Masters of the Universe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee leluja. Hawkwindin vuoden 1977 kokoelmasta sekä leluihin perustuvasta vuoden 1987 elokuvasta on omat artikkelinsa.
Masters of the Universe
1980-luvun Masters of the Universe -hahmoja.
1980-luvun Masters of the Universe -hahmoja.
Sarjakuvakustantamo Mattel, Mattel DE, Marvel Comics, DC Comics, London Editions Magazines, Ehapa. Suomessa Mattel FI ja Semic.[1]
Ensiesiintyminen 1982
Luojat Mattel

Masters of the Universe (lyh. MOTU, tunnettu myös nimellä He-Man päähahmonsa mukaan) on yhdysvaltalaisen leluja valmistavan Mattel-yhtiön alun perin vuonna 1982 lanseeraama lelusarja. Alkuperäisen lelusarjan pohjalta on tuotettu muun muassa lukuisia sarjakuvajulkaisuja, kirjoja,[2] lauta- ja videopelejä,[3] viisi animaatiosarjaa sekä näytelty elokuva.[4] Masters of the Universen keskipisteessä ovat sankarillinen päähahmo He-Man ja tämän vastustaja Skeletor, joiden välillä käydään taistelua hyvän ja pahan välillä.

Mattel valmisti alkuperäisiä Masters of the Universe -leluja vuosina 1982-1988.[5] Yhtiö palkkasi muun muassa käsikirjoittaja Donald F. Glutin ja piirtäjä Alfredo P. Alcalan luomaan lelusarjan hahmojen ympärille ensimmäisiä tarinoita, sivuhahmoja sekä tapahtumapaikaksi kuvitteellisen Eternian planeetan erillisine kohteineen.[6] Filmation-yhtiö aloitti vuonna 1983 lelujen rinnalle luodun animaatiosarjan He-Man (engl. He-Man and the Masters of the Universe) esittämisen.[7] Alkuperäinen lelusarja oheistuotteineen on yksi 1980-luvun keskeisimmistä ilmiöistä ja tunnetuimmista brändeistä.[7] Lelusarjan myynti ja suosio kuitenkin laskivat vuosikymmenen puolenvälin jälkeen.[4] Mattel toivoi vielä vuonna 1987 ensi-iltansa saaneen Masters of the Universe -elokuvan palauttavan lelusarjan suosion, mutta elokuva sai kielteisen vastaanoton eikä menestynyt taloudellisesti.

Vuonna 1989 Mattel palautti Masters of the Universen markkinoille uusien lelujen ja animaatiosarja Super He-Manin (engl. The New Adventures of He-Man) voimin.[8][9] Yritys otettiin kuitenkin vastaan laimeasti, eikä se saavuttanut edeltäjänsä kaltaista menestystä, jota Mattel oli tavoitellut.[8] 2000-luvun alussa Mattel toi markkinoille alkuperäisiä leluja mukailleen lelusarjan sekä uuden He-Man -animaation,[10] joka ei lupaavasta alustaan huolimatta kestänyt muutamaa vuotta pidempään. Masters of the Universe on sittemmin tehnyt paluun lelumarkkinoille, kun 1980-luvun lelujen mukaisia figuureja on alettu valmistaa uudelleen keräilijöiden ja uusien fanien iloksi.[11] Lisäksi suoratoistopalvelu Netflix on ottanut esittääkseen uusia Masters of the Universe -aiheisia animaatiosarjoja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun alkuperäinen Masters of the Universe -logo.

Yhdysvaltalainen leluja valmistava yritys Mattel toi Masters of the Universe -lelusarjan markkinoille ensimmäisen kerran vuonna 1982. Neljä ensimmäistä Masters of the Universe -hahmoa olivat päähenkilö ja sankari He-Man, tämän apuri ja oppi-isä Asemies sekä lelusarjan päävihollinen Skeletor ja tämän kätyreihin kuulunut Petomies.[12] Toimintafiguurit, joiden korkeus oli 5,5 tuumaa eli 13,97 senttimetriä, saivat vähitellen seurakseen muun muassa joukon sivuhahmoja, erilaisia ajoneuvoja sekä tapahtumapaikkoja, joista keskeisin on Pääkallolinna (engl. Castle Grayskull, tunnettu suomenkielisissä käännöksissä myös Harmaakallon linnana englanninkielisen alkuperäisnimensä mukaan).[13]

