Montereau-Fault-Yonne

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Montereau-Fault-Yonne
(Condate)
Montereau
Montereaun sillat: vasemmalla Seinen ylittävä silta (kaksi kaarta), oikealla Yonnen ylittävä silta (kolme kaarta).
Montereaun sillat: vasemmalla Seinen ylittävä silta (kaksi kaarta), oikealla Yonnen ylittävä silta (kolme kaarta).
Vaakuna
Vaakuna

Montereau-Fault-Yonne

Koordinaatit: 48°23′07″N, 2°57′03″E

Valtio Ranska
Alue Île-de-France
Departementti Seine-et-Marne
Arrondissementit Provins
Kantoni Montereau-Fault-Yonne
Hallinto
 – Määri Yves Jégo
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 9,10 km²
Korkeus 47 m
Väkiluku (2013) 17 103
 – Tiheys 1 887 as./km²
Postinumero 77130
Motto: Ville antique au confluent ("Vanha kaupunki jokien yhtymäkohdassa")







Montereau-Fault-Yonne on kaupunki Seine-et-Marnen departementissa Île-de-Francen alueella Ranskassa. Kaupunki sijaitsee Seine- ja Yonne-jokien yhtymäkohdassa.

Kaupungista käytetään usein lyhyesti nimitystä Montereau. Sen virallisen nimen loppuun on kuitenkin lisätty tarkenne "Fault-Yonne" käytetään erotukseksi muista samannimistä paikkakunnista, joita ovat Montereau-sur-le-Jard, joka myös sijaitsee Seine-Marnen departementissa, Melunin pohjoispuolella, sekä Montereau Loiret’n departementissa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereau-Fault-Yonne sijaitsee Gâtinais-, Brie- ja Bassée-nimisten luonnonmaantieteellisten alueiden rajoilla Seine- ja Yonne-jokien yhtymäkohdassa. Koska Yonnen virtaama on suurempi kuin yhtymäkohtaan saapuvan Seinen yläjuoksun, voitaisiin maantieteellisin perustein väittää, että Seine laskee Yonneen eikä päinvastoin.

Montereau-Fault-Yonnen naapurikunnat ovat:

Pinta-ala ja korkeussuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereau-Fault-Yonnen kunnan pinta-ala on 9,10 neliökilometriä. Siellä maanpinnan korkeus vaihtelee 47 metristä 121 metriin.[1]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Yonnen ja sen sivujokien varsille on rakennettu useita tekojärviä, tulvia esiintyy yhä säännöllisesti, varsinkin silloin, kun Yonnen ja Seinen virtaama on samanaikaisesti huipussaan. Todella suuri tulva sattui viimeksi tammikuussa 1955. Sen jälkeen kun Seinen varrelle vuonna 1966 valmistui tekojärvi, Lac d'Orient, tulvat tulivat entistä harvinaisemmiksi ja heikoimmiksi. Vielä harvinaisemmiksi ne tulivat sen jälkeen, kun Auben allas valmistui vuonna 1989 ja ryhdyttiin entistä parempiin varotoimiin.[2].

Kulkuväylät ja liikenneyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monteraun rautatieasema

Pariisin ja Lyonin välinen rautatie kulkee Monterau-Fault-Yonnen kautta, ja sen varrella siellä on rautatieasema. Pariisin Gare de Lyonista Monterau'hon liikennöi SNCF:n Transilien-linja R[3].

Moottoritie A5 ja valtatie A6 kulkevat läheltä Montereaun ohi. Montereaun ja sen naapurikuntien alueella liikennöivät SiYonnen linja-autot.

Montereau-Fault-Yonnen jokisatama on 33 hehtaarin laajuinen teollisuussatama.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monteraun nimi oli aikoinaan Condate, mikä johtui jokien yhtymiskohtaa tarkoittavasta gallian kielen sanasta.[4].

