäjään myönteisesti suhtautunutta Put-lehteä. Suomen viranomaiset karkottivat hänet vuonna 1922.[1] Venäjälle palattuaan Iordanski liittyi NKP(b):n jäseneksi[2] ja työskenteli Moskovassa ulkoasian kansankomissariaatissa. Vuosina 1923–1924 Iordanski toimi Neuvostoliiton edustajana Italiassa. Viimeisinä vuosinaan hän työskenteli valtion kustannusliikkeessä Gosizdatissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Russije pisateli 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 2, s. 423. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-064-9.
  2. a b Spravotšnik po istorii Kommunistitšeskoi partii i Sovetskogo Sojuza 1898–1991 knowbysight.info. Viitattu 24.9.2019.
  3. Sotrudniki pervogo sostava redaktsii žurnala ”Meždunarodnaja žizn” Meždunarodnaja žizn. Viitattu 24.9.2019.