Liisa Tomberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liisa Tomberg
Henkilötiedot
Syntynyt28. tammikuuta 1909
Inkere
Kuollut5. marraskuuta 1988 (79 vuotta)
Petroskoi
Ammatti näyttelijä
Puoliso Sulo Tuorila
Muut tiedot
Aktiivisena 1932–1984

Elisabeth ”Liisa” Tomberg (ven. Елизавета Степановна Томберг, 28. tammikuuta 1909 Inkere5. marraskuuta 1988 Petroskoi) oli inkeriläinen näyttelijä, joka teki uransa Neuvostoliitossa Leningradin ja Petroskoin suomenkielisissä teattereissa. Häntä pidetään Neuvosto-Karjalan merkittävimpänä naisnäyttelijänä.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tomberg syntyi talonpojan perheeseen Inkerinmaalla Inkeren pitäjän Voiskorovan kylässä. Vuonna 1931 hän valmistui agronomiksi Seuloskoin maatalouskoulusta ja työskenteli sen jälkeen lyhyen aikaa Rääpyvän pitäjän Trud-kolhoosissa. Elokuussa 1932 näyttelemistä jo lapsesta saakka harrastanut Tomberg kutsuttiin Leningradssa pari vuotta aikaisemmin toimintansa aloittaneeseen Suomalaisen teatteriin ja samalla hän aloitti myös opinnot Leningradin teatteri-instituutissa. Tombergin ensimmäinen rooli Leningradin suomalaisen teatterin näyttämöllä oli Eevan osa Aleksis Kiven näytelmässä Kihlaus.[2]

Viisi vuotta myöhemmin teatteri joutui Stalinin vainojen kohteeksi ja sen 18 näyttelijästä pidätettiin 13. Tomberg kuitenkin selvisi, mutta hän jäi teatterin sulkemisen johdosta yli kahdeksi vuodeