Luikurin liuku
| Luikurin liuku | |
|---|---|
| Slippery Slope | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija |
Lemony Snicket (Daniel Handler) |
| Kuvittaja | Brett Helquist |
| Kansitaiteilija | Brett Helquist |
| Kieli | englanti |
| Genre | seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus |
| Kustantaja | HarperCollins |
| Julkaistu | 23.9.2003 |
| Sivumäärä | 337 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Marja Helanen-Ahtola |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2005 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 358 |
| ISBN | 951-0-30679-7 |
| Sarja: Surkeiden sattumusten sarja | |
| Edeltävä | Tihutöiden tivoli |
| Seuraava | Synkkä syöveri |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Luikurin liuku (Slippery Slope) on vuonna 2003 julkaistu kirja, ja se on kymmenes osa amerikkalaisen kirjailija Daniel Handlerin (nimellä Lemony Snicket) kirjoittamaa kirjasarjaa Surkeiden sattumusten sarja.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirja alkaa siitä, mihin Tihutöiden tivoli loppui. Klaus ja Violet Baudelaire kierivät alas jyrkkää vuorta hallitsemattomissa olevassa asuntovaunussa, kun Sunny on joutunut kreivi Olafin ja hänen teatteriseurueensa kaappaamaksi. Violet keksii vaunuun jarrut, ja he onnistuvat pakenemaan sieltä. He kaksi vaeltavat ylös vuorta, ja huomaavat, että säälimättömät lumisääsket ovat seuranneet heitä. He menevät sääskiä suojaan luolaan, joka on kuitenkin jo lumipartiolaisten käytössä. Carmelita Spats, lasten vihollinen kirjasta Omituinen opinahjo, on yksi lumipartiolaisista, kuten myös hänen setänsä Bruce ja villapaitapoika, jolla vaikuttaa olevan tietoa V.P.K.:sta. Illalla poika puhuu heille ja johtaa heidät ylös savupiippua, joka johtaa V.P.K:n päämajaan.
Sillä välin Olaf, hänen apulaisensa ja Sunny ovat alueen korkeimman vuoren huipulla. Aikuiset ovat julmia Sunnylle; he pakottavat hänet nukkumaan padassa ja kokkaamaan heille seuraavana aamuna ruokaa. Olaf väittää, että Sunnyn ruoka on inhottavaa, ja hän käskee koukkukätisen miehen hakemaan lohta läheiseltä virralta. Paikalle saapuvat mies jolla on parta muttei hiuksia ja nainen jolla on hiukset muttei partaa, jotka ilmoittavat, että he ovat onnistuneesti polttaneet VPK:n päämajan maan tasalle. He antavat myös kreivi Olafille Snicket-kansion kaksitoista ensimmäistä sivua. Mies antaa Esmélle vihreitä savukkeita, jotka ovat oikeasti VPK:n signaalien lähettämisvälineitä. Esmé sanoo heti niiden olevan erittäin muodissa. Sunny huomaa Esmén savukkeet ja alkaa paistaa yhtä vastapyydettyä lohta antaakseen merkin sisaruksilleen.
Violet ja Klaus tulevat pojan kanssa VPK:n päämajaan ja huomaavat, että se on poltettu maan tasalle. Poika paljastaa olevansa Quigley Quagmire, jonka lapset uskoivat olevan kuollut. Hän on kolmas kolmonen, Isadora ja Duncan ovat kaksi ensimmäistä. Violet, Klaus ja Quigley näkevät vuorilta nousevan vihreää savua, jonka he tunnistavat Sunnyn viestiksi. Violet keksii haarukoista ja pulkasta keksinnön, jonka avulla hän ja Quigley lähtevät kiipeämään ylös sillä välin kun Klaus jää päämajaan katsomaan, jäikö sinne mitään vihjeitä tai todisteita, joiden avulla he saisivat enemmän tietoa VPK:sta, siitä kuka poltti päämajan, ja niin edelleen. Kun Violet ja Quigley saavuttavat huipun, he huomaavat heti Olafin, hänen kätyrinsä ja Sunnyn. Violet esittelee Sunnyn Quigleylle, ja vaatii Sunnya palaamaan heidän kanssaan. Sunny ei kuitenkaan suostu ja sanoo siskolleen voivansa vakoilla Olafia ja oppia uusia tietoja. Violet suostuu vihdoin tähän, kun Sunny sanoo: "En ole vauva."
