Mammuttipetäjä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mammuttipetäjä
”Grizzly Giant” Yosemiten kansallispuistossa.
”Grizzly Giant” Yosemiten kansallispuistossa.
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Paljassiemeniset Pinophyta
Lahko: Cupressales[2]
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Sequoioideae
Suku: Mammuttipetäjät Sequoiadendron
Laji: giganteum
Kaksiosainen nimi

Sequoiadendron giganteum
(Lindl.) Buchh., 1939[3]

Synonyymit
  • Wellingtonia gigantea Lindl., 1853[3]
  • Sequoia gigantea Decne., 1854[4]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mammuttipetäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mammuttipetäjä Commonsissa

Mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum) on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuulaji. Se on erittäin suurikokoinen ainavihanta puu.[3] Mammuttipetäjä on tilavuudeltaan maailman suurimmaksi kasvava puulaji sekä yksi maailman pitkäikäisimmistä puulajeista; puu voi elää yli 3 000 vuotta vanhaksi.[4] Mammuttipetäjää esiintyy luonnonvaraisena vain suppealla alueella Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain Kalifornian vuorilla.[3]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin suomenkielisessä nimessä esiintyvä petäjä on alun perin tarkoittanut mäntyä (Pinus sylvestris), ja myöhemmin erityisesti suurta mäntyä.[5] Sypressikasveihin (Cupressaceae) kuuluva mammuttipetäjä ei kuitenkaan ole sukua mäntykasveihin (Pinaceae) kuuluville männyille.[2][6]

Suvun tieteellinen nimi Sequoiadendron on muodostettu lähisukuisten punapuiden tieteellisestä nimestä Sequoia sekä kreikan kielen sanasta dendron, joka tarkoittaa puuta.[3] Tieteellinen lajinimi giganteum tarkoittaa jättimäistä ja viittaa puun suureen kokoon.[3][7]

Puun luontaisella esiintymisalueella Yhdysvaltain Kaliforniassa siitä käytetään englanninkielisiä nimiä Giant Sequoia, Sequoia ja Sierra Redwood.[3]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammuttipetäjä on erittäin suurikokoinen ainavihanta puu. Se kasvaa enimmillään 90–95 metriä korkeaksi ja tyven juurten yläpuoliselta rungon läpimitaltaan noin 8–10 metriä leveäksi.[3] Mammuttipetäjä on tilavuudeltaan suurimmaksi kasvava kaikista maailman puulajeista. Suurin tunnettu yksilö on ”General Sherman”, jonka rungon tilavuudeksi on mitattu 1 473,4 kuutiometriä, rinnankorkeusläpimitaksi 8,25 metriä, ja korkeudeksi 83,6 metriä.[4] Korkein tunnettu mammuttipetäjä on ollut mitattaessa 94,9 metriä korkea.[4]

Puu on tavallisesti yksirunkoinen. Sen runko on pysty, suora ja tyvestään voimakkaasti paksuuntunut. Rungon säikeinen kuori hilseilee kapeina pitkittäisinä liuskoina. Vanhemmiten kuoresta muodostuu noin 30–60 senttimetriä paksua syvän uurteista kaarnaa, joka on pehmeän sienimäistä kosketukselle.[3][7]

Latvus on nuoremmilla puilla kartiomainen ja vanhemmilla puilla pyöristynyt. Suuremmat oksat voivat olla vaakasuuntaisesti siirottavia tai kohenevia. Suurimmat oksat saattavat olla läpimitaltaan 2–2,5 metriä leveitä. Pienemmät oksanhaarat voivat olla siirottavia tai riippuvia.[3]

Lehdet ovat suomumaisia, ja lehtiasento on kierteinen. Suomumaiset lehdet asettuvat versorangan ympärille limittäisesti kolmeen riviin. Lehti on tavallisesti yhdestä kahdeksaan millimetriä pitkä ja 1–3,5 millimetriä leveä, mutta saattaa olla enimmillään noin 20 millimetriä pitkä ja 5 millimetriä leveä. Lehdellä on johteinen lehtikanta ja terävä tai lyhytsuippuinen kärki. Ilmarakoja on lehtien kummallakin pinnalla.[3]

Mammuttipetäjä on yksikotinen, joten erilliset hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan puuyksilöön. Kukinnot kehittyvät tavallisesti versojen kärkiin. Hedekukinto eli hedekäpy koostuu 15–20 rangan ympärille kierteisesti asettuneesta hedelehdestä. Kunkin kilpimäisen hedelehden alapinnalla on kaksi tai kolme pallomaista pölylokeroa. Hedekäpy kasvaa 4–6 millimetriä pitkäksi ja 3–5 millimetriä leveäksi.[3]

Emikukinto eli käpy koostuu lukuisista rangan ympärille kierteisesti asettuneista käpysuomuista, joista kukin itsessään koostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Käpy on yleensä kypsänä 30–70 millimetriä pitkä ja 25–50 millimetriä leveä. Kilpimäisen käpysuomun kärkiosa on vinoneliömäinen, kurttupintainen, 6–12 millimetriä pitkä ja 12–30 millimetriä leveä. Kävyt kypsyvät toisena vuotenaan. Yksi käpy tuottaa noin 200 siementä.[3]

Siemen on litteä ja muodoltaan epäsäännöllisen soikea. Litteää siementä reunustaa kaksi keskenään erikokoista lenninsiipeä. Siemen on siipineen tavallisesti viidestä seitsemään millimetriä pitkä ja kolmesta viiteen millimetriä leveä.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammuttipetäjiä esiintyy luonnonvaraisina vain Sierra Nevadan vuoristossa Kaliforniassa, mutta viljeltynä paljon laajemmalla alueella. Läntisessä Euroopassa laji voi kasvaa noin 50-metriseksi.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammuttipetäjälle metsäpalot ovat lisääntymisen kannalta välttämättömiä, sillä kuumuus saa kävyt aukeamaan ja varistamaan siemenensä maahan. Siemenet itävät parhaiten palaneella kasvualustalla, sillä palaneessa maassa on tuhkaa, joka sisältää runsaasti puulle hyödyllisiä ravinteita. Täysikasvuisia yksilöitä suojaa paksu, sienimäinen kaarna.

Suurimmat yksilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilavuudeltaan suurimmat yksilöt vuonna 2005:

  • Kenraali Sherman, tilavuus 1486,9 m³, pituus 83,79 metriä
  • ”General Grant”, tilavuus 1319,8 m³, pituus 81,72 metriä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 950–951. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428. (englanniksi)
  • Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 50. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Schmid, R. & Farjon, A.: Sequoiadendron giganteum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)
  2. a b Stevens, P. F.: Cupressales Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 27.10.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 948–949
  4. a b c d Earle, Cristopher J.: Sequoiadendron giganteum The Gymnosperm Database. 3.8.2019. Viitattu 27.10.2019. (englanniksi)
  5. Häkkinen, Kaisa: Mänty, honka, petäjä Tiede. Viitattu 27.10.2019.
  6. Stevens, P. F.: Pinales Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 27.10.2019. (englanniksi)
  7. a b Euroopan puuopas, 2009, s. 50