Martinin pirut
Martinin pirut oli Ylöjärvellä vuonna 1885 esiintynyt poltergeist-ilmiö, joka on saanut kansainvälistä kuuluisuutta parapsykologien keskuudessa, koska siitä saatiin oikeudessa valaehtoisia todistuksia.
Martinin talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martinin torppa sijaitsi Keijärven kylässä Ylöjärvellä. Talon isäntä Efraim Martin oli kiertokoulun opettaja ja kuntakokouksen puheenjohtaja.[1] Hän oli toiminut kirkon isäntänä vuosina 1847–1876. Hän ansaitsi myös asiakirjoja laatimalla, mutta kummittelu lopetti tehtävät ja aiheutti taloudellista vahinkoa.[2][3] Talon emäntä oli Efraimin vaimo Eva Charlotta Martin. Heidät vihittiin Teiskossa vuonna 1839 ja he muuttivat Ylöjärvelle 1842.[2]
Martinit pitivät piikaa, joka oli 13-vuotias, kehitysvammainen ja keuhkotaudista kuolemansairas Emma Lindroos.[4][5]
Martinin torpan tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmiöt alkoivat 12. tammikuuta 1885, kun talon asukkaat havaitsivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Eri esineet saattoivat lentää ilman poikki, hypellä itsestään tai siirtyä lukitusta tilasta ulos. Ilmiöt näyttivät keskittyvän Emman ympärille.[6]
Tamperelaiset sanomalehdet uutisoivat Martinin torpan ilmiöistä, ja jutut houkuttelivat paikalle uteliasta väkeä. Väkijoukko oli usein paikalla huvikseen, juopotteli ja käyttäytyi levottomasti.[7] Efraim Martin muutti pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Ilmiöt ja talon ympärillä tapahtunut juopottelu saivat kruununnimismiehen käymään paikalla. Hän lähetti selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.[8]
Selittämättömät ilmiöt päättyivät 27. tammikuuta yhtä odottamatta kuin ne olivat alkaneetkin.[9] Kansanperinteen mukaan ilmiöistä vastanneet pirut siirtyivät loppumispäivänä lähellä sattuneen henkirikoksen tekijöihin.[10]
Oikeudenistunto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruununnimismies Kasimir Liljestrand syytti Hämeen läänin kuvernöörin käskystä Martineja ja Emma Lindroosia noituudesta ja väkijuomien myynnistä. Syyte otettiin käsittelyyn Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885.[11]
Todistajina kuultiin viittätoista torpassa käynyttä silminnäkijää, jotka kuvasivat yhteensä 87:ää selittämätöntä ilmiötä.[9] Tuomioistuimessa häiriöiden aiheuttajaksi epäiltiin aluksi Emma-piikaa. Hänen on laskettu olleen paikalla 23:ssa todistajien kuvailemassa tapauksessa ja mahdollisesti aiheuttaneen niistä kahdeksan.[3] Oikeuden virkamiehistö alkoi käsittelyn edetessä kyseenalaistaa, voiko tapausta edes käsitellä tuomioistuimessa.[12]
Kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetaan, että sille ”toimitetusta tutkimuksesta päätellen torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajain lausuntojen mukaan olisivat aiheuttanut osittain tuntemattomat voimat, osittain Emma Lindroos piloillaan”. Emmaa ei kuultu todistajana sairautensa vuoksi, ja hän kuoli helmikuussa 1895. Syytteet oikeus hylkäsi toteennäyttämättöminä. Turun hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen.[13]
Oikeudenkäyntipäiväkirjat julkaistiin laajalevikkisinä kirjasina. Martinin pirujen tapauksen tutkimus perustuu lähes täysin näihin kirjoihin. Muita ensi käden silminnäkijäkertomuksia ei ole säilynyt.[9]
Todistajanlausuntoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisin häiriö oli meteli. Tuvissa, joissa ei ollut ketään, putosi monesti raskaita esineitä lattialle seinältä tai hyllyltä, ja vuode ja pöytä hyppivät ilmaan. Esineet liikkuivat itsestään. Pöydälle asetetut tulitikkulaatikot, tuopit ja kynttilänjalat liukuivat pitkin pöytää ja putosivat lattialle. Lukittu ovi avautui itsestään kolme kertaa. Jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin. Kerran kaksi leipävarrasta löivät toisiaan vasten. Esineet lensivät ulos suljetuista ja jopa köytetyistä kirjoituspöydän laatikoista, vaikka ne eivät auenneet. Kerran varta vasten huolella ja tiukkaan kiinni köytetystä pöytälaatikosta lensi ulos iso neula.[14][15]
Esineet, kuten kiulut, nousivat ilmaan ja leijailivat. Kerran puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä. Muitakin esineitä lensi todistajia kohti ja putosi heidän jalkoihinsa. Huoneessa, jossa ei pidetty tiiliä, tiiliskivi paiskautui oveen.[16][17]
Esineitä särkyi ja tuhoutui. Useita kahvikuppeja putosi hyllyltä siruiksi. Puisia talousesineitä ilmestyi uuniin palamaan.
