Rhea (kuu)
| Rhea | |
|---|---|
 Rhea, Voyager 1:n (NASA) kuvaamana |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | Giovanni Domenico Cassini |
| Löytöaika | 1672 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Planeetta | Saturnus |
| Keskietäisyys | 527 108 km |
| Eksentrisyys | 0,0012583 |
| Kiertoaika | 4,518212 d |
| Inklinaatio | 0,345° |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | 1528 km |
| Pinta-ala | 7 300 000 km2 |
| Massa | 2.3166 × 1021 kg |
| Keskitiheys | 1,2333 g/cm3 |
| Painovoima pinnalla | 0,264 m/s2 |
| Pyörähdysaika | 4,518212 d |
| Akselin kaltevuus | 0° |
| Albedo | 0,65 |
| Pinnan lämpötila |
alin: 53 K ylin: 99 K |
Rhea on Saturnuksen toiseksi suurin sekä aurinkokunnan yhdeksänneksi suurin kuu. Sen löysi italialainen tähtitieteilijä Giovanni Domenico Cassini 23. joulukuuta 1672. Rhea on saanut nimensä kreikkalaisen mytologian titaanin Rhean mukaan. Se on myös ensimmäinen kuu, jonka ympärillä on havaittu olevan rengasjärjestelmä.
Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhea on nimetty kreikkalaisen mytologian Rhean, ”jumalten äidin”, mukaan. Sitä kutsutaan myös nimellä Saturnus V (koska se on viides suuri kuu planeetasta ulospäin). Cassini nimesi neljän löytämänsä kuun (Tethyksen, Dionen, Japetuksen ja Rhean) ryhmän ”Ludvigin tähdiksi” (lat. Sidera Lodoicea) tukijansa kuningas Ludvig XIV:n kunniaksi.
Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisäinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhea on jäinen kappale, jonka keskitiheys on noin 1,233 g/cm³. Alhainen tiheys viittaa siihen, että kuu koostuu 25-prosenttisesti erilaisista kivistä (keskitiheys 3,0 g/cm³) ja 75-prosenttisesti vesijäästä (tiheys 0,9 g/cm³). Vaikka Rhea on aurinkokunnan yhdeksänneksi suurin kuu, sen massa on vain kymmenenneksi suurin.
Aiemmin epäiltiin, että kuun ydin koostuisi kivestä,[1] mutta Cassini-luotaimen vuonna 2005 tekemistä mittauksista on päätelty, että kuun rakenne on homogeeninen ja ydin on siten osittain jäätä.
Rhean hitausmomentista on ollut paljon kiistelyä. Aluksi Cassinin kuvien jälkeen sen arveltiin olevan 0,4. Myöhemmin uuden arvion mukaan luku oli 0,34. Seuraava arvio oli 0,37. Myöhemmin kuitenkin alettiin ajatella, ettei lukua voisi päätellä vain vetovoiman perusteella.[2]
Pinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhean pinta on erittäin kraatteroitunut lukuun ottamatta joitakin tasaisia alueita kuun näkymättömiin jäävällä puoliskolla.[3] Kuun pinta voidaan jakaa kraatteritiheyden perusteella kahteen eri alueeseen: ensimmäinen alue koostuu kraattereista, joiden läpimitta on yli 40 kilometriä, ja toinen, pääosin navoilla ja osittain päiväntasaajalla, alle 40 kilometrin läpimitan kraattereista. Rhean pintalämpötila on 99 K (−174 °C) auringonvalossa ja 53–73 K (−220 – −200 °C) varjossa.
Rhean pinnalla sijaitsee 48 kilometrin läpimittainen Inktoni-kraatteri.[4] Se on luultavaksi yksi nuorimmista Saturnuksen sisempien kuiden kraattereista. Näkyvällä puoliskolla on lisäksi kirkkaita alueita, joiden uskotaan syntyneen Rhean alkuvaiheissa jäätulivuorten vaikutuksella, kun kuun sisus oli nestemäinen.
