Niilo Jääskinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvo Niilo Ilmari Jääskinen (s. 16. syyskuuta 1958 Mikkeli)[1] on suomalainen lakimies. Jääskinen toimi 2009 - 2015 Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehenä. Hän on ensimmäinen julkisasiamiehenä toiminut suomalainen. Jääskinen on korkeimman hallinto-oikeuden jäsen.

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskinen valmistui vuonna 1980 oikeustieteen kandidaatiksi ja vuonna 1982 oikeustieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta. Vuonna 1984 hänestä tuli varatuomari.[1] Oikeustieteen tohtoriksi hän väitteli 4. syyskuuta 2008 Helsingin yliopistossa tarkastetulla väitöskirjalla "Eurooppalaistuvan oikeuden oikeusteoreettisia ongelmia" (engl. The Europeanization of Law - Jurisprudential Problems).[2] Vuodesta 2013 Jääskinen on ollut Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden ja yleisen oikeustieteen dosentti.[1]

Vuodet 1979–1980 Jääskinen toimi Helsingin yliopistossa tutkimusavustajana. Vuosina 1981–1983 hän hoiti yliopistolla assistenttin ja amanuenssin tehtäviä. Vuosina 1983–1984 hän työskenteli Rovaniemen tuomiokunnan notaarina ja käräjätuomarina, kunnes palasi jälleen Helsingin yliopistoon yleisen oikeustieteen assistentiksi vuosiksi 1984–1986. Vuonna 1986 hän toimi myös viransijaisena yleisen oikeustieteen professorina.[1]

Ministeriöissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistosta Jääskinen siirtyi vuosiksi 1987–1989 oikeusministeriöön lainsäädäntöneuvokseksi. Hän toimi samassa tehtävässä myös ulkoministeriössä vuosina 1989–1990. Vuodesta 1990 vuoteen 1995 Jääskinen oli jälleen oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos toimien samalla ETA-yksikön päällikkönä. Vuosina 1990–1992 Jääskinen oli Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen neuvotteluryhmän jäsen.[1] Hän toimi oikeudellisia ja institutionaalisia kysymyksiä[3] käsitelleiden työryhmien puheenjohtajana. Käytännössä Jääskinen oli vastuussa EU-lainsäädännön siirtämisestä suomalaiseen lainsäädäntöön.

Vuonna 1995 suuresta valiokunnasta tuli eduskunnan EU:ta koskevien asioiden valmisteleva toimielin ja Jääskinen siirtyi eduskunnan kanslian valiokuntaneuvokseksi. Hän toimi suuren valiokunnan sihteerinä sekä EU-sihteeristön päällikkönä vuoteen 2000.[1]

Jääskinen toimi vuonna 2003 valtioneuvoston kanslian selvitysmiehenä EU:n toimivaltaa ja Ahvenanmaan asemaa koskevassa asiassa sekä oikeusministeriön selvitysmiehenä Ahvenanmaan maakuntalakien valvontaan liittyvissä erityiskysymyksissä vuonna 2005. Vuonna 2006 Jääskinen toimi yhdessä Jorma Rantasen kanssa opetusministeriön selvitysmiehenä yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista koskevassa selvityksessä.[4][5]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja EU:n tuomioistuimessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2000 joulukuuhun 2002 Jääskinen toimi korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräisenä hallintoneuvoksena.[3] Tammikuussa 2003 hänestä tuli varsinainen hallintoneuvos.[1][6][7]

Jääskinen jäi hallintoneuvoksen tehtävästä virkavapaalle vuosiksi 2009–2015 kun hänet nimitettiin 25. helmikuuta 2009 Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi (engl. advocate-general) 7. lokakuuta 2009 alkaneelle kuusivuotiskaudelle.[8] Lokakuussa 2012 hänet valittiin ensimmäiseksi julkisasiamieheksi yhden vuoden toimikaudeksi.[9]

Luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskinen on ollut Suomen Kulttuurirahaston säätiön hallituksen jäsen, vuosina 2003–3006 varapuheenjohtaja ja vuosina 2006–2009 puheenjohtaja.[1] Sittemmin hän on kuulunut rahaston hallintoneuvostoon.[10] Hän on myös Europäische Rechtsakademien (ERA) Board of Trusteesin jäsen vuodesta 2003.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • EEC ja ulkomaalaiset yritykset: Euroopan talousyhteisön kilpailunrajoitusoikeuden soveltaminen ulkomaalaisiin yrityksiin (1984), Suomen lakimiesliiton kustannus, ISBN 951-640-215-1
  • Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt (yhdessä Thomas Wilhelmssonin kanssa) (1. painos 1988, 2. painos 1992, 3. painos 2001), Lakimiesliiton kustannus, ISBN 952-14-0330-6
  • Euroopan talousalue : Suomi ja oikeudelliset kysymykset (yhdessä Leif Sevónin ja Esa Paasivirran kanssa) (1994), Lakimiesliiton kustannus, ISBN 951-640-700-5
  • Euroopan unionin konstitutio: perussopimus vai perustuslaki (teoksessa Oikeustiede 34 2001, sivut 67–153) (2001), Suomalainen lakimiesyhdistys, ISBN 951-855-187-1
  • Euroopan unioni - oikeudelliset perusteet (2007) Talentum, ISBN 978-952-14-0980-6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Niilo Jääskinen 8.11.2013. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 27.4.2014.
  2. Väitös Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 4.9.2008 Asianajat.fi. 12.8.2008. Viitattu 27.4.2014.
  3. a b Unionin tuomioistuin: Jäsenten esittely Curia.europa.eu. Euroopan unionin tuomioistuin. Viitattu 27.4.2014.
  4. Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen Minedu.fi. 17.1.2007. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 27.4.2014.
  5. Helsingin Sanomat 18.1.2007: ”Yliopistoille halutaan antaa lisää itsenäisyyttä”
  6. Suomen Lakimiehet 2003, sivu 332
  7. Kuka Kukin On 2005, sivut 327-328
  8. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimissa kolme suomalaisnimitystä Valtioneuvosto.fi. 25.2.2009. Viitattu 27.4.2014.
  9. Niilo Jääskinen EU:n tuomioistuimen ensimmäiseksi julkisasiamieheksi Formin.finland.fi. 18.10.2012. Ulkoasiainministeriö.
  10. Hallintoneuvosto Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 27.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]