Paikkakunnan nykyinen nimi johtuu keskiaikaisesta nimestä Monastreriolum, joka oli käytössä 1100-luvun alussa. Nimen vanhoja kirjoitusasuja ovat olleet Musterolium 1176, Musteriolum 1191, Mousterel en four d'Ion 1220, Monstrolium 1227, Forum Musteroli 1228, Monsterolum in furco Yone 1236 ja Monsterolium 1254.[4] Nimi johtuu ilmeisesti gallialais-roomalaisesta sanasta monasteriolu, joka oli latinan monasterium -sanan diminutiivinen johdannainen. Latinan sana monasterium merkitsee varsinaisesti luostaria, mutta sen johdannaista monasteriolum on aikoinaan käytetty paikoista, joissa on sijainnut pieni kappeli, vaikka paikalla ei olisi koskaan ollutkaan luostaria.[4] Samasta sanasta on muodostunut myös paikannimi Montreuil.[4] Nimellä Monasteriolum on ilmeisesti alkujaan tarkoitettu Seinen ja Yonnen väiin rakennettua Pyhälle Mauritiukselle omistettua kappelia. Tässä tapauksessa nimen loppuosa -iolu tai -euil on kuitenkin ilmeisesti sekoitettu toiseen diminutiiviseen johtimeen -el, joka useissa muissakin ranskan kielen sanoissa on aikojen kuluessa muuntunut muotoon -eau.[4]

Nimen loppuosa "Fault-Yonne" on keskiajalla esiintynyt muodossa en four de Yonne ("Yonnen haarassa"), mutta jo vuonna 1438 myös muodossa ou fault d'Yonne.[5]. Nimen nykyisessä muodossa esiintyvä sana fault johtuu nykysranskassa harvinaiseksi käyneestä verbistä faillir, jonka alkuperäinen merkitys on pudota. ka Täten nimi viittaa kaupungin sijaintiin Yonne-joen suulla.

Vuodesta 1992 nimen virallinen kirjoitusasu on Montereau-Fault-Yonne[6] ]</ref> •[7]. Aikaisemmin kirjoitettiin Montereau-faut-Yonne[8].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. syyskuuta 1419 murhatun Juhana I Pelottoman muistolaatta. Tekstin suomennos: "Vuonna 1419, uudestaan rakennetulla sillalla Johan de Bourgogne kuoli Montereau-Fault-Yonnessa".

Viime aikoina on tehty useita neoliitti-, pronssi- ja rautakautisia arkeologisia löytöjä, jotka osoittavat, että Seinen ja Yonnen yhtymäkohdan ympärillä on ollut asutusta jo yli 6 000 vuoden ajan.

Kirkollisesti Montereau kuuluu Sensin hiippakuntaan ja Marollesin tuomiorovastikuntaan.

Kaupungin synty liittyy 500-luvulla rakennettuun pieneen munkkiluostariin, jonka kappeli omistettiin Pyhälle Martille. Kaupunki jakautui tällöin kolmeen seurakuntaan: Saint-Nicolas Seinen itä- ja pohjoispuolella, Saint-Maurice Seinen ja Yonnen välissä ja Saint-Loup Yonnen länsipuolella. Kupungin talous perustui kauppaan, erityisesti vilja- ja sikamarkkinoihin.

Vuonna 1055 kuninkaan sotilaat karkottivat arkkipiispan avustuksella kreivi Renard de Sensin (k. 1055) kotikaupungistaan. Hän pakeni alastomana ja löysi turvapaikan Blois'n kreivin Eudesin luota, joka oli kuningas Robert II Hurskaan vävy ja tuolloin jo Provinsin lääninherra. Blois'n kreivi tarjoutui riidan sovittelijaksi. Palkkioksi palveluksista Renard de Sens luovutti Montereaun hänen hallintaansa.

Vuonna 1026 Raynard, Sensin kreivi rakensi Seinen ja Yonnen väliin linnan voidakseen periä jokia pitkin kulkevilta kauppiailta tullia. Näin Montereausta tuli läänitysalue.

