Luonto vastaan kasvatus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luonto vastaan kasvatus (engl. nature versus nurture) on yhteiskuntatieteissä käytetty vastakkainasettelu, jolla pyritään ilmentämään kiistaa siitä, mikä määrä ihmisen käyttäytymisestä on selitettävissä synnynnäisillä biologisilla ominaisuuksilla kuten geeneillä ja mikä puolestaan kulttuurilla ja kasvatuksella.

Yhdysvaltalaiset tutkijat Jerome Barkow, Leda Cosmides ja John Tooby ovat väittäneet että puhtaan sosiologinen katsantokanta perustuu usein niin kutsuttuun yhteiskuntatieteiden standardimalliin, jonka mukaan biologian vaikutus on joko olematon tai kulttuurin myötä painunut niin olemattomaksi, ettei sitä tarvitse noteerata millään tapaa ihmisen toimintaa selitettäessä. Usein kulttuuri ja syyt ovat yhteiskuntatieteiden standardimallin mukaan täysin tulkinnanvaraisia.

Evoluutiopsykologia ja muut biologiasta ammentavat tutkimussuuntaukset taas ehdottavat, että koska ihmisen käyttäytymiselle voidaan asettaa myös tieteellisen teorian kriteerit täyttäviä, falsifioitavia selityksiä, olisi järkevää selittää niillä se, mikä voidaan, ja jättää loput kulttuurin tehtäväksi. Heidän mukaansa yhteiskuntatieteet voisivat luopua yhä enemmän tulkinnanvaraisuudestaan ja pyrkiä konsilientisti yhdistämään eri yhteiskuntatieteiden haarat niin kutsuttuun integroituun kausaalimalliin (IKM).

IKM:n mukaan biologia ja geenit determinoivat ihmisen kognitiiviset taidot ja "taulun", jolle kulttuuri kirjoitetaan. Kuitenkin ihmisen aivot toimivat modulaarisesti,kenen mukaan? eikä esimerkiksi oppiminen ole mitään yleistä tiedon imemistä, vaan erityisten asioiden erilaista omaksumista – esimerkiksi kielen, moraalin tai matemaattisten laskutoimitusten opettelemiseen käytetään hyvin erilaisia mekanismeja ihmisen aivoissa. Toisaalta esimerkiksi lukeminen on biologisesti näkökyvyn ja kielen moduulien aikaansaannos.

Täten IKM-näkemyksen mukaan luonto determinoi sen, miten kasvatus omaksutaan ja miten kulttuuri kehittyy, mutta toisaalta kulttuurikin vaikuttaa luontoon.

Sukupuolten tasa-arvon paradoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolten tasa-arvon paradoksi tarkoittaa, että sukupuolten tasa-arvoa edistävissä maissa on yleensä epätasaisempi sukupuolijakauma tieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla ("STEM").[1] [2] [3]

Kun yhteiskunnasta tulee rikkaampi ja sukupuolten tasa-arvo lisääntyy, sukupuolten erot kasvavat. Tällöin naiset entistä harvemmin suorittavat tutkinnon luonnontieteessä, tekniikassa tai matematiikassa (STEM). Muuallakin maailmassa naiset ovat aliedustettuja STEM:ssä. Tutkimus myös löysi lähes kaikkialla maailmassa nuorista naisista samat akateemiset vahvuudet ja heikkoudet miehiin nähden, ja nämä erot vaikuttavat naisten STEM-suorituksia vastaan. Biotieteissä naiset ovat hyvin edustettuina, epäorgaanisissa luonnontieteissä heikosti, kuten fysiikassa ja tietotekniikassa.[4][5]

Sukupuolinen tasa-arvo oli korkein Suomessa ja Norjassa (Global Gender Gap Index) ja näissä naisten osuus STEM-tutkinnoista on lähes alhaisin. Naisten osuus oli sitä korkeampi mitä vähäisempää tasa-arvo oli. Tasa-arvoisimmissa maissa naisilla oli tarkemmin samat mahdollisuudet kuin miehillä ja heitä myös kannustettiin STEM-aloille. Psykologian professorin mukaan rikkaissa maissa nainen voi valita minkä alan haluaa, köyhässä hänen ehkä pitää taloudellisista syistä valita STEM-ala.[4]

Rikkaus ja tasa-arvo antavat naisille ja miehille enemmän tilaa toteuttaa itseään oman mielensä mukaan. Köyhissä maissa on pakko keskittyä välttämättömyyksiin, mikä tasaa eroja. Miesvaltaisissa yhteiskunnissa naiset eivät voi niin toteuttaa itseään. Esimerkiksi Intiassa tyttöjä koulutetaan tietotekniikkaan, koska se takaa työn ja toimeentulon. Rikkaissa maissa koulutus on pikemminkin kulutushyödyke, omien mielihalujen toteuttamista, eikä investointi tulevaisuuteen.[6]

Yliopistonlehtori Marja-Liisa Halkon mukaan voi sanoa, että biologia tuottaa naisille ja miehille eroja ja hyvinvoivassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa nämä erot voivat korostua.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barkow, Jerome – Cosmides, Leda – Tooby, John (toim.): The Adapted Mind: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture. Oxford University Press, 1992.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stoet, Gijsbert; Geary, David C.: The Gender-Equality Paradox in Science, Technology, Engineering, and Mathematics Education (29 (4): 581–593, PMID=29442575) Psychological Science. 14.2.2018.
  2. Olga Khazan (18 February 2018), "The More Gender Equality, the Fewer Women in STEM", The Atlantic
  3. Giolla, Erik; Kajonius, Petri (11 September 2018), "Sex differences in personality are larger in gender equal countries: Replicating and extending a surprising finding", International Journal of Psychology, doi:10.1002/ijop.12529, PMID 30206941
  4. a b Jeff Sossamon: In countries with higher gender equality, women are less likely to get STEM degrees World Economic Forum. 20.2.2018.
  5. The Gender-Equality Paradox in Science, Technology, Engineering, and Mathematics Education (29(4):581-593. doi: 10.1177/0956797617741719) Psychol Sci.. huhtikuu 2018.
  6. a b Miesten ja naisten erot kasvavat, kun tasa-arvo lisääntyy – Odottamaton ”tasa-arvon paradoksi” on havaittu useissa tutkimuksissa Helsingin Sanomat. 19.11.2018.