Torppaan ilmestyi esineitä ja aineita, kuten vierasta savea. Lattialta ja huonekaluilta piti kerätä koreittain savea ulos vietäväksi. Torppaan iskeytyi liuskekiviä, joita ei luonnostaan seudulla esiinny.[18] Erikoisimpana tapauksena pöydälle ilmestyi kaksi isoa happopulloa, jotka hyppivät ja läikyttivät happoa, joka syövytti pöytään jäljet.[19][20]
Joissakin teoksissa kerrotaan, että Eva Martinin kädet syttyivät kerran itsestään tuleen, mutta tämä on kuitenkin osoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjoja tulkittaessa tehdyksi käännösvirheeksi.[9]
Epilogi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oikeudenkäynnin seurauksena Efraim Martin menetti maineensa ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka torpan asukkaat todettiinkin syyttömiksi tapahtumiin. Martin ja hänen vaimonsa kuolivat viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Torpan rakennus siirrettiin vuonna 1918 toiselle puolen Keijärveä Tiikonojan sillan viereen. Rakennus on myöhemmin purettu. Martinin torpan alkuperäisellä paikalla noin 500 metriä Eerolan kartanosta pohjoiseen kasvaa nykyisin metsää ja talosta on jäänteenä vain perustuksen kiviröykkiöitä.[21] Vuonna 2017 Ylöjärven kaupunki asensi torpan lähelle muistokyltin.[22]
Martinin pirut fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatteri Takomo esitti tapahtumiin perustuvan näytelmän Emma ja pirut eli tarina hämmästyttävistä ilmiöistä Ylöjärvellä vuonna 1885, joka sai kantaesityksensä 16. lokakuuta 2002.[10] Aiheesta on ollut vuosina 2003−2005 suunnitteilla myös elokuva.[23]
Päivi Alasalmen romaani Riivatut (Gummerus 2018) on fiktiivinen kertomus, joka perustuu vahvasti Martinin pirujen tapahtumiin.[24]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 8.
- ↑ a b Hautausmaakierros Ylöjärven hautausmaalla Ylöjärven seurakunta. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ a b Heikki Tikkala: Olevaisen yöpuoli — Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia, s. 161–163. Heikki Tikkala, 1993. ISBN 952-90-4679-0.
- ↑ Esko Mustonen: Tuntematon voima — poltergeist, s. 74–80. Werner Söderström osakeyhtiö, 1986. ISBN 951-0-13810-X.
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 5, 8, 10
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 74, 79-80
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 79
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 74
- ↑ a b c d Heikki Tikkala: Olevaisen yöpuoli — Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia, s. 44–49. Heikki Tikkala, 1993. ISBN 952-90-4679-0.
- ↑ a b Haapanen, Irmeli: Hurmaavaa kummittelua Takomossa 20.10.2002. Turun Sanomat. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 5
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 75
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 26–28, 30.
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 12.
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 75-77
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 16.
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 76
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 25.
- ↑ Ylöjärven kummitukset, s. 14–15.
- ↑ Tuntematon voima poltergeist, s. 78
- ↑ Ylöjärvi-Seura myy markkinoilla uutta painosta Ylöjärven kuuluisimmasta kummittelutapauksesta - Puukko viuhui ja leipävartaat tanssivat, Ylöjärven Uutiset 27.4.2017
- ↑ Kummitustorpalle löytää nyt perille ylojarvenuutiset.fi. Viitattu 6.6.2021.
- ↑ Inkeri Lundgren: Genre-elokuvaa Tampereelta. Media, 2005, nro Syksy 2005, s. 14. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Nina Lehtinen: Mikä voima liikutti tavaroita Martinin torpassa 133 vuotta sitten? – Oikeudenkäyntiin päätynyt ylöjärveläinen poltergeist-tapaus vaivaa ihmisiä edelleen. Aamulehti, 26.10.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarl Fahler: Parapsykologia. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1975. ISBN 951-30-5768-2. Sisältää todistajainlausunnot ja oikeuden päätökset.
- A. B. Martin: Ylöjärven kummitukset. Tampereen Kauppakirjapaino, 1947.
- Esko Mustonen: Tuntematon voima poltergeist. Wsoy, 1986. ISBN 951-0-13810-X.
- Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja, kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen. Minerva Kustannus Oy, 2016. ISBN 978-952-312-281-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]