Linuxin historia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Linuxin historia on Linux-ytimen ja käyttöjärjstelmän syntyyn ja kehitykseen johtaneita tapahtumia, tekoja ja ratkaisuja. Linus Torvalds kehitti Linuxin pohjakoodin muiden ohjelmoijien kanssa 1991-1994. Vuodesta 1992 alkoi syntyä Linux-ydintä ja GNU-ohjelmistoa käyttäviä jakelupaketetjja, distroja. Vaikka linuxin kehitys on ollut ilmaista, Linuxista hyötymään pyrkiviä kaupalliisia yrityksiä on toiminut ja toimii. Linux voitti kilpailijansa, koska sen sen kehits on ollut joustavaa ja avointa. Vaikka Linux on levinnyut laajalle, se ei ole kyennyt murtamaan Microsoftin Windowsia tavallisessa koti- ja toimistokäytössä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset Unix-pohjaiset käyttöjärjestelmät alkoivat levitä 1970–80-luvulla. Suorituskykynsä ja joustavuutensa ansiosta Unixista tuli pian suosituin käyttöjärjestelmä yliopistojen palvelimilla ja työasemilla. Unixin lähdekoodi oli aluksi kenen tahansa saatavilla ja siihen voitiin tehdä omia parannuksia. Järjestelmän mukana tulleisiin työkaluihin tuskastuneet kehittivät omia työkalujaan, joista parhaat palat koottiin eri yliopistojen jakeluiksi. Kun kaupalliset yritykset tulivat kehitystyöhön mukaan, rajapinnat ja työkalut standardoitiin eikä lähdekoodi ollut enää vapaasti jaossa.

PC kehittyi yleistyttyään nopeasti. 80-luvun lopulla ilmaantui moniajoon kykenevä 686-prosessori. Näin tuli mahdolliseksi kirjoittaa Unix-tyyppinen käyttöjärjestelmä PC:lle. Professori Andrew Tanenbaum oli kehittänyt 1984-1987 opetustarkoituksiin oman Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmänsä, Minixin. Se oli kuitenkin melko epätäydellinen. Mutta se oli halpa, maksoi alle 70 dollaria. Tanenbaum ei halunnut laajentaa Minixiä sähköpostista tulleiden korjeusehdotusten mukana. Tanenbaum ei halunnut suurta, sekavaa koodia opetuskäyttöönN.[1]. iinpä Minixistä ei tullut sitä, mitä linuxista tuli 90-luvulla. Australialainen Bruce Enavs kirjoitti alkuperäiseen 286-minixiin muutoksen, jonka ansiosta se toimi 386-koneessa [2] .

Linus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietotekniikan opiskelija Linux Torvalds kiinnostui Unixista ja Minixistä[3]. Linus huomasi Minixin prosessien järjestelyn tehottomaksi. Linus halusi itselleen hyvän käyttöjärjestelmän. Alussa hän kirjoitti kotitietokoneille jo aiemmin kehittämänsä pääte-amulaattorin pohjalta assembylyä ja C-kielellä pääte-emulaattorin[4]. Linus ei halunnut alussa tehdä kaupallista tai vakavasti otetaavaa käyttöjärjsetelmää: kyse oli tietotekniikan opiskelijan harrastuksesta.

Huhtikuussa 1991 Linus muunsi pääte-emulaattorin moniajosovellukseksi yhdistämällä sen aiempaan koodiin[5]. Tästä Linus laajensi koodiaan muutamassa kuukaudessa käyttöjärjstelmän ytimeksi[4]. Linux käytti Minixiä apuna,hoitamaan ne käyttöjärjsetelmän tehtävät, joita ei ollut itse toteuttanut. mukana ohjelma ei tarvinnut enää pohjakseen Minixiä [6] . Heinäkuussa 1991 Linux halusi kirjoittaa tekeillä olevansa käyttöjärjestelmän Posix-yhteensopivaksi [7] . Tämä oli askel kohti vakavasti otettavaa systeemiä.