Montereau oli vain yksi Blois'n kreivin alueista, sillä hänelle kuuluivat myös muun muassa Troyes, Provins, Bar-sur-Aube, Château-Thierry, Vitry ja Chaumont. Sitä paitsi 1000-luvun alussa kreivi Eudes de Blois onnistui saamaan vallan myös Briessä ja Champagnessa. Hänen isänsä oli yrittänyt ottaa hallintaansa myös Melunin kuitenkaan onnistumatta. Montereau teki hänelle mahdolliseksi katkaista jokiliikenne Yonnella, joka tuolloin oli tärkeä viinin, puun ja villan kuljetusreitti, ja eristää Sénonais melkein 300 vuodeksi. Champagnen kreivi myönsi 1100-luvun lopulla odottamatta Blois'n kreiville varoja linnan kunnostamiseksi. Kun Blois'n kreivin seuraaja oli alaikäinen, kuningas Filip II August vaati Montereauta välittömästi hallintaansa. Sotilaallisesti kreivikunnan pääkaupunki saattoi saada apua Marolles-sur-Seinen linnasta puolustautuakseen Sensin ja varakreivi Valleryä ja Gâtinais'n varakreivi Moret'ta vastaan. Paikallinen porvaristo oli epäilemättä päässyt kaupallisen seikkailun makuun siitä päättäen, että kaupungeissa esiintyi 1200-luvulta lähtien "de Montereau" -nimisiä sanansaattajia.

1200-luvulla Champagnen kreivi Thibaut nousi kapinaan kuningas Ludvig IX Pyhää vastaan. Kuningas rankaisi häntä pakottamalla hänet luovuttamaan Montereau suoraan kuninkaan hallintaan. Vuonna 1359 Navarran kuningas Kaarle II, jonka hallintaan kaupunki oli päätynyt hänen champagnelaisen syntyperänsä vuoksi, menetti sen Ranskan kruununperilliselle, myöhemmälle kuningas Kaarle V:lle.

Bourgognen herttuan murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malline:Article détaillé Tanneguy du Châtel ja Arnaud Guilem de Barbazan surmasivat Burgundin herttua Juhana I Pelottoman Montereaun sillalla 10. syyskuuta 1419 tämän ollessa matkalla tapaamaan Ranskan kruununperillistä, myöhempää kuningas Kaarle VII:ttä. Teon tarkoituksena oli, ettei kruununperillinen voisi saada vaatimuksilleen tukea Bourguignoneilta, ja samalla kyseessä oli kosto vuonna 1407 suoritetusta Orléansin herttua Ludvig I:n murhasta. Tapaus johti Armagnacien ja Bourgignonien väliseen sisällissotaan, joka käytiin satavuotisen sodan kestäessä. Sillalle, jolla murha tapahtui, on myöhemmin kiinnitetty muistomerkki.

Napoleonin ratsastajapatsas Seinen ja Yonnen yhtymiskohdassa.

Murhatun herttuan poika Filip III valtasi kaupungin 23. kesäkuuta 1420 Englannin kuningas Henrik V:n tuella saadakseen haltuunsa isänsä varustukset, jotka olivat kahdeksan kuukauden ajan olleet haudattuina Notre-Dame de Montereaun kirkkomaahan.[9] Ranskan kuningas Kaarle VII valtasi kaupungin vuonna 1428, mutta pian se joutui uudestaan englantilaisten haltuun. Ranskan Kaarle VII sai sen takaisin 10. lokakuuta 1437 pitkän taistelun jälkeen, jossa hänen joukkojaan johti Arthur III de Bretagne. Kruununperillinen, myöhempi kuningas Ludvig XI osallistui myös taisteluun. Vuonna 1567, uskonsotien aikana, Louis I Condé valloitti kaupungin lyhyeksi ajaksi. Vuonna 1587 Montereaun asukkaat asettuivat Liigan puolelle, mutta hyväksyivät lopulta vuonna 1590 uuden kuninkaan Henrik IV:n lailliseksi hallitsijaksi.

Fajanssiteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1755 Montereauhon perustetiin fajanssitehdas. Vuonna 1796 englantilainen poliitikko Christophe Potter, ranskalaisen yrityksen johtaja ja salainen agentti, sai haltuunsa Saint-Nicolas'n fajanssitehtaan. Vuosina 1796–1815 hän omisti Montereaussa kolme tehdasta. Montereaun fajanssitehdas fuusioitiin vuonna 1840 Creilin tehtaan kanssa Faïence de Creil-Montereau -nimiseksi yhtiöksi. Vuonna 1920 sen osti Faïence de Choisy-le-Roi. Fajanssiteollisuus Montereaussa päättyi vuonna 1955.

Montereau 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleon sai 18. helmikuuta 1814 Montereaussa yhden viimeisistä voitoistaan itävaltalaisista.

Vuonna 1848 avattiin Montereaun ja Troyesin välinen rautatieyhteys. Koska rata Pariisiin ei ollut vielä valmis, Montereau-Troyes -rautatieyhtiö sai ajaksi tammikuusta elokuuhun 1849 väliaikaisen luvan käyttää Melunin ja Montereaun välistä rataosaa. Täten Troyesistä pääsi Pariisiin matkustamalla ensin junalla Montereaun kautta Meluniin, sieltä lautalla Corbeiliin ja edelleen toisella junalla Corbeilista Pariisiin.

Pariisin ja Lyonin välinen, Melunin, MOntereaun ja Tonnerren kautta kulkeva rautatie otettiin käyttöön vuonna 1849. Syyskuussa 1888 avatiin myös linja MOntereausta Egrevillen kautta Souppesiin. Kesäkuussa 1890 höyryveturi Flaman teki maailman nopeusennätyksen kulkemalla 144 km/h Sensin ja Montereaun välillä.

Vuoden 1870 sodassa Montereau oli preussilaisten miehittämänä mararskuusta 1870 kesäkuun 8. päivään 1871.[10]

Montereau kehittyi 1800-luvulla pieneksi teollisuuskeskukseksi, jossa fajanssiteollisuuden lisäksi toimi kemian- ja lasiteollisuutta. Tämä kehitys jatkui 1900-luvulla.

Montereau 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Montereau joutui raskaan pommituksen kohteeksi Saksan miehittäessä Ranskan touko-kesäkuussa 1940. Kaupungin keskustan korttelit ja sillat tuhoutuivat tai kärsivät vakavia vaurioita. Ne jälleenrakennettiin 1950-luvun alussa.

Place Jean-XXIII, Survillen kaupungiosan keskeinen aukio

Kaupungin historiassa alkoi uusi vaihe 1950-luvun loppulla, kun vahvistettiin Pariisin seudun kehitys- ja organisaatiosuunnitelma (ransk. Plan d'aménagement et d'organisation générale de la région parisienne, PADOG, Île-de-Francen seutukaavan (Schéma directeur de la région Île-de-France) varhainen edeltäjä. Seine-et-Marnen väestön kasvu pyrittiin tasapainottamaan kolmelle alueelle, joiden keskuksina olivat Meaux, Melun ja Montereau. Samalla kaupunkia päätettiin laajentaa Survillen tasangolle. Sen jälkeen kun tälle silloin vielä maatalouskäytössä olleelle alueelle vuonna 1955 oli rakennettu pikataloalue, ryhdyttiin rakentamaan uutta kaupunginosaa, jossa oli määrä olla 6000 asuntoa. Seinen ja Yonnen yhtymäkohdan tienoille suunniteltiin myös laajaa teollisuusaluetta, mikä edellytti suuren satama-altaan kaivamista, jotta suurikokoiset jokialukset pääsisivät alueelle. Suunnitelman mukaan Montereaun väkiluku olisi kasvanut 45 000:een. Teollisuusalueen kohtaamien taloudellisten vaikeuksien ja uusien kaupunkien 1970-luvulla käymän kilpailun vuoksi Montereau ei kuitenkaan ole kasvanut läheskään niin paljon kuin tuolloin kaavailtiin.[11]

