Niilo Jääskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvo Niilo Ilmari Jääskinen (s. 16. syyskuuta 1958 Mikkeli[1]) on suomalainen oikeustieteen tohtori[2] ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomari vuodesta 2019. Vuosina 2009–2015 Jääskinen toimi Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehenä. Hän oli ensimmäinen julkisasiamiehenä toiminut suomalainen. Jääskinen oli korkeimman hallinto-oikeuden jäsen vuosina 2003–2009 ja 2015–2019.

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskinen valmistui vuonna 1980 oikeustieteen kandidaatiksi ja vuonna 1982 oikeustieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta. Vuonna 1984 hänestä tuli varatuomari.[1] Oikeustieteen tohtoriksi hän väitteli 4. syyskuuta 2008 Helsingin yliopistossa tarkastetulla väitöskirjalla "Eurooppalaistuvan oikeuden oikeusteoreettisia ongelmia" (engl. The Europeanization of Law: Jurisprudential Problems).[3] Jääskinen sai väitöskirjastaan Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen jakaman K. G. Idmanin palkinnon.[4] Vuodesta 2013 Jääskinen on ollut Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden ja yleisen oikeustieteen dosentti.[1]

Vuodet 1979–1980 Jääskinen toimi Helsingin yliopistossa tutkimusavustajana. Vuosina 1981–1983 hän hoiti yliopistossa assistentin ja amanuenssin tehtäviä. Vuosina 1983–1984 hän työskenteli Rovaniemen tuomiokunnan notaarina ja käräjätuomarina, kunnes palasi jälleen Helsingin yliopistoon yleisen oikeustieteen assistentiksi vuosiksi 1984–1986. Vuonna 1986 hän toimi myös viransijaisena yleisen oikeustieteen professorina.[1]

Ministeriöissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistosta Jääskinen siirtyi vuosiksi 1987–1989 oikeusministeriöön lainsäädäntöneuvokseksi. Hän toimi samassa tehtävässä myös ulkoministeriössä vuosina 1989–1990. Vuodesta 1990 vuoteen 1995 Jääskinen oli jälleen oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos toimien samalla ETA-yksikön päällikkönä. Vuosina 1990–1992 Jääskinen oli Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen neuvotteluryhmän jäsen.[1] Hän toimi oikeudellisia ja institutionaalisia kysymyksiä[5] käsitelleiden työryhmien puheenjohtajana. Käytännössä Jääskinen oli vastuussa EU-lainsäädännön siirtämisestä suomalaiseen lainsäädäntöön.

Vuonna 1995 suuresta valiokunnasta tuli eduskunnan EU:ta koskevien asioiden valmisteleva toimielin ja Jääskinen siirtyi eduskunnan kanslian valiokuntaneuvokseksi. Hän toimi suuren valiokunnan sihteerinä sekä EU-sihteeristön päällikkönä vuoteen 2000.[1]

Jääskinen toimi vuonna 2003 valtioneuvoston kanslian selvitysmiehenä EU:n toimivaltaa ja Ahvenanmaan asemaa koskevassa asiassa sekä oikeusministeriön selvitysmiehenä Ahvenanmaan maakuntalakien valvontaan liittyvissä erityiskysymyksissä vuonna 2005. Vuonna 2006 Jääskinen toimi yhdessä Jorma Rantasen kanssa opetusministeriön selvitysmiehenä yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista koskevassa selvityksessä.[6][7]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja EU:n tuomioistuimessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2000 joulukuuhun 2002 Jääskinen toimi korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräisenä hallintoneuvoksena.[5] Tammikuussa 2003 hänestä tuli varsinainen hallintoneuvos.[1][8][2]

Jääskinen jäi hallintoneuvoksen tehtävästä virkavapaalle vuosiksi 2009–2015 kun hänet nimitettiin 25. helmikuuta 2009 Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi (engl. advocate-general) 7. lokakuuta 2009 alkaneelle kuusivuotiskaudelle.[9] Lokakuussa 2012 hänet valittiin ensimmäiseksi julkisasiamieheksi yhden vuoden toimikaudeksi.[10] Jääskinen toimi julkisasiamiehenä lokakuuhun 2015 saakka, jonka jälkeen hän palasi korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimien oikeusneuvoksena 2015–2019 sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentin sijaisena 2018–2019.

Jääskinen nimitettiin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomariksi Allan Rosasin seuraajaksi. Jääskisen toimikausi alkoi 7. lokakuuta 2019 ja päättyy 6. lokakuuta 2021.[11][12][13]

Luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskinen on ollut Suomen Kulttuurirahaston säätiön hallituksen jäsen, vuosina 2003–2006 varapuheenjohtaja ja vuosina 2006–2009 puheenjohtaja.[1] Sittemmin hän on kuulunut rahaston hallintoneuvostoon.[14] Hän on myös Europäische Rechtsakademien (ERA) Board of Trusteesin jäsen vuodesta 2003.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • EEC ja ulkomaalaiset yritykset: Euroopan talousyhteisön kilpailunrajoitusoikeuden soveltaminen ulkomaalaisiin yrityksiin. Suomen lakimiesliiton kustannus, 1984. ISBN 951-640-215-1
  • Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt (yhdessä Thomas Wilhelmssonin kanssa). Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISBN 952-14-0330-6
  • Euroopan talousalue: Suomi ja oikeudelliset kysymykset (yhdessä Leif Sevónin ja Esa Paasivirran kanssa). Lakimiesliiton kustannus, 1994. ISBN 951-640-700-5
  • ”Euroopan unionin konstitutio: Perussopimus vai perustuslaki”, Oikeustiede 34, s. 67–153. Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001. ISBN 951-855-187-1
  • Euroopan unioni: Oikeudelliset perusteet. Talentum, 2007. ISBN 978-952-14-0980-6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i Niilo Jääskinen 8.11.2013. Korkein hallinto-oikeus. Arkistoitu 22.3.2014. Viitattu 27.4.2014.
  2. ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 288. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  3. ↑ Väitös Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 4.9.2008 12.8.2008. Asianajajaliitto. Viitattu 27.4.2014.
  4. ↑ Ministeri, molempien oikeuksien tohtori K. G. Idmanin palkinto Suomalainen Lakimiesyhdistys. Viitattu 28.11.2023.
  5. ↑ a b Jäsenten esittely Euroopan unionin tuomioistuin. Viitattu 27.4.2014.
  6. ↑ Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen 17.1.2007. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014.
  7. ↑ Helsingin Sanomat 18.1.2007: ”Yliopistoille halutaan antaa lisää itsenäisyyttä”
  8. ↑ Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 332. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118. Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530. ISBN 952-14-0637-2.
  9. ↑ Euroopan yhteisöjen tuomioistuimissa kolme suomalaisnimitystä 25.2.2009. Valtioneuvosto. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 27.4.2014.
  10. ↑ Niilo Jääskinen EU:n tuomioistuimen ensimmäiseksi julkisasiamieheksi 18.10.2012. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014.
  11. ↑ Unionin tuomioistuimen kahden uuden jäsenen virkaan astuminen. Lehdistötiedote nro 130/2019. Euroopan unionin tuomioistuin. Luxemburg 7.10.2019. Linkki.
  12. ↑ Niilo Jääskinen tuomariksi EU:n tuomioistuimeen Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2019.
  13. ↑ Niilo Jääskinen nimitettiin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomariksi Helsingin Sanomat. 2.2.2019. Viitattu 8.10.2019.
  14. ↑ Hallintoneuvosto Suomen Kulttuurirahasto. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niilo_Jääskinen&oldid=22013712”