25. elokuuta 1991 Linus Torvalds laittoi comp.os.minix-uutisryhmään viestin, jossa hän kertoi olevansa tekemässä vapaata käyttöjärjestelmää[8]. Tätä päivämäärää on sittemmin pidetty Linuxin syntymäpäivänä. Linus kyseli elokuun postauksessa ehdotuksia uusiksi toiminnoiksi [9]. linuxissa oli tässä vaiheessa paljon virheitä, se ei tukenut edes levykkeitä.

Ensimmäinen Linuxin versio, 0.01 ilmestyi syyskuussa [10]. Linus käytti monia Stallmannin GPL:n alaisia ohjelmia, muttei alussa ottanut GPL lisenssiä [11]. Linus ilmoitti, että tarkoitus oli saada Linux nopeasti käyttöön. vartailun vuoksi monet muut projektit etenivät hitaammin [12].

Vielä Linuxin versio 0.02 lokakuussa 1990 oli epätäydellinen, eikä toiminut ilman Minixiä[13]. Linux tarjosi käyttöjärjestelmän nimeksi nimikettä freiks tai freaks. mutta funetin ylläpitäjä perusti käyttöalueen Linux.[13]. Linus yllättyi, kun ihmiset alkoivat lähettää hänelle sähköpostia, virheraporttaja, muiden ohjelmoijien tekemiä apuohjelmia jne. Version 0.02 näki 10-20 ohjelmoijaa [14]. Vuoden 1991 lopussa Linus julkaisi version 0.11. Linus ei uskonut vieläkään Linuxista tulevan Gnu/Hurdin tyyppistä ammattimaista järjsetelmää [15]. Mutta Hurdin kehitys takkusi yhä pahasti.

5. tammikuuta 1992 Linus julkaisi version 0.12. Siihen tuli mukaan virtuaalimuisti [16]. Linus muutti lisenssin GPL:ksi [17]. Linuxin postituslistoilla oli 13. tammikuuta 1992 196 jäsentä [18]. Linux-ydin oli käytännössä valmis.[19] Minix ja Linux olivatt erillään, ja Tanenbaum piti monoliittista linuxia vanhentuneena [20]. Linux ei ollut siirrettävä, niin kuin Minix [21]. Linusin meielstä minixissä oli mokia, ja kaiken kukkuraksi siitä joutui maksamaan [22] . Linuxin omassa systeemissä oli kaksi levykettä, boot ja root. Järjestelmän käyttö vaati ohjelmoijan taitoja.[23] Ensimmäinen Linux-jakelu oli Linux 0.12 ytimeen perustuva MCC Interim[24]. Sitten tulivat jakelut TAMU ja MJ. Lopulta tuli SLS ja H.J.Lun kahden levykkeen systeemi[24]. SLS oli laaja jakalu, johon oli siirretty X-ikkunointi ja TCP/IP[25] . Samana vuonna kaupallinen Yggdrasil julkaisi Linux-työpöytäversion LGX:in. Se oli ensimmäinen suoraan "livenä" CD-Rom-levyltä toiminut Linux[26]. Yggdrasilin tuotantoversio maksoi 99 dollaria.[27]

Ian Murdock oli tyytymätön SLS:ään, jonka kehitysmalli oli suljettu. niinpä Murdock aloitti kehittää loppuvuonna 1993 Debiania, jonka kehiys tapahtui avoimessa yhteisössä niin kuin LinuxinkinViittausvirhe: <ref>-elementin sulkeva </ref>-elementti puuttuu. Mutta pian syntyi riitoja Linux-väen ja Stallmannin kanssa.[28]

Jo SlS-linux alkoi kaupallistua. Slackware oli jakalu, joka kiihdytti kaupallisen Linux-maailman syntyä[29].

Linux 1.0 julkaistiiin keväällä 1994.

