Mundilfari
| Mundilfari | |
|---|---|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | useita |
| Löytöaika | 2000 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Planeetta | Saturnus |
| Eksentrisyys | 0,2051 |
| Kiertoaika | 952,83 d |
| Inklinaatio | 169,206° |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | ~7 km |
| Keskitiheys | 2,3 g/cm3 |
| Albedo | 0,06 |
Mundilfari on yksi Saturnuksen lukuisista kuista. Se kuuluu viikinkiryhmään, jotka kiertävät Saturnusta retrogradisesti eli planeetan pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Kuun löytämisestä kunnian saivat Brett J. Gladman, John J. Kavelaars, Jean-Marc Petit, Hans Scholl, Matthew J. Holman, Brian G. Marsden, Phillip D. Nicholson ja Joseph A. Burns. He käyttivät kanadalais-ranskalais-havaijilaista tähtikaukoputkea Mauna Keassa, Havaijiilla. He löysivät samalla myös seitsemän muuta Saturnuksen kuuta: Tarvosin, Ijiraqin, Thrymrin, Skathin, Siarnaqin, Erriapon ja Suttungrin.[1]
Mundilfaria kutsuttiin aluksi nimellä S/2000 S9. Kuun nimi tulee skandinaavien mytologiasta, jossa Mundilfari on kahden kauniin lapsen isä. Pojan nimeksi tuli "Kuu" ja tytön nimeksi "Aurinko". Muut jumalat kuitenkin lähettivät lapset taivaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mundilfari : Overview solarsystem.nasa.gov. The Solar System Exploration. Arkistoitu 14.4.2013. Viitattu 28.3.2013. (englanniksi)
| Paimenkuut | |
|---|---|
| Samarataiset | |
| G-rengas | Aegaeon |
| Sisemmät suuret kuut | |
| Alkyonidit | |
| Ulommat suuret kuut | |
| Inuiittiryhmä | |
| Viikinkiryhmä | |
| Gallialaisryhmä | |
| Varmistamattomat |