Violet ja Quigley palaavat Klausin luokse. Klaus on oppinut VPK:sta paljon lisää ja selittää heille juonen, jossa he kaappaavat Esmén ja käyttävät häntä pakottaakseen Olafin antamaan Sunnyn takaisin. He kaivavat kuopan ja sytyttävät yhden vihreistä savukkeista. Esmé näkee heti vihreää savua mäen alla. Hän menee alas kuvitellen, että savu tulee "niistä muodissa olevista savukkeista". Lapset tajuavat, että kahdesta väärästä ei tule oikeaa, ja että on parempikin tapa saada Sunny takaisin. Kun Esmé saapuu mäen pohjalle ja tapaa kolme naamioitunutta muukalaista – Baudelairet ja Quigleyn – jotka auttavat hänet kiipeämään takaisin ylös.
He kolme menevät Esmèn mukaan, esittävät vapaaehtoisia ja vaativat saada Sunnyn. Olaf kieltäytyy, kunnes Violet esittää tietävänsä kadonneen sokerikon (joka on jostain syystä tärkeä Olafille ja hänen joukolleen) sijainnin. Olaf yrittää käydä vaihtokauppaa, mutta silloin Lumipartio saapuu huipulle. Klaus, Violet ja Quigley ottavat naamionsa pois suostutellakseen heidät juoksemaan pois. Olaf käskee kahden valkokasvoisen naisen ottaa Sunnyn ja heittää hänet alas vuorelta, mutta he protestoivat, lähtevät vuorelta ja siis lopettavat työskentelyn Oalfin hyväksi. Lähtiessään he sanovat, että yksi heidän sisaruksensa kuoli, kun heidän talonsa poltettiin. Lumipartiolaiset, kaikki muut paitsi Carmelita Spats, kaapataan verkkoon, jotta heidät voitaisiin pakottaa liittymään Olafin seurueeseen. Olaf ja Esmé suostuttelevat Carmelitan liittymään heihin heidän julmissa juonissaan, ja ryhtymään heidän tyttärekseen. Baudelairet ja Quigley nappaavat kelkan ja liukuvat alas mäkeä, mutta kun he pääsevät alas, jäätynyt vesiputous rikkoutuu. Valtavassa tulvassa Baudelairet ja Quigley joutuvat eroon toisistaan. Quigley ja Violet huutavat toisiaan epätoivoisesti, ja Quigley yrittää saada heidät tapaamaan hänet jossain, mutta hänen äänensä ei kuulu vyöryvän veden yli.
Enteilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjan viimeisessä kuvassa on kuva kivillä kasvavista sienistä, jotka viittaavat Synkkä syöveri -kirjaan.
Kulttuuri- ja kirjallisuusviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjassa on viittaus Samuel Beckettin näytelmään Waiting for Godot, kun Sunny mutisee "Godot". Käännös tälle on "Emme tiedä minne mennä, emmekä tiedä kuinka pääsemme sinne", ja se on suurin piirtein näytelmän juoni, jossa hahmot eivät tiedä aikaa, jolloin Godot palaa.
- Kun Baudelairet ja Quigley yrittävät löytää tien paeta vuorelta, Sunny sanoo "Rosebud" ja tarkoittaa kelkkaa. Tämä on viittaus elokuvaan Citizen Kane. Rosebud on elokuvan ensimmäinen ja viimeinen sana ja sen kelkan nimi, jonka Kane omisti lapsena.
- Yhdessä vaiheessa Sunny käyttää sanaa "Busheney", joka tarkoittaa tarinassa pahaa miestä. Sana on viittaus George W. Bushiin ja Dick Cheneyyn.
- Joissain kohdissa Sunny käyttää sanoja "Mata Hari" ehdottaakseen, että voi vakoilla kreivi Olafia ja hänen seuruettaan. Mata Hari oli tanskalainen vakooja Ensimmäisen maailmansodan aikana.
Kirja muilla kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brasilianportugalinkielinen: "O Escorregador de Gelo" (Jään liuku), Cia. das Letras, 2004, ISBN 85-359-0575-8
- Kreikankielinen: "Η Ολισθηρή Οροσειρά" Ελληνικά Γράμματα
- Venäjänkielinen: "Скользкий склон", Azbuka, 2005, ISBN 5-352-01599-8