Masters of the Universe -hahmojen historia ja taustatarinat kiehtoivat leluja ostaneita lapsia, joten Mattel palkkasi joukon käsikirjoittajia ja piirtäjiä luomaan lelusarjan hahmoille esimerkiksi tarinoita ja erilaisia tapahtumapaikkoja. Toimintafiguurien myyntipakkauksiin sisällytettiin itse lelun lisäksi myös erilaisia pienoissarjakuvia, joissa hahmot seikkailivat ja kävivät hyvän ja pahan taistelua kuvitteellisella Eternian planeetalla. Pienoissarjakuvien seuraksi kirjoitettiin 1980-luvulla myös esimerkiksi lastenkirjoja, ja lisäksi eri kustantajat aloittivat Masters of the Universe -sarjakuvan julkaisemisen. Esimerkiksi Suomessa lehteä julkaisi 1980-luvulla Satellite-sarjakuvakustantamo.

Lelusarjan lopullinen läpimurto tapahtui 1980-luvulla, kun Filmation alkoi tuottamaan ensimmäistä Masters of the Universe -hahmoihin pohjautunutta animaatiosarjaa He-Man (engl. He-Man and the Masters of the Universe vuoden 1983 syksyllä. Sarjaa tehtiin 130 jakson verran, ja sitä seurasi myös 93 jaksoa kestänyt spin-off She-Ra: Mahdin prinsessa (engl. She-Ra: Princess of Power) vuonna 1985. Lähinnä tytöille suunnatussa sarjassa seurattiin He-Manin kaksoissisko She-Ran seikkailuja Etheria-nimisellä planeetalla.

Vuonna 1987 ensi-iltansa sai Masters of the Universe -elokuva, jonka päärooleissa esiintyivät Dolph Lundgren (He-Man) ja Frank Langella (Skeletor). Mattel toivoi, että elokuva olisi palauttanut lelusarjan jo hiipuneen suosion ja laskuun kääntyneen myynnin,[4] mutta elokuva floppasi ja myös sille jo käsikirjoitettu jatko-osa jäi tekemättä.

Vuosikymmenen vaihteessa Mattel yritti paluuta Masters of the Universen pariin uuden, 65 jaksoa kestäneen animaatiosarjan Super He-Man (engl. The New Adventures of He-Man) sekä vastaavan lelusarjan merkeissä. Super He-Man siirsi He-Manin ja Skeletorin taistelun futuristiseen ympäristöön ja uuteen Primus-nimiseen maailmaan. Sekä animaatio- että lelusarja epäonnistuivat tavoitteissaan uusia alkuperäisen Masters of the Universen menestys.[8] Mattel yritti lelusarjan palauttamista vielä 2000-luvun alussa 39 jakson animaatiosarjalla He-Man (engl. He-Man and the Masters of the Universe), joka oli päivitetty versio 1980-luvun alkuperäisestä.[10] Lupaavasta alustaan huolimatta uusi yritys jäi kuitenkin vain muutaman vuoden mittaiseksi.

Viime vuosina eri yhtiöiden toimesta markkinoille on palautettu 1980-luvun alkuperäisiä leluja mukailevia toimintafiguureja ja hahmoja, lähinnä keräilijöiden mutta myös uusien fanien iloksi.[11] Suoratoistopalvelu Netflix on vuodesta 2018 alkaen esittänyt uutta She-Ra-aiheista animaatiosarjaansa She-Ra: Mahdin prinsessat (engl. She-Ra and the Princesses of Power), ja on ilmoittanut työstävänsä myös kahta uutta He-Man-aiheista animaatiota, joista toinen on suora jatko-osa 1980-luvun animaatiolle ja toinen on uusi versio.

Keskeisimmät henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Prinssi Adam eli He-Man. Prinssi Adam on kuningas Randorin sekä kuningatar Marlenan ainoa lapsi ja kruununperijä. Eterniassa sijaitsevan Pääkallolinnan suojelija Velhotar antaa prinssi Adamille kyvyn muuttua maailmankaikkeuden vahvimmaksi mieheksi, jotta hän voi suojella Pääkallolinnan Skeletorin johtamilta Pahuuden sotureilta. Prinssi Adam omistaa pelokkaan lemmikkitiikerin nimeltä Cringer, joka Adamin muuttuessa He-Manin muotoon taikasanoilla "Harmaakallon Tähden! Minä olen vahvin!"[14] saa myös kyvyn vaihtaa muotonsa rohkeaksi ja haarniskoiduksi taistelutiikeriksi.
  • Duncan eli Asemies on Eternian kuningasperheen läheinen tuttava ja yksi Eternian armeijan tärkeimmistä johtajista. Hän rakentaa He-Manin ja Eternian sotilaiden käyttöön erilaisia apuvälineitä ja aseita. Hän on Velhottaren ohella yksi harvoja henkilöitä, joka tietää prinssi Adamin olevan He-Man. Duncan on myös kasvattanut prinssi Adamin parhaimman ystävän Teelan.
  • Teela on Duncanin adoptiotytär ja prinssi Adamin paras ystävä. Hän on Eternian kuninkaallisen palatsin vartijoiden kapteeni ja vastuussa prinssi Adamin taistelukoulutuksesta, mutta ei tiedä Adamin olevan He-Man ja pitää Adamia toisinaan laiskanpuoleisena pelkurina joka ei piittaa harjoittelusta. Teela sortuu usein uhkarohkeisiin ratkaisuihin ja joutuu tämän vuoksi ajoittain vaaraan koska haluaa todistaa kyvykkyytensä Duncanille.
  • Velhotar on Teelan biologinen äiti ja Pääkallolinnan suojelija. Hän hallitsee lukuisia magiikan lajeja ja kykenee myös muuttumaan Zoar-haukan muotoon.
  • Skeletor on Eternian sisarplaneetta Infinitalta saapunut humanoidi ja He-Manin ja Eternian puolustajien päävastustaja. Hän on Pahuuden soturien johtaja ja Käärmevuoren hallitsija ja tavoittelee alati sekä Harmaakallon että Eternian valtaamista.

Muita sarjassa esiintyneitä hahmoja olivat muun muassa Skeletorin johtamiin Pahuuden sotureihin lukeutuneet Häijy-Lin (Evil-Lyn), Rautaleuka (Trap Jaw) Stinkor, Petomies, Mer-Man, Webstor, Jitsu, Whiplash ja Tri-Klops. Muihin He-Manin vastustajiin Pahuuden sotureiden ohella lukeutuivat myös kuningas Hissin johtamat Käärmemiehet ja Hordakin johtamat Kauhujoukot. He-Manin ja eternialaisten liittolaisia olivat esimerkiksi Stratos, Ram Man, Man-E-Faces, Wind Raider, Sy-Klone, Buzz-Off, Orko ja Mekaneck.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Masters of the Universe - Sarjakuvalistauksia perunamaa.net. Viitattu 6.9.2019.
  2. Publishing he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  3. Games he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  4. a b c Masters of the Universe - The Movie - 1987 he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  5. Masters of the Universe - The Original Series he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  6. Jozwiak, Matt: DONALD F. GLUT Masters of the Universe Interview donaldfglut.com. 14-16.12.2001. Donald F. Glutin verkkosivusto. Viitattu 8.10.2008. (englanniksi)
  7. a b He-Man and the Masters of the Universe - 1983-85 Series Info he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  8. a b c He-Man he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  9. The New Adventures of He-Man 1990-91 he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  10. a b Masters of the Universe - Modern Series he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  11. a b Toys he-man.org. he-man.org -fanisivusto. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  12. 1982 MOTU Figures: The First Production Run (Part 1) battleramblog.com. 7.10.2018. Viitattu 18.5.2020. (englanniksi)
  13. 1982 MOTU Figures: The First Production Run (Part 1) battleramblog.com. 2.11.2018. Viitattu 18.5.2020. (englanniksi)
  14. He-Man and the Masters of the Universe - Intro [Finnish] youtube.com. youtube.com. Viitattu 2.1.2020. (englanniksi)