Politiikka ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo määreistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereaun kaupungintalo muutamia viikkoja ennen joulua.
Ancien Régimen aikaiset Montereau-Fault-Yonnen määrit
Virkakausi Nimi Puolue Huomautus
1693–1707 Gattien Salmon
1707 Anne François Bretton
1707–1708 Étienne Chineau
1708–1709 Jacques Piot
1709–1710 Anne François Bretton
1710–1716 Étienne Chineau
1734–1741 Jean Maillet
1741–1756 Jérôme Perillaut
1756–1765 Charles François Le Boux de la Bapaumerie
1765–1769 Simon Le Coq de Landy
1769–1772 Louis Simon Lestumier
1772–1786 Charles François Le Boux de la Bapaumerie
1786–1789 Louis Placide Félicité Regardin de Champrond
Montereau-Fault-Yonnen määrit Ranskan vallankumouksen ajoista nykyaikaan[12]
Virkakausi Nimi Puolue Huomautus
1791–1792 Jean Rataud de Chalvais Majorité réformatrice Seine-et-Marnen departementin edustaja
lakiasäätävässä kansalliskokouksessa 1791–1792
ja Viidensadan neuvostossa 1797–1799
1791–1792 Pierre Nicolas Préau
1793–1795 Joseph Louis Darboulin (Varipon)
1795 Laurent Soule
1795 Jacques Duchaussy du Coudray
1795–1798 Louis François Joseph Lescuyer
1798–1799 Pierre Antoine Deluze
1799–1800 Daniel Paul Chevallier
1800–1803 Pierre Nicolas Preau
1803–1813 Louis Placide Félicité
Regardin de Champrond
1803–1815 Louis Auguste Moreau
1815 Marie Louis Michel Jauvet
1815 Louis Auguste Moreau
1815–1818 Jacques Guillon
1818–1820 Marie Louis Michel Jauvet
1820–1830 Jacques Guillon
1830 Étienne Thibault
1831–1839 Nicolas Michon
1839–1848 Nicolas Michon
1848 Pierre Grandjean
1848–1853 Camille Dunod
1853–1876 Adrien Louis Lebeuf de Montgermon
1876–1878 Victor Antoine Benoist Sachot
1878–1882 Jules Émile Lefebvre
1882–1883 Victor Frémont
1883 Jules Émile Lefebvre
1883 Victor Frémont
1883–1888 Jules Émile Lefebvre
1888–1862 Jacques Joigneau
1892–1896 Didier Désiré Decornoy Ferrand
1896–1897 Charles Parisot
1898–1904 Paul Allaire
1904–1910 Edmond Fortin
1910–1925 Jude Joseph Salmon Montereau-Fault-Yonnen kantonin neuvoston jäsen 1913–1951
1925 Charles Henri Decornoy
1925–1925 Maurice Besnard
1925–1926 Arthur Bridou
1926–1928 Jean Baptiste Chazal Liste de défense
1928–1935 Charles Henry Decornoy Concentration républicaine
1935–1944 Charles Baudry
täydennettävä
1953–1971 Roger Pezout[13] Union des démocrates pour la République (UD-Ve) Seine-et-Marnen departementin edustajiston jäsen 1963–1968
1971–1977 Samuel Ettedgui Ranskan kommunistinen puolue (PCF)
1977–1983 José Alvarez Ranskan kommunistinen puolue (PCF)
1983–1989 Claude Eymard-Duvernay[14] Union pour la démocratie française (UDF) lääkäri
Seine-et-Marnen departementin edustajiston jäsen 1978–1981,
Île-de-Francen alueneuvoston jäsen –1999
1971–1977 Samuel Ettedgui Ranskan kommunistinen puolue (PCF) Montereau-Fault-Yunnen kantonin neuvoston jäsen
1989–1995 Alain Drèze Sosialistinen puolue (PS)
1995– Yves Jégo[15][16] UDI Inhimillisten resurssien konsultti, asianajaja,
merentakaisten alueiden ministeri 2008–2009
Seine-et-Marnen edustajiston jäsen 2002–2008 ja 2009–
SYTRADEMin puheenjohtaja