Yggrdasilin ongelma oli se, että sen mukana myytiin kaupallista Motif-ikkunointijärjestelmää. Niinpä se maksoi melkein 150 dollaria.[27] Vuonan 1994 saksalainen Multisoft koetti myydä Flagship-tietokantaa. Multosoftin Max bolzern siiirsi Flagshipin linuxiin, josta tuli ensimmäinen kaupallienn Linuxiin varta vasten tehty hyötyohjelma.[30]. Näin Blotzern otti alussa Slackwaren kaualliseen köyttöön.

vuonna 1993 Marc Ering alökoi kehittää Red Hatia, koska tarvitsi kunnollista, halppokäyttöistä Linuxia[31]. Red hat pyrki luomaan suhteita avoimen ohjelmiston väkeen. Mutta se myös ytritti luoda markkinoita yritysmaailmassa.

Marraskuussa 1994 ilmastyi Red Hat, josta tuli suuri, kaupallinen Linux-jakelu.[32]

7. maaliskuuta 1992 ilmestyi linuxin versio 0.95 [33].

Sittemmin Torvalds johtaa Linux-ytimen kehitystyötä osallistumatta kuitenkaan itse käyttöjärjestelmän levitysversioiden tai niihin sisältyvien muiden ohjelmien kehittämiseen.

Vuonna 1996 ilmestyi yritysmaailmassa Red Hatin kilpailijaksi Caldera.[34]. Novell parusti vuonna 1994 Calderan. Se oli kaupallinen , vaikak sen nimenä oli "OpenLinux"[35].

Miksi Linux voitti BSD:n[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alussa Linuxin kanssa kilpaili vuonna 1991 PC-pohjaisen Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmän piirissä 386BSD.[36]. Siitä odotettiin PC:lle sopivaa Unixia. Jälkikäteen Linus sanoi, ettei olisi kirjoittanut Linuxia vuotta myöhemmin, jolloin 386BSD:n kehitys oli jo jonkin verran edistynyt. Mutta 386BSD:n kehitystyö oli hidasta. Lisäksi kehittäjä ei halunnut tehdä sitä yhteensopivaa monien laitteiden kanssa. Bill Jolitzin mielestä 386BSD oli tutkimusjärjestelmä, jonka ei tarvinnut toimia kaikkien koneilla. Mutta Linus hyväksyi muutokset Linuxiin.[37]. Kaiken kukkuraksi AT&T uhkasi BSD-Unixin kehittäjiä oikeusjutuilla luvattomasta Unix-koodin käytöstä. Niinpä 386BSD menetti suosiotaan Unixista kiinnostuneiden parissa ja Linusin johtama kehittäjäyhteisö pystyi kiilaamaan 386BSD:n ohi[36]. 386BSD hajosi vuonna 1993 kahteen projektiin, jotka ovat NetBSD ja OpenBSD[38]. Linux toimi alusta asti samalal kiintolevyllä DOS:n ja Windowsin kanssa. Syy tähän oli se, että Linus pelasi DOS:issa pyörivää Prince of persia-peliä, ja ratkaistuaan sen halusi silti jättää sile tilaa [39].

Kun lisäksi ilmestyi kolmas BSD, kehitystyö hajaantui pahasti. Mutta Linux-ytimen kehittäjätiimi pysty yhtenäisenä[40]. Linux kehittyi nopeasti, koska Linux hyväksyi joustavasti ja avoimesti Linuxiin uutta laitteisto- ja ohjelmistotukea. Internet auttoi levittämään linuxia asiasta kiinnostuneille ohjelmoijille[41]. 386 BSD:n lisäksi oli tekeillä GNU/Hurd. Siinä oli vakavia vikoja.

X[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Orest Zborowski alkoi siirtää X-ikkunointia GNU/Linuxiin [42].


GNU ja Stallman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaisen Richard Stallmanin Free Software Foundation (FSF) taas on työstänyt käyttöjärjestelmän GNU-osia 1980-luvun puolivälistä lähtien. MIT:n tekoälylaboratoriossa työskennelleen Stallmanin päämääränä oli koota kokonainen vapaa käyttöjärjestelmä, jolla hän antoi nimen GNU (engl. GNU's Not Unix, suom. GNU ei ole Unix). GNU-projekti oli käynnistynyt jo 1983 ja sen rakentajat olivat koonneet vapaista GNU-työkaluista ja kirjastoista miltei valmiin käyttöjärjestelmän, ainoastaan käyttöjärjestelmän ydin eli kerneli puuttui. Ydin on välttämätön käyttöjärjestelmän toiminnan kannalta, joten GNU-yhteisö kehitteli omaa Hurd-nimistä ydintä. Ennen tämän valmistumista Linus Torvalds alkoi kehittää omaa ydintään, josta syntyikin Linux. Hurdin kehitys hidastui Linuxin otettua sen paikan.

Stallmanin ideologian taustalla on ohjelmien vapaus. Hän alkoi puhua vapaista ohjelmista, joita kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää, ja kehitti ajatuksensa peruskiveksi GNU GPL-lisenssin. Lisenssi takaa, että kenellä tahansa on oikeus tehdä ohjelmaan muutoksia ja levittää muunneltua versiota haluamallaan tavalla, kunhan samat oikeudet säilyvät myös uudessa versiossa. Ohjelman julkaisun ohessa pitää tarjota saataville myös lähdekoodi, jonka avulla toisten ohjelmoijien on helppo lähteä tekemään muutoksia. Myös Torvalds lisensoi Linux-ytimen GNU GPL-lisenssillä, mikä mahdollistaa sen, että myös kaupallisen yritykset ovat voineet kehittää Linux-jakeluita ja myydä niitä eteenpäin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kapinakoodi, Glyn Moody, Gummerus 2001, ISBN 951-31-2003-1, s. 52, s. 53
  2. Moody 2001, s. 57
  3. Linuxin tarina, Tuula Nikkanen, Satku 2000, Gummerus Kirjapaino OT 2000, Jyväskylä 2000, ISBN 951-762-990-7, s 49
  4. a b Nikkanen 2000, s 50 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "Nikkanen_2000_50" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  5. Moody 2001, s. 59
  6. Moody 2001, s. 61
  7. Moody 2001, s. 62
  8. Torvalds, Linus: Linjus Torvaldsin alkuperäinen viesti uutisryhmässä comp.os.minix 25.8.1991. en
  9. Moody 2001, s. 64
  10. Moody 2001, s. 65
  11. Moody 2001, s. 67
  12. Moody 2001, s. 68
  13. a b Nikkanen 2000, s 51 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "Nikkanen_2000_51" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  14. Moody 2001, s. 69
  15. Moody 2001, s. 70
  16. Moody 2001, s. 72
  17. Moody 2001, s. 73
  18. Moody 2001, s. 74
  19. Nikkanenn 2000, s 57
  20. Moody 2001, s. 55, 76
  21. Moody 2001, s. 76
  22. Moody 2001, s. 77
  23. Moody 2001, s. 124
  24. a b Moody 2001, s. 125
  25. Moody 2001, s. 126
  26. Moody 2001, s. 134
  27. a b Moody 2001, s. 135
  28. Moody 2001, s. 131
  29. Moody 2001, s. 132
  30. Moody 2001, s. 136
  31. Moody 2001, s. 137
  32. Nikkanenn 2000, s 60
  33. Moody 2001, s. 82
  34. Moody 2001, s. 139
  35. Moody 2001, s. 141
  36. a b Kapinakoodi, Glyn Moody, Gummerus 2001, ISBN 951-31-2003-1, s 96, s. 97, s. 98 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "Moody_2001_96_97_98" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  37. Moody 2001, s. 98
  38. Moody 2001, s 120
  39. Moody 2001, s. 84
  40. Moody 2001, s 120
  41. Moody 2001, s 100, s 101
  42. Moody 2001, s. 92