Nabatealaiset

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Nabatea)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nabatealaisten kuningaskunta
–106
Valtiomuoto kuningaskunta
Pääkaupunki Petra
Seuraaja(t) Arabia Petraea
Petran kaupunki oli nabatealaisten pääkaupunki

Nabatealaiset olivat muinainen kansa, joka asui Arabian pohjoisosassa, nykyisen Jordanian tienoilla ja Negevin autiomaassa. Heidän pääelinkeinonsa oli kauppa ja alueen kauppareittien valvonta. Nabatealaisten kuningaskunnan merkittäviä kaupunkeja olivat Petra ja Bostra. Nabatealaisten kukoistuskausi oli kuninkaiden Oboda III:n ja Aretas IV:n hallituskausien aikana (noin vuosina 30 eaa.–40 jaa.). Vuonna 106 Rooman keisari Trajanus liitti nabatelaisten kuningaskunnan Rooman valtakuntaan Arabia Petraean provinssina.[1]

Alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabatealaisten kuningaskunta käsitti laajan alueen. Sen pääkaupunki oli Petra. Lännessä kuningaskunnan alue rajoittui Juudean kuningaskuntaan. Lännessä siihen kuuluivat muun muassa Rhinokolura (nykyinen Al-Arish) ja Gaza. Pohjoisessa siihen kuului Bostra ja Madaba, ja ajoittain jopa Damaskos. Etelässä kuningaskuntaan kuului Hegra (nykyinen Madain Saleh) sekä Al-Ulan keidas ja sen satamakaupunki Leuke Kome. Idässä alueeseen kuului useita keitaita. Nabatealaisten alueeseen kuului myös useita Dekapoliin kaupunkeja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabatealaiset mainitaan 600-luvulla eaa. Assyrian kuninkaan Assurbanipalin nuolenpääkirjoituksissa, joissa Assurbaninpalin kerrotaan hyökänneen heitä vastaan.[2] Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. elänyt kreikkalais-roomalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että tuolloin makedonialainen sotapäällikkö Antigonos I yritti kukistaa nabatealaiset, mutta epäonnistui. Tuolloin nabatealaiset elivät paimentolaisina ja on epävarmaa milloin ja mistä he olivat saapuneet alueelle. Nabatealaisten historiasta ennen vuotta 312 eaa. ei tiedetä mitään, vaikka heitä on yritetty yhdistää vanhassa testamentissa mainittuun Nebaiothiin ja samankaltaiseen nimeen assyrialaisissa lähteissä. Diodoroksen selostuksesta selviää myös että nabatealaiset tunsivat kirjoitustaidon ja käyttivät aramealaisia kirjaimia. Heidän elinkeinonsa koostui kamelien ja lampaiden paimentamisesta, mutta he välittivät myös suitsuketta, mirhaa ja kalliita mausteita Arabian eteläosista ja idästä.[3]

300-luvun eaa. ja ajanlaskun alun välisenä aikana nabatealaisten elämäntyyli muuttui dramaattisesti ja alkoivat asua kaupungeissa. Tuon ajanjakson aikana rakennettiin muun muassa Petran kaupunki. Nabatealaiset levittäytiyvät myös transjordaniasta pohjoisemmaksi Hawranin alueelle ja länteen Negevin aavikolle. Nabatealaisten historiasta ei ole tälle aikakaudelle kovin paljoa lähteitä ja on vaikea hahmottaa miten nabatealaiset muuttuivat paimentolaiskansasta kaupunkien asukkaiksi. Toinen makkabilaiskirjassa kerrotaan että ylipappi Jason pakeni tyranni Aretaan luokse vuonna 196 eaa. Aretas-nimeä käyttivät useat myöhemmät nabatealaisten kuninkaat ja eräs Aretas mainitaan myös 100-luvulla eaa. tehdyssä piirtokirjoituksessa. Tätä hallitsijaa on yleisesti kutsuttu nimellä Aretas I. Makkabilaiskirjan titteli "tyranni" ei poissulje että Aretas olisi ottanut itselleen kuninkaan arvonimen.[4]

Josefus mainitsee Juutalaisten muinaisajat -teoksessaan että Gazan kaupungin asukkaat pyysivät nabatealaisten kuningasta Aretas II:a apuun, kun he joutuivat Aleksanteri Jannaioksen hyökkäyksen kohteeksi noin 100-luvun eaa. lopulla. Gaza oli yksi tärkeimmistä satamakaupungeista jonne nabatealaiset toimittivat kauppatavaroitaan. Aretas II oli ilmeisesti ensimmäinen nabatealaisten kuningas joka antoi lyöttää kolikkoja. Junianus Justinuksen epitomi Pompeius Troguksen teoksesta mainitsee tälle ajalle arabialaisen kuninkaan nimellä Herotimos, joka viittaa luultavasti Aretas II:n aramealaiseen nimeen Hāritat. Aretas II epäonnistui kuoitenkin puolustamaan Gazaa ja pian tämän jälkeen hänen tilalleen nousi kuninkaaksi Oboda I. Noin vuonna 93 eaa. Aleksanteri Jannaioksen ja Obodan joukot kohtasivat jossain nabatealaiseten kuningaskunnan pohjoisosassa. Aleksanteri Jannaios hävisi taistelun ja oli menettää henkensä. Josefus kertoo että hän luovutti Obodalle alueita Transjordaniasta.[5]

