Mike Pohjola
| Mike Pohjola | |
|---|---|
 Mike Pohjola Turun Kirjamessuilla 2011. |
|
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1978 |
| Ammatit | käsikirjoittaja |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Esikoisteos | Kadonneet kyyneleet (2008) |
| Tunnustukset |
Lasten LukuVarkaus -palkinto 2009[1] Kultainen lohikäärme 2010 |
| Sivusto | mikepohjola.com |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
| |
Mikko ”Mike” Julius Pohjola[2] (s. 15. lokakuuta 1978)[3] on suomalainen käsikirjoittaja, roolipelisuunnittelija ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Kadonneet kyyneleet ilmestyi vuonna 2008.[4]. Seuraava, ”omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani” Ihmisen poika ilmestyi vuonna 2011. Pohjola on kirjoittanut myös näytelmiä,[2] muun muassa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna tuotetun 1827 – Infernal Musicalin[5].
Pohjola on julkaissut roolipeliteokset Myrskyn aika (2003), Star Wreck (2006), Tähti (2007) ja Myrskyn sankarit – Suurkuninkaan miekka. Live-roolipelipiireissä Pohjola tunnetaan eläytymislähtöisyyttä korostavan ”Turun koulukunnan manifestin” (2000, engl. Manifesto of the Turku School) kirjoittajana ja kokeellisten live-roolipelien tekijänä.[6] Roolipelitapahtuma Ropecon antoi Pohjolalle Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnon vuonna 2010.[7]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjola opiskelee Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista.[8] Pohjola oli ehdokkaana Vasemmistoliiton listalla vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Turussa[9] ja vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä[10].
Kadonneet kyyneleet -fantasiaromaanilla on myös poliittinen ulottuvuus, kuten useimmissakin Pohjolan tuotannoissa. Fasistiset keijut pitävät toisen lajin keijuja keskitysleirillä, ja päähenkilö kieltäytyy taistelemasta keijujen sisällissodassa sodanvastaisen vakaumuksensa takia. Ihmisen pojassa käsitellään rakenteellista korruptiota sekä rakennusliikkeiden ja poliitikkojen yhteispeliä Turun kaupungissa.[11]
Tammikuussa 2011 Ihmisen poika -romaanin elokuvaoptio myytiin yhdysvaltalaiselle näyttelijä-tuottaja Ron Gilbertille jo ennen kirjan ilmestymistä.[5]
Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Myrskyn aika. Helsinki: Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28289-8.
- Star Wreck: Roleplaying Game. Tampere: Energia, 2006. ISBN 978-952-92-0734-3.
- Tähti: Roolipeli tyttöpändistä!. Helsinki: Riimuahjo, 2007. ISBN 978-952-92-2481-4.
- Kadonneet kyyneleet. Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7660-4.
- Sanaleikkikirja: Sanaleikkejä, palindromeja, sananmuunnoksia, arvoituksia, riimittelyjä, runoja, vitsejä. Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7815-8.
- ”Limaisenvihreä viiva” antologiassa Nummelin, Juri (toim.): Tuhansien zombien maa. Turku: Turbator, 2009. ISBN 978-952-5666-31-1.
- Ihmisen poika. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8591-0.
- Myrskyn sankarit – Suurkuninkaan miekka. Pori: Tactic, 2013.
- Pohjola, Mike (toim.): Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa?. Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-155-3.
- 1827. Helsinki: Gummerus, 2016. ISBN 978-951-20-8979-6.
- Sinä vuonna 1918. Helsinki: Gummerus, 2018. ISBN 9789512407101.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ripaoja, Martti: LukuVarkaus-raati palkitsi Mike Pohjolan Savon Sanomat. 10.6.2009. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ a b Curriculum Vitae: Mike Pohjola Mikepohjola.com. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Auvinen, Suvi: Jumalaton: Mike Pohjola. Vapaa-ajattelija, 2012, nro 4. Vapaa-ajattelijat. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Laijärvi, Marika: Mike Pohjola - Kadonneet kyyneleet Savon Sanomat. 16.11.2008. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ a b Ihmisen pojasta optiosopimus Hollywoodiin 17.1.2015. Gummerus. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Ropponen, Ville: Larppaaminen on taidetta!. Libero, 2005, nro 1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Ropecon on ohi, kultainen lohikäärme Mike Pohjolalle Ropecon.fi. 25.7.2010. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Mike Pohjola Gummerus. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Usein kysytyt kysymykset (Internet Archive) www.vs-vas.fi. 2004. Viitattu 1.8.2010.
- ↑ Kunnallisvaalit 26.10.2008: Helsinki Vaalit.fi. 31.10.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Pellinen, Tapio: Lempeä luoja. Aamulehti, 17.8.2013.