Ilmakehä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marraskuussa 2010 Nasa ilmoitti, että Rhealta on havaittu heikko ilmakehä, joka on lähes kokonaan eksosfääriä.selvennä Ilmakehä koostuu hapesta ja hiilidioksidista.[5][6]
Renkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voyager 1 -luotaimen ohilennolla luotain havaitsi latautunutta elektronivirtaa Saturnuksen magneettikentässä Rheaan päin, mutta havaintoja ei tutkittu sen tarkemmin. Vasta Cassinin ohilennon jälkeen ilmiöön alettiin kiinnittää huomiota, mikä nosti epäilyksiä Rhean mahdollisesta rengasjärjestelmästä, joka koostuisi pääasiassa pienkappaleista.[7] Kuusta otetuissa kuvissa ei kuitenkaan näkynyt merkkejä renkaista. Nasa vahvisti renkaiden olemassaolon 6. maaliskuuta 2008 ilmestyneessä Science-tiedejulkaisussa.
Renkaat ovat luultavasti syntyneet Rhean ja pienemmän kappaleen törmäyksessä. Törmäys olisi nostanut materiaa kuun pinnalta kiertämään sitä. Toinen mahdollinen selitys on, että Rhean lähelle on tullut pienempi Saturnuksen kiertolainen, joka on Rochen rajan ylitettyään hajonnut kappaleiksi ja jäänyt kiertämään kuuta.
Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cassini-luotain on kuvannut Rheaa muutamia kertoja vaihtelevilta etäisyyksiltä. Yksi ohilento tehtiin 26. marraskuuta 2005 500 kilometrin päästä, ja toinen 30. elokuuta 2007 5 750 kilometrin päästä. Tähän mennessä toiseksi lähin ohilehto tapahtui 2. maaliskuuta 2010 vain 100 kilometrin etäisyydeltä. Tällä ohilennolla oli tarkoitus hankkia lisätietoa Rhean renkaista, mutta tietoa ei saatu ja tiedonkeruu siirrettiin tulevaisuudessa paremmasta kulmasta tapahtuvaan lentoon. Uusin ohilento tehtiin 69 kilometrin etäisyydeltä 11. tammikuuta 2011.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anderson, J. D.; Rappaport, N. J.; Giampieri, G.; et al. (2003). "Gravity field and interior structure of Rhea". Physics of the Earth and Planetary Interiors 136: 201–213
- ↑ MacKenzie, R. A.; Iess, L.; Tortora, P.; Rappaport, N. J. (2008). "A non-hydrostatic Rhea". Geophysical Research Letters 35: L05204.
- ↑ Moore, Jeffrey M.; Schenk, Paul M.; Bruesch, Lindsey S. et.al. (2004). "Large impact features on middle-sized icy satellites" (Arkistoitu – Internet Archive). Icarus 171: 421–43.
- ↑ Wagner, R.J.; Neukum, G.; Giese, B. et al. (2008). "Geology of Saturn's Satellite Rhea on the Basis of the High-Resolution Images from the Targeted Flyby 049 on Aug. 30, 2007". Lunar and Planetary Science XXXIX: 1930.
- ↑ Thin Air - Cassini Finds Ethereal Atmosphere at Rhea 26.11.2010. NASA. Arkistoitu 5.8.2012. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Amos, Jonathan: Saturn's moon Rhea has thin atmosphere BBC News. 26.11.2010. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Saturn's Moon Rhea Also May Have Rings 6.3.2008. NASA. Arkistoitu 8.4.2017. (englanniksi)
- ↑ Cassini Rocks Rhea Rendezvous 12.1.2011. NASA's Jet Propulsion Laboratory. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rhea URSAn sivuilla
- Tietoa Saturnuksen kuista, mukaan lukien Rheasta
- Rhea Nasan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| Paimenkuut |
S/2009 S 1 | Pan | Daphnis | Atlas | Prometheus | Pandora |
|---|---|
| Samarataiset | |
| G-rengas | |
| Sisemmät suuret kuut |
Mimas | Enceladus | Tethys | Telesto | Calypso | Dione | Helene | Polydeuces |
| Alkyonidit | |
| Ulommat suuret kuut | |
| Inuiittiryhmä | |
| Viikinkiryhmä |
Phoebe | Skathi | S/2007 S 2 | Skoll | S/2004 S 13 | Greip | Hyrrokkin | Mundilfari | Jarnsaxa | S/2006 S 1 | S/2004 S 17 | Narvi | Bergelmir | Aegir | Suttungr | S/2004 S 12 | Bestla |
| Gallialaisryhmä | |
| Varmistamattomat |