Vuonna 88/87 eaa. seleukidikuningas Antiokhos XII johti kahta sotaretkeä nabatealaisia vastaan, toisessa näistä hän kärsi raskaan tappion Obodaan joukoille ja kaatui itse taistelussa. Oboda itse kuoli pian taistelun jälkeen ja häntä seurasi valtaistuimella Aretas III, joka jatkoi edeltäjiensä laajentumispolitiikkaa. Hän sai pian avunpyynnön Damaskoksen asukkailta, jotka olivat joutuneet iturealaisten hyökkäyksen kohteeksi. Aretas lähetti joukkojaan Damaskokseen ja kaupunkia hallitsi 15 vuoden ajan nabatealainen käskynhaltija. Damaskoslaiset näkivät Aretaan selukidien seuraajana ja tämä sai lisänimen filhellenos. Aretas antoi lyöttää kolikkoja Damaskoksessa aina vuoteen 72 eaa., jolloin Armenian kuningas Tigranes valtasi kaupungin. Vuonna 82 eaa. Aretas tunsi itsensä tarpeeksi voimakkaaksi lähteäkseen sotaretkelle Aleksanteri Jannaiosta vastaan. Aretas kukisti Aleksanterin ja saneli tälle rauhanehdot. Aleksanteri marssi kuitenkin pian Jordanin yli ja riisti Aretaalta tämän aikaisemmin valtaamat alueet.[6]

Aleksnaderin kuoltua Aretas sekaantui judeaan sisäpolitiikkaan ja otti muun muassa vastaan juutalaisia jotka vihasivat farisealaisia. Aleksanterin lesken Aleksandran kuoltua heidän poikansa Hyrkanos II pakeni Aretaan luokse Petraan sen jälkeen kun hänen nuorempi veljensä Aristobulos II riisti vallan itselleen. Hyrkanos ja tämän tukija Antipatros lupasivat Aretaalle takaisin ne alueet jotka hän oli menettänyt Aleksanteri Jannaiokselle, jos tämä auttaisi Hyrkanoksen takaisin Juudean valtaistuimelle.[7]

Roomalaiset saapuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 65 tilanne muuttui täysin kun roomalaiset saapuivat alueelle. Pompeiuksen legaatit valtasivat Syyrian ja Marcus Aemilius Scaurus saapui pian Juudeaan. Aretas oli juuri päättänyt auttaa Hyrkanoksen takaisin valtaistuimelle. Scaurus päätti tukea Aristobulosta ja määräsi Aretaan palaamaan kotiinsa. Aretas ei halunnut roomalaisia vihollisikseen ja päätti perääntyä. Roomalaisten palattua Damaskokseen Aristobulos lähti Aretaan perään ja kukisti tämän taistelussa. Tässä tilanteessa Pompeius itse saapui Syyriaan ja alkoi alueen järjestämistä Rooman provinssiksi. Pompeius antoi pian tukensa Hyrkanokselle ja valtasi Jerusalemin. Pompeius palasi Roomaan vuonna 62 eaa. ja jätti Scauruksen Syyrian maaherraksi. Tämä lähti samana vuonna sotaretkelle nabatealaisia vastaan. Tämän retken tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta se loppui kuitenkin hyvin pian kun Aretas lupautui maksamaan roomalaisille 300 talenttia hopeaa.[8]

Uskotaan että Aretas III kuoli joskus vuoden 62 eaa. jälkeen. Seuranneista vuosista ei ole mitään kirjallisia lähteitä, mutta uskotaan että Aretaan jälkeen hallitsi ehkä eräs Oboda II, jonka kolikkoja on löydetty. Vuonna 55 eaa. Syyrian maaherra Gabiniuksen kerrotaan hyökännen "nabatealaisten kaupunkia" (luultavasti Petra) vastaan.[9]

Rooman provinssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 106 Trajanuksen ollessa Rooman keisari Nabatealaisten kuningaskunta liitettiin Rooman valtakuntaan Arabia Petraean provinssina. Trajanus halusi näin suojata Damaskoksen ja Aleksandrian välisen tien. Nabatealaiset eivät ilmeisesti tehneet vastarintaa. Nabatealaisten kaupankäynti oli romahtanut sen jälkeen kun Roomalaiset olivat vallanneet Egyptin, mikä oli johtanut siihen että kauppareitit olivat muuttuneet. Roomalaiskaudella alueen kulttuuri kukoisti jälleen. Vuosina 244–249 Roomaa hallitsi keisari Philippus Arabs, joka oli kotoisin Arabiasta. Hänen kotikaupunkinsa oli luultavasti Philippopolis (aikaisempi Shahba).[10]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabatealainen piirtokirjoitus ensimmäiseltä vuosisadalta jaa.

