Yonne (joki)
| Yonne | |
|---|---|
 Yonne Auxerressa |
|
| Alkulähde |
Champagne-Ardenne |
| Laskupaikka |
Seine, Montereau-Fault-Yonne |
| Maat | Ranska |
| Pituus | 292,3 km |
| Alkulähteen korkeus | 55 m |
| Virtaama | 93 m³/s |
| Valuma-alue | 10800 km² |
Yonne on Seinen suurin vasemmanpuolinen sivujoki Ranskassa, pääosin Burgundi-Franche-Comtén alueen länsiosissa. Sen mukaan on saanut nimensä myös Yonnen departementti.
Yonne laskee Seineen Montereau-Fault-Yonnessa.
Sijaintinsa ja virtaamansa vuoksi Yonnella on ollut suuri merkitys Pariisin kehityksen kannalta keskiajalta rautateiden rakentamisen aikaan saakka. Sitä pitkin on uitettu polttopuuta Morvanista kohti Pariisia sekä kuljetettu Burgundin viiniä.
Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimen kelttiläinen alkumuoto on Icauna.[1]. Tästä alkumuodosta on johdettu myös Yonnen departementin asukkaiden nimitys Icaunais.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Yonnen lähteet ovat suolla Mont Préneleyssä 738 metrin korkeudessa, Gravellen metsän keskellä Morvanin kukkuloilla. Ne sijaitsevat Glux-en-Glennen kunnan alueella Château-Chinon (Ville) kaupungin kaakkoispuolella.
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonnen uoman kaltevuus on keskimäärin 2,38 tuhannesosaa. Sen valuma-alue on 18 836 neliökilometrin laajuinen, ja se tuo Seineen vettä keskimäärin 93 kuutiometriä sekunnissa.
Yonnen valuma-alueelle on rakennettu seuraavat tekojärvet:
- Pannecièren tekojärvi Yonne-joen varrella, suurin, tilavuudeltaan 82 500 000 kuutiometriä,
- Settonsin tekojärvi Yonnen sivuojoen Curen varrella,
- Chaumeçonin tekojärvi Curen sivujoen Chalaux'n varrella ja
- Crescentin tekojärvi Curen ja Chalaux'n yhtymäkohdassa.
Yonne on 292,3 kilometrin pituinen[2], ja sellaisena Ranskan 16:nneksi pisin joki. Se laskee Seineen Montereau-Fault-Yonnessa Seine-et-Marnen departementissa.
Jokivarren kaupungit ja departementit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonne virtaa Nièvren, Yonnen ja Seine-et-Marnen departementtien alueella. Tärkeimmät sen varrella sijaitsevat kaupungit ovat:
- Nièvren departementissa: Corbigny, Clamecy
- Yonnen departementissa: Auxerre, Joigny, Sens, Pont-sur-Yonne ja Villeneuve-sur-Yonne
- Seine-et-Marnen departementissa: Montereau-Fault-Yonne.
Tärkeimmät sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonnen oikeanpuoleisia sivujokia ovat:
Vasemmanpuoleisia sivujokia ovat:
Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonne ja Seine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokien yhtymäkohdassa Montereaussa Yonne on runsasvetisempi kuin paikalle virtaava Seinen yläjuoksu. Kuten edellä mainittiin, sen virtaama on 93 km3/s ja valuma-alueen pinta-ala 10 800 km2, kun taas Seinen virtaama on Montereaun yläpuolella 80 km3/s ja tämän yläjuoksun valuma-alueen pinta-ala 10 300 km2.[3] Tämän vuoksi erään jokia koskevan maantieteellisen määritelmän mukaan Yonnea olisi itse asiassa pidettävä Seinen vesistön pääjokena, ja jokiosuus Montereausta merelle olisi katsottava Yonneen eikä Seineen kuuluvaksi.[4] Näin Pariisikin olisi siis Yonnen eikä Seinen varrella. Kuitenkin Seineä on vanhalta ajalta saakka pidetty pääjokena, johon näiden koko yhteinen alajuoksu on aina luettu kuuluvaksi.
Virtaama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonnen virtaamaa on seurattu 54 vuoden ajan, 1958–2014, Courlon-sur-Yonnessa Yonnen departementissa hieman Montereau-Fault-Yonnesta etelään.[5]
Yonnen virtaama vaihtelee varsin huomattavasti eri vuodenaikoina. Talvisin, joulukuusta maaliskuuhun sen virtaama vaihtelee 127 ja 169 kuutiometrin välillä sekunnissa ja on suurimmillaan helmikuussa. Pienimmillään virtaama on elokuussa, keskimäärin 40,9 kuutiometriä sekunnissa.[5]
Toisinaan pitkään jatkuneina sateettomina kausina virtaama saattaa pienetä 14 kuutiometriin sekunnissa. Toisaalta silloin tällöin esiintyy suuria tulvia. Suurin hetkellinen virtaama, 750 m3/s, mitattiin 1. tammikuuta 1982, suurin vuorokautinen kesivirtaama, 726 m3 samana vuonna 12. tammikuuta.
Vesiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonnea pidetään purjehduskelpoisena Montereausta Auxerreen saakka. Joen tämän osuuden pituus on 108 km. Siihen on rakennettu 26 sulkua, jotka kaikki ovat vähintään 93 metrin pituisia ja 8,30 metrin levyisiä.
Yonnen yhdistää Saôneen Burgundin kanava, joka alkaa Migennesistä, ja Loireen Nivernais'n kanava, joka alkaa Auxerresta.
Kaupallinen liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna Port-Renardin sulku Courlonissa levennettiin 10,5 metrin levyiseksi. Nyt laivat, joiden kantavuus on 1000 tonnia, voivat kulkea Yonnea pitkin Seinestä Migennesiin saakka, josta Canal de Bourgogne alkaa. Jokilaivoilla kuljetetaan varsinkin viljaa, puuta ja rakennusmateriaaleja. Vuosittain joella kuljetetaan 1 800 000 tonnia tavaraa.
Venesatamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yonnen varrella on kolme venesatamaa: Joignyssa, Villeneuve-sur-Yonnessa ja Auxerressa. Siihen liittyvien kanavien varsilla lähellä jokea ovat lisäksi Migennesin, Saint-Florentinin ja Brienon-sur-Armançonin venesatamat. Nämä kuusi satamaa muodostavat departementin laajuisen verkon, ja niissä veneitä voidaan säilyttää ympäri vuoden. Venesatamissa on ammattitaitoista henkilökuntaa.
Veneilijöitä on eniten joen eteläosalla ja sen eteläisellä jatkeella, Nivernais'n kanavalla. Veneilijöistä noin 45–60 % on ranskalaisia, joista suurin osa asuu Île-de-Francessa tai Rhône-Alpesin alueella. Ulkomaalaisista suurimman ryhmän muodostavat myös saksalaisia, mutta myös italialaisia ja belgialaisia on huomattava määrä.
Venesatamien lisäksi Yonnelle on rakennettu kaksitoista pysähdyspaikkaa. Niissä on vain välttämättömimmät palvelut. Niissä veneilijät voivat pysähtyä lyhyeksi ajaksi ja poistua maihin esimerkiksi katsomaan nähtävyyksiä tai käymään läheisessä ravintolassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Marie-Nicolas Bouillet: Dictionnaire universel d'histoire et de géographie, s. 1908. {{{Julkaisija}}}, 1863.
- ↑ Fiche cours d'eau: L'Yonne services.sandre.eaufrance.fr. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 4.6.2016.
- ↑ Service de Prévision des Crues: Senne moyenne-Yonne-Loing vigicrues.gouv.fr. Viitattu 4.6.2016.
- ↑ Bernard Lecomte: La Bourgoge Pour les Nuls. First-Gründ, 2013. ISBN 2754054781.
- ↑ a b SYNTHESE : données hydrologiques de synthèse (1958 - 2011) hydro.eaufrance.fr. Arkistoitu 7.6.2016. Viitattu 4.6.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yonne (joki) Wikimedia Commonsissa
