Siirry sisältöön

Juhana I Peloton

Wikipediasta
Burgundin herttua Jean I Sans Peur, tuntematon taiteilija 1404–1405
Burgundin herttuat
Kapetingien dynastia
(Valois-haara)

Juhana I Peloton, myös Juhana Peloton (ransk. Jean sans Peur) (28. toukokuuta 1371 Dijon10. syyskuuta 1419 Montereau-Fault-Yonne) oli kuninkaalliseen Valois-sukuun eli Kapetingeihin kuulunut Burgundin herttua satavuotisen sodan aikana Ranskassa.[1][2]

Jeanin vanhemmat olivat Burgundin herttua Filip II Rohkea (1342–1404) ja Flanderin kreivitär Marguerite III (1350–1405). Hän syntyi Rouvresin herttuan linnassa, jossa hän vietti suurimman osan lapsuudestaan.[3] Hän oli vanhin yhdeksästä sisaruksesta, joista neljä sisarta eli aikuisiksi ja kaksi nuorinta veljeä kaatuivat Azincourtin taistelussa vuonna 1415.

Jeanista tuli Burgundin ja Flanderin herttuakunnan päämies vuonna 1404 Kaarle VI:n ollessa Ranskan kuningas. Ennen sitä hän osoitti nimensä mukaista pelottomuutta Nikopoliin taistelussa vuonna 1396 Osmanien sulttaani Bayezid I:tä vastaan. Tosin hänen johtamansa ranskalainen ratsuväki kärsi taistelussa suuret tappiot kurittomuutensa takia. Herttua Jean jäi panttivangiksi, ja suvun oli maksettava hänestä 200 000 dukaatin lunnaat. Jeanista tuli kuitenkin kansallissankari, ja sen turvin hän sekaantui monin tavoin Ranskan hallitsemiseen.[1] Tämä oli mahdollista kuninkaan mielisairauden takia. Kaarlesta tuli kyvytön maan johtajaksi, ja hänen Valois-sukuiset setänsä ottivat vallan ja käyttivät valtion varoja omaksi edukseen.

Herttua Jeanin salamurha 10. syyskuuta 1419. Enguerrand de Monstreletin kronikka, Englannin kronikan mestarin kuvitus, Brygge, n. 1470-1480

Jean murhautti vastustajansa Orléansin herttua Louisin vuonna 1407. Murha oli viimeinen sytyke 28-vuotiseen sisällissotaan Burgundin ja Armagnacin puolueiden välillä. Herttua Jeanin verinen hallitsemistapa johti siihen, että pariisilaiset karkottivat hänet kaupungista vuonna 1413. Tämän takia Jean asettui satavuotisessa sodassa Englannin ja sen kuningas Henrikin puolelle. Yhteisoperaatio kuivui kokoon Jeanin kuoleman vuonna 1419 ja Henrikin kuoleman vuonna 1422 takia. Herttua Jean murhattiin 10. syyskuuta 1419 Montereaun sillalla hänen ollessaan tapaamassa tulevaa kuningasta Kaarle VII:tä.[4] Ranskan sotaonni kääntyi lopulta vasta Orléansin neitsyen ansiosta vuodesta 1430 alkaen.[1]

Burgundin herttua Jeanin maine Ranskan historiassa on ollut pitkään huono. Häntä on pidetty lähinnä murhaajana ja petturina. Hän ei ollut kuitenkaan huomattavasti väkivaltaisempi kuin muut 1400-luvun alkupuolen hallitsijat. Ranskalle Jeanin vallankäyttö aiheutti tuhoa, mutta Burgundille hänen politiikkansa merkitsi suhteellisen rauhaisaa aikaa.[4]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puoliso herttuatar Marguerite, Baijerin prinsessa Margarete. Tuntematon taiteilija. flaamilainen koulukunta n. 1550

Jean avioitui Cambraissa vuonna 1385 Baijerin prinsessa Margareten (1363–1424) kanssa, joka oli Baijerin herttua Albrekt I:n (1336–1404) ja herttuatar Margarete von Briegin, Brzegin (1342–1386) kolmanneksi vanhin tytär.[3] Heille syntyi kahdeksan lasta:

  • Marguerite, Guyennen herttuatar ja Montargisin kreivitär (1393–1442), avioitui ensin 11-vuotiaana vuonna 1404 Kaarle VI:n pojan, dauphin Louisin (1397–1415) kanssa ja toisen kerran vuonna 1422 Arthur de Richemontin (1393–1458), tulevan Bretagnen herttuan kanssa. Molemmat liitot olivat lapsettomia.
  • Catherine (1399–1414), kihlattiin vuonna 1410 Anjoun kreivi Louis III:lle, kuoli 15-vuotiaana
  • Marie (1393–1463), avioitui 13-vuotiaana vuonna 1406 Kleven herttua Adolf I:n (1373–1448) kanssa. Heillä oli kahdeksan lasta.
  • Isabelle, Penthièvren kreivitär (1400–1412), avioitui kuusivuotiaana vuonna 1406 Penthièvren ja Périgordin kreivi Olivier de Châtillon-Bloisin (n. 1387–1433) kanssa, kuoli 12-vuotiaana.
  • Anne (1404–1432), avioitui vuonna 1423 Bedfordin herttua Johnin (1389–1435) kanssa. Avioliitto oli lapseton.
  1. a b c Kjersgaard, Erik - Dahlerup, Troels: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 9. s. 94-98. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08056-3
  2. John | Duke, Ruler & Patron of the Arts | Britannica www.britannica.com. 6.9.2024. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)
  3. a b John | Duke, Ruler & Patron of the Arts | Britannica www.britannica.com. 24.5.2024. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
  4. a b Vaughan, Richard: John, Duke of Burgundy britannica.com. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]