Martin Niemöller

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Martin Niemöller (14. tammikuuta 1892 Lippstadt, Saksa6. maaliskuuta 1984 Wiesbaden, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen evankelinen teologi ja Saksan evankelisen kirkon vaikutusvaltaisimpia johtajia. Niemöller perusti 1933 tunnustuskirkon ja oli Hessenin-Nassaun evankelisen maakirkon johtaja. Hän oli alkujaan meriupseeri[1].

Niemöllerin kirjoittamaksi on jäänyt maailmanhistoriaan runo Ensin ne tulivat..., jonka tarkkaa muotoa ei tiedetä, sillä runon sisältö ja järjestys on muuttunut useaan kertaan:[2]

»Suomeksi:
”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”»

Vuonna 1913 Saksan merivoimien upseeriksi tullut Niemöller palveli Ensimmäisen maailmansodan aikana useissa eri sukellusveneissä vuosina 1915−1918. Hän palveli U-73:lla kapteeniluutnantti Gustav Sießin alaisuudessa lähes koko vuoden 1916, osallistuen miltei kahdenkymmenen aluksen upottamiseen pääosin miinoilla. Alkuvuodesta 1917 saman vuoden kesään Niemöller toimi U-39:n merenkulku-upseerina kapteeliluutnantti Walter Forstmannin alaisuudessa. Tänä aikana U-39 upotti 35 alusta, joiden yhteisvetoisuus oli yli 90 000 bruttorekisteritonnia. Elokuussa 1917 Niemöller määrättiin förstiksi komentajakapteeni Waldemar Kophamelin U-151:lle. Niemöllerin aikana U-151 upotti laivoja yli 55 000 bruttorekisteritonnin edestä. Yliluutnantti Niemöller sai lopulta oman sukellusveneen, UC-67:n, komentoonsa kesällä 1918. UC-67:n päällikkönä hän upotti torpedoilla kolme kauppa-alusta Välimerellä, yhteisvetoisuudeltaan 3 900 bruttorekisteritonnia. Niemöller palkittiin ansioistaan ensimmäisen luokan rautaristillä. Sodan lopulla hän päätti ryhtyä papiksi, mikäli selviäisi. Vuoden 1920 Ruhrin alueen levottomuuksien aikana kansallismielinen konservatiivi Niemöller osallistui Freikorps-liikehdintään, toimien Akademische Wehr Münster -nimisen vapaajoukon kolmannen pataljoonan komentajana.[3]

Alkuun kansallissosialisteja kannattanut[4] Niemöller oli myöhemmin 1933 perustamassa kansallissosialisteja vastustavaa Tunnustuskirkkoa yhdessä muun muassa Karl Barthin ja Dietrich Bonhoefferin kanssa.

Yhdysvalloissa asunut kirjailija Thomas Mann julkaisi hänen saarnojaan ja kiitti hänen rohkeuttaan.[5] Niemöller joutui keskitysleiriin Sachsenhausenin ja Dachaun keskitysleiriiin vuosiksi 1937–1945. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli Hessenin-Nassaun evankelisen maakirkon johtaja 1947–1964[1]. Hän toimi ekumeenisessa liikkeessä ja rauhanliikkeessä[1] ja puhui ydinaseriisunnan puolesta. Vuonna 1961 hän nousi Kirkkojen maailmanneuvoston johtoon.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Niemöller.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Martin Niemöller -sitaatteja.
Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.