Niilinahven
| Niilinahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Latidae |
| Suku: | Lates |
| Laji: | niloticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lates niloticus |
|
| Katso myös | |
Niilinahven (Lates niloticus) on makeanveden kala. Se on levinnyt laajalle alueelle Afrikkaa ja esiintyy alkuperäisenä lajina Tšadjärvessä, Kongossa, Niilissä, Senegalissa, Voltassa, Turkanajärvessä ja muilla jokialueilla. Sitä esiintyy myös murtovedessä Marioutjärvessä Egyptissä.
Niiliahvenen väritys on hopea sinisellä vivahteella. Sillä on tumman mustat silmät kirkkaan keltaisella ympäryksellä. Se voi saavuttaa jopa kahden metrin pituuden ja 200 kilogramman painon ja onkin yksi suurimmista makean veden kaloista.[2]
Niilinahventa on istutettu moniin muihin Afrikan järviin, kuten Victoriajärveen ja Nasserjärveen. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN määrittelee niilinahvenen yhdeksi maailman pahimmista elintilaa valtaavista vieraslajeista.[3] Queenslandin osavaltio Australiassa rankaisee suurilla sakoilla jokaista, joka tuo osavaltioon elävän niilinahvenen, sillä se on kilpaileva laji natiivin barramundin kanssa. Barramundi on samankaltainen laji, mutta ei saavuta samaa kokoa kuin niilinahven.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niilinahvenen ravinto koostuu kaloista, hyönteisistä, nilviäisistä ja äyriäisistä. Kun niilinahven kasvaa, se siirtyy syvempiin vesiin, jossa sen ruokavalio koostuu pääasiassa kirjoahvenista.[4]
Niilinahvenen istutus Victoriajärveen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niilinahvenen istuttaminen Victoriajärveen on yksi viitatuimmista esimerkeistä siitä mitä negatiivisia vaikutuksia vieras laji voi saada aikaan ekosysteemeissä.
Niilinahven tuotiin Victoriajärveen Itä-Afrikassa 1950-luvulla, ja sen jälkeen sitä on kalastettu talouskalana. Se on saattanut sukupuuttoon tai uhanalaisiksi useita satoja alkuperäislajeja,[4] mutta koska niilinahventen lukumäärä pysyy kurissa kaupallisen kalastamisen vuoksi, osa lajeista on tekemässä paluuta. Alkujaan niilinahvenen ruokavalio koostui kirjoahvenista, mutta niiden kannan pienennyttyä niilinahven on siirtynyt pääasiassa muihin pieniin kaloihin ja katkarapuihin.
Kalan istuttamisen jälkeen järvelle on perustettu suuria kalastusyrityksiä. Vielä 1980-luvulla ei ollut epätavallista saada jopa 50 kilogramman painoisia niilinahvenia. Kalamäärän kasvaessa myös sijoittajien määrä kasvoi, ja hinnat nousivat. Kalaboomin aikana alueelle tuli paljon väkeä helpon rahan toivossa. Osa ei osannut käyttää rahaa oikein, osa taas ei menestynyt kalastuksessa. Osa alueelle tulleista naisista ryhtyi harjoittamaan prostituutiota, mikä heijastui hiv:n/AIDS:n yleisyyteen. Vuosien ylikalastamisen vuoksi järven raja-alueilla on usein yhteenottoja eri maiden kalastajien välillä.[5] Vuonna 2003 Euroopan unioni sai niilinahvenen myynnistä 169 miljoonaa euroa. Pitkällä aikavälillä ylikalastus kuitenkin pienentää niilinahvenen kantaa.
Niilinahvenen istutuksella on myös ollut negatiivisia vaikutuksia rannoille. Alkuperäiset kirjoahvenet kuivatettiin alun perin auringossa, mutta niilinahvenen rasvapitoisuus on suurempi kuin kirjoahvenilla, joten pilaantumisen välttämiseksi kalat pitää savustaa. Tämä on johtanut kasvaneeseen puun kysyntään alueella, joka kärsii jo ennestään metsien hävityksestä, eroosiosta ja aavikoitumisesta.[6]
Oscar-ehdokkuuden saanut, Hubert Sauperin ohjaama dokumentti Darwinin painajainen käsittelee niilinahven aiheuttamaa vahinkoa alueelle. Dokumentti myös huomioi aseiden ja ammusten maahantuonnin Euroopasta rahtilentokoneiden mukana, jotka vievät maasta kalaa. Alueelle tuodut aseet pahentavat konflikteja ja kurjuutta ympäröivillä seuduilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Azeroual, A., Entsua-Mensah, M., Getahun, A., Lalèyè, P., Moelants, T. & Ntakimazi, G.: Lates niloticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 04.08.2013. (englanniksi)
- ↑ Ed. Ranier Froese & Daniel Pauly: Lates niloticus FishBase. Viitattu 18. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Arkistoitu 29.4.2010. Viitattu 26.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Lipton, David: Lates niloticus University of Michigan. Viitattu 17. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Masciarelli, Alexis: The rise and fall of the Nile Perch BBC. Viitattu 17. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Alien species invade the planet IUCN. Arkistoitu 26.2.2008. Viitattu 18.8.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lates niloticus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- Lates niloticus Animal Diversity Web -sivustolla (englanniksi)
- Lates niloticus (Arkistoitu – Internet Archive) Global Invasive Species Database -sivustolla (englanniksi)
|