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereau-Fault-Yonnen ystävyyskaupunkeja ovat:

Väkiluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereaussa oli 17 173 asukasta vuonna 2013. Asukasluvun kehitys tunnetaan suoritettujen väestönlaskentojen ansiosta vuodeta 1793 saakka. 2000-luvun alusta lähtien Ranskan yli 10 000 asukkaan kunnissa on suoritettu väestönlaskenta joka vuosi, pienemmissä kunnissa vain joka viides vuosi.

Montereau-Fault-Yonnen asukasmäärän kehitys[17]
1793: 3 115 1800: 3 364 1806: 3 453 1821: 3 945 1831: 4 153
1836: 4 494 1841: 4 450 1846: 4 492 1851: 4 465 1856: 6 603
1861: 6 217 1866: 6 748 1872: 6 714 1876: 7 041 1881: 7 306
1886: 7 709 1891: 7 672 1896: 8 041 1901: 7 929 1906: 8 213
1911: 8 617 1921: 8 853 1926: 9 314 1931: 9 965 1936: 9 322
1946: 8 962 1954: 10 119 1962: 14 121 1968: 19 789 1975: 21 568
1982: 19 413 1990: 18 657 1999: 17 768 2006: 16 768[18] 2008: 16 275[19]
2011: 16 573[20] 2013: 17 173[21]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattavimmat Montereaussa toimivat tehtaat ovat:

  • Silec Cable, kaapelitehdas, jonka lokakuusta 2005 lähtien omistaa General Cable Corporation
  • SAM, teräsvalimo ja valssaamo, italialaisen Riva SpA:n tytäryhtiö[22].
  • Xella, siporexin valmistaja.
  • Butagaz, kaasupullojen täyttämiskeskus.
  • SBC, ent. CERMEF, Solétanche Bachyn tytäryhtiö, erikoisperustusten valmistaja.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereau-Fault-Yonne on toiminut kolme kertaa Ranskan ympäriajon lähtöpaikkana ja viimeisenä etappina, vuosina 1977, 2004 ja 2009.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuritapahtumia ja juhlia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montereaussa pidetään vuosittain tavallisesti 20.–23. huhtikuuta Saint-Parfait-markkinat sekä kesäkuussa festivaali Montereau Confluences. Joka neljäs vuosi siellä pidetään lisäksi Napoleon-päivät, joissa kaikkialta Euroopasta saapuneet Napoleonin aikaisiin univormuihin pukeutuneet sotilaat esittävät Montereaun taistelua 18. helmikuuta 1814 kuvaavan näytelmän.

Oppilaitoksia ja museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gaston-Litaizen kunnallinen musiikkiopisto
  • Mediateekki Gustave-Flaubert.
  • Mediateekki Alain Peyrefitte
  • Fajanssimuseo.
  • Espace Gaïa -museo