Nabatelaisten piirtokirjoitusten perusteella luultiin aluksi että he olisivat olleet aramealainen kansa, mutta jo 1800-luvulla pääteltiin piirtokirjoituksissa esiintyvien arabialaisten piirteiden perusteella että nabatealaiset olivatkin alkuperältään arabialaisia.[11]

Diodoros Sisilialaisen mukaan nabatealaiset olivat vain yksi monesta arabiheimosta. Vaikka heitä oli 300-luvulla eaa. vain reilut 10 000 olivat he vauraimpia kuin kaikki muut heimot. Nabatealaisten liittolaisina mainitaan useita heimoja joiden asuinalueita ei tarkasti tiedetä. Onkin todennäköistä että nabatealaisten kuningaskunta oli eri arabiheimoista koostuva liittouma, jota johti nabatealaisten kuningas.[12] Nabatealaisten kuningaskunta sijaitsi muinaisen Edomin alueella ja on epäilty että nabatealaisten tullessa alueelle Persialaiskauden aikana edomilaiset siirtyivät lännemmäs eteläiseen Juudeaan. Toisaalta arkeologiset todisteet osoittavat että edomilaisia asui alueella vielä nabatealaisten muuttaessa sinne. Lisäksi edomilaisen jumalan Qosin palvonta jatkui vielä nabatealaiskaudella. Nabatelaisten valta ulottui myös Moabin alueelle ja myös moabilainen kulttuuri säilyi jossain määrin nabatealaisten aikana.[13]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieman ennen ajanlaskun alkua nabatealaiset rakensivat Petran kaupungin keskelle autiomaata paikkaan, jonne pääsi vain vaikeakulkuisten solien kautta. Valtakunnan eteläisellä rajalla oli toinen merkittävä kaupunki, Hegra, joka on nykyään hautautunut hiekkaan, mutta oli 2000 vuotta sitten vehreä keidas. Sekä Petran että Hegran ympäristöön oli rakennettu valtava sadeveden keruujärjestelmä.

Nabatealaisten uskonnosta tiedetään hyvin vähän. Ainakin alkuaikoina uskonto oli kuitenkin monijumalainen ja jumalille uhrattiin. Pääjumala oli Dushara. Dusharaa ja muita jumalia kuvattiin alueen muillekin kulttuureille tyypilliseen tapaan kivenlohkareina.

Nabatealaisten kirjoituksissaan käyttämä kieli oli aluksi aramean ja heprean tyyppistä voimakkain arabialaisin vaikuttein.[14] Myöhemmin nabatealaisten kielen voi sanoa vaihtuneen arabiaksi. Nabatealaisten käyttämä kirjaimisto oli puolestaan arabialaisen kirjaimiston edeltäjä.

Luettelo nabatealaisten kuninkaista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aretas IV:n lyöttämä kolikko.

Epätäydellinen luettelo nabatealaisten kuninkaista.[10][15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Glen Warren Bowersock: Roman Arabia. Harvard University Press, 1994. ISBN 9780674777569. Google Books (viitattu 20.12.2011). (englanniksi)
  • Glen Warren Bowersock: Det Romerska Arabien. Alhambra, 2009. ISBN 9780674777569. (ruotsiksi)
  • Jona Lendering: Nabataeans Livius.org. Arkistoitu 2.1.2012. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  • Joseph Patrich: The formation of Nabatean art: prohibition of a graven image among the Nabateans. Brill Archive, 1990. ISBN ISBN 9789004092853.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Patrich s. 21
  2. ↑ George Smith: Assyrian discoveries, 1875, s. 363–365
  3. ↑ Bowersock 1994 s. 13–15
  4. ↑ Bowersock 2009 s. 32–36
  5. ↑ Bowersock 2009 s. 38–41
  6. ↑ Bowersock 2009 s. 42
  7. ↑ Bowersock 2009 s. 43–44
  8. ↑ Bowersock 2009 s. 45–51
  9. ↑ Bowersock 2009 s. 51–54
  10. ↑ a b Lendering
  11. ↑ Patrich s. 32–33
  12. ↑ Patrich s. 33–34
  13. ↑ Patrich s. 35
  14. ↑ The Nabateans Sacred Destinations. Arkistoitu 24.5.2011. Viitattu 14.12.2010. (englanniksi)
  15. ↑ The Nabatean Kings Jewish Virtual Library. Arkistoitu 22.11.2011. Viitattu 22.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nabatealaiset&oldid=22172624”