Mitta

Mitta on mittateorian peruskäsite, jolla tarkoitetaan funktiota, jonka halutaan liittävän erilaisiin tutkittaviin joukkoihin esimerkiksi lukumäärä, pituus, pinta-ala, tilavuus tai todennäköisyys. Mitan käsitteeseen pohjautuu todennäköisyysteoria ja integraalilaskennan yleinen teoria.[1]
Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkitään (laajennetun lukusuoran ei-negatiivinen osa).
Oletetaan, että on joukko ja on jokin joukon sigma-algebra. Sanomme, että funktio on mitta, jos seuraavat kaksi ehtoa pätevät:
- Tyhjän joukon mitta on nolla, eli
- Jos joukot , , ovat erillisiä, niin .
Ehtoa (2) kutsutaan usein täysadditiivisuudeksi tai -additiivisuudeksi.
Jos on mitta joukossa , niin kutsumme kolmikkoa mitta-avaruudeksi. Joukkoa kutsutaan tällöin perusjoukoksi ja sigma-algebran alkioita mitallisiksi joukoiksi.
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitan määritelmän avulla voidaan osoittaa esimerkiksi seuraavat ominaisuudet jokaisessa mitta-avaruudessa :
- Monotonisuus: jos ja , niin
- Subadditiivisuus: jos , (eivät välttämättä erillisiä), niin
- Konvergenssilauseet:
- Jos ja , niin
- Jos ja , niin
Ulkomitan määräämä mitta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Usein mittateoriassa mitta pyritään määrittelemään ns. ulkomitan avulla. Ulkomitta ei itsessään ole (yleensä) mitta, mutta siitä saadaan Carathéodoryn lauseen avulla mitta. Näin saatuja mittoja ovat mm. Hausdorffin mitat ja Lebesguen mitta.
Nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joukkoa kutsutaan μ-nollamittaiseksi jos ja vain jos .
- Ominaisuuden sanotaan pätevän μ-melkein kaikkialla joukossa X jos ja vain jos suurin X:n osajoukko N, jossa ominaisuus P ei päde on μ-nollamittainen.
- Mitta-avaruus on äärellinen, jos perusjoukon mitta on äärellinen. Mitta-avaruutta sanotaan σ-äärelliseksi, jos perusjoukko on numeroituva yhdiste äärellismittaisista joukoista. Voidaan osoittaa, että σ-äärellisten joukkojen yhdiste on σ-äärellinen.
Esimerkiksi reaaliluvut joissa on määritelty Lebesguen mitta, ovat σ-äärellisiä mutta eivät äärellisiä. Tarkastellaan suljettuja välejä kaikilla kokonaisluvuilla . Näitä on numeroituvan monta, kaikkien mitta on , ja niiden yhdiste on koko reaaliakseli. Tarkastellaan toisaalta reaalilukuja joissa on annettu lukumäärämitta, joka antaa äärellisen joukon alkioiden lukumäärän. Tämä mitta ei ole σ-äärellinen, sillä jokainen äärellismittainen joukko sisältää vain äärellisen monta pistettä, joten reaaliakselia ei saada numeroituvana yhdisteenä äärellismittaisista joukoista.
Erityisiä mittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitta on täydellinen, jos jokaisen nollamittaisen joukon osajoukko mitallinen. Voidaan osoittaa, että jokainen mitta voidaan täydellistää täydelliseksi mitaksi laajentamalla sigma-algebraa.
- Mitta on Borel, jos jokainen Borel-joukko on mitallinen.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mittaintegraali
- Lebesguen mitta
- Hausdorffin mitta
- Todennäköisyysmitta
- Jordanin mitta
- Diracin mitta
- Lukumäärämitta
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 266. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalava, Väinö: Moderni analyysi I. 15. Tampere: TTKK, 1976. ISBN 951-720-223-7.