Huomattavia rakennuksia ja muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Martin rukoushuone Montereaun luonnonsuojelualueelta katsottuna
Montereaun fajanssimuseo.
  • Pyhän Martin rukoushuone: perustettiin vuonna 1980 Survillen kukkulan itärinteelle, kuuluu Blois'n Saint-Laumerin alaisuuteen. Siitä tuli maatila, joka 1960-luvulla hylättiin. Paikalla on suoritettu kaivauksia, joissa vanhasta kappelista löydettiin muun muassa sarkofageja 1000-1200-luvuilta. Osa niistä on nähtävissä tukipilareissa.
  • Notre-Dame-et-Saint-Loup'n kollegiaalikirkko. Rakennettiin vuonna 1195 Sensin arkkipiispan perustaman yhdeksän tuomiorovastikunnan kulttipaikaksi. Rakennustöitä jatkettiin 1500-luvulle saakka. Kirkon suojeluspyhimyksiksi määrättiin sekä Neitsyt Maria että Pyhä Loup, kun tuomiokapituli vuonna 1772 lakkautettiin. Kirkkolaivan viidennen pilarin kohdalla katossa on miekka, jonka on väitetty kuuluneen Juhana I Pelottomalle mutta joka todellisuudessa on peräisin Ludvig XIV:n ajalta.
  • Köyhäintalo Hospice de la Charité de Montereau-Fault-Yonne, yksi kolmesta laatuaan, jotka ovat yhä jäljellä Montereau-Fault-Yonnessa. Vuonna 1695 aatelisrouva Jeanne Chineau lahjoitti sen hyväntekeväisyyslaitokselle. Veljeskunta hoiti siellä kaupungin ja sen lähiseudun köyhiä potilaita vuoteen 1717 saakka.
  • Napoleonin ratsastajapatsas. Charles Pierre Victor Pajolin veistos pystytettiin toisen keisarikunnan aikana vuonna 1867 Seinen ja Yonnen yhtymäkohtaan. Se paljastettiin 18. elokuuta 1868. Sokkelissa on kaksi reliefikuvaa, jotka esittävät Montreraun taistelua 18. helmikuuta 1814.
  • Creilin-Montereaun fajanssimuseo. Vuonna 1985 avatussa museossa on 400 esinettä, jotka kuvaavat muotoilun ja koristelun kehitystä sinä aikana (1745–1955), jolloin Montereaussa toimi fajanssitehdas.
  • Surville[23] : moderni kaupunginosa, joka rakennettiin vuosia 1961–1974 Luc ja Xavier Arsène-Henryn suunnitelmien mukaisesti ja sai Rooman palkinnon. Ministeriön päätöksellä 3. elokuuta 1959 tämä 114 hehtaarin laajuinen alue julistettiin ensisijaiseksi kaupunkirakennusalueeksi. Sinne oli määrä rakentaa 6000 asuntoa, joista kuitenkin rakennettiin vain 4725.
  • Saint-Martinin kukkulan ja Rougeaux'n luonnonsuojelualue. Perustettiin 27. heinäkuuta 1995 ja on Montereaun kaupungin omaisuutta. Siellä on yli 400 kasvilajia, joista monet rauhoitettuja, sekä useita lintu-, hyönteis- ja nisäkäslajeja. Alue on ympäristöltään vaihteleva ja käsittää metsää, nurmikoita ja niittyjä.

Montereau kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antoine Bertinin teoksessa Voyage en Bourgogne (1777) kirjailija kertoo huonosta muistikuvastaan Montereaussa syömästään ateriasta, mutta kuvailee runollisesti Yonnea ja Seineä.[24] Myös Victor Hugo sai Montereausta ilmeisesti huonon vaikutelman. Hän kirjoitti päiväkirjassaan 26. heinäkuuta 1835: "Lähdin eilen aamulla kello seitsemältä höyrylaivalla... Suureksi harmikseni en löytänyt vaunuja enkä tiennyt vielä silloin, lähtisinkö tunnin kuluessa diligenssillä Sensiin vai kabrioletilla Provinsiin. Jouduin tekemisiin ilkeiden vaununvuokraajien kanssa, jotka tekevät kaiken minkä voivat kiskoakseen minulta rahaa."

Alexandre Dumas’n teoksessa Impressions de voyage vuodelta 1858 kuvaillaan kaupunkia sekä kerrotaan Juhana Pelottoman murhasta ja vuoden 1814 taistelussa. Gustave Flaubertin teoksessa L'Éducation sentimentale kirjan päähenkilö Frédéric Moreau lähtee Pariisista laivalla Montereaun kaupunkiin ja käy siellä useita kertoja. Guillaume Apollinaire mainitseen Montereaun vuonna 1918 julkaistussa runossaan Le flâneur des deux rives.[25]

Camille Mulleyn romaanissa Le dernier Sainte-Hélène' tapahtumat on sijoitettu Montereaun seudulle.[26]

Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Montereau-Fault-Yonne

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Répertoire géographique des communes Institut national de l'information géographique et forestière. Viitattu 4.7.2016.
  2. Règlement de surveillance, de prévision et de transmission de l'information sur les crues Viitattu 4.7.2016.
  3. Transilien, Ligne R SNCF. Viitattu 4.7.2016.
  4. a b c d e Paul Quesvers: Note sur l'étymologie du nom Montereau. Bulletin de la Société d'archéologie, Sciences, lettres et arts du département de Seine-et-Marne, 1865, 2. vsk. Artikkelin verkkoversio.
  5. Ernest Nègre: ”(Alaviite nro 26441)”, Toponymie générale de la France, s. 1450. Geneve: Publications romaines et françaises, 1998. Teoksen verkkoversio.
  6. 5. elokuuta 1992 annettu asetus Viitattu 4.7.2016.
  7. Arrêté du 5 aout 1992
  8. Fiche de la commune de Montereau-Fault-Yonne sur le Code officiel géographique de l'Insee Viitattu 4.7.2016.
  9. Chronique d'Enguerrand de Monstrelet, III nide, CCVIII luku, s. 347
  10. Amédée Fauche: 1870-1871: Montereau-faut-Yonne: Journal de l'occupation prussien. L. Zanote, 1871. Teoksen verkkoversio.
  11. Marc Pivois: Montereau, la malédiction de l'alternance. Des municipales plus ouvertes que jamais dans cette ville en déclin où Le Pen a obtenu 22%. Libération, 25.5.1995. Artikkelin verkkoversio.
  12. Les maires de Montereau-Fault-Yonne Viitattu 4.7.2016.
  13. Roger Pezout Ranskan kansalliskokous (Assemblée nationale). Viitattu 4.7.2016.
  14. Montereau : l'ancien maire Claude Eymard-Duvernay est décédé. Le Parisien, édition de Seine-et-Marne, 21.10.2015. Artikkelin verkkoversio.
  15. Béatrice Gurrey: Le Monde, 14.4.2009. Artikkelin verkkoversio.
  16. Pierre Chosnet: La République de Seine-et-Marne, 19.1.2014. Artikkelin verkkoversio.
  17. Notice communale: Montereau-Fault-Yonne (Luvut vuoteen 1999 saakka) Viitattu 4.7.2016.
  18. 77305-Montereau-Fault-Yonne Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 4.7.2016.
  19. 77305-Montereau-Fault-Yonne: Populations légales 2008 de la commune Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 4.7.2016.
  20. 77305-Montereau-Fault-Yonne: Populations légales 2011 de la commune Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 4.7.2016.
  21. 77305-Montereau-Fault-Yonne: Populations légales 2013 de la commune Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 4.7.2016.
  22. SAM Montereau Viitattu 4.7.2016.
  23. Inventaire général du patrimoine culturel Ranskan kulttuuriministeriö. Viitattu 4.7.2016.
  24. Antoine Bertin: Voyage en Bourgogne. Le Jay, 1777. Teoksen verkkoversio.
  25. Guillaume Apollinaire: Le flâneur des deux rives. Éditions de la Sirène, 1918. Teoksen verkkoversio.
  26. Camille Mulley: Le dernier Sainte-Hélène. , 1937. Teoksen verkkoversio.
  27. Louis Lebeuf de Mongermontin elämäkerta Ranskan kansalliskokous. Viitattu 4.7.2016.
  28. Fiche généalogique de la famille Lebeuf de Mongermont
  29. Les médaillées de Ste Hélène

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paule Fiévet: La Vie à Montereau de 1880 à 1920. Éditions Amatteis, 1989. ISBN 2-86849-078-6.
  • Alain Drèze: Le Marie-Louise de l'Empereur. Éditions Amatteis, 2004. ISBN 978-2-86849-219-7.
  • Construire la ville. L'urbanisme en Seine-et-Marne au XXe siècle. Seine-et-Marnen departementin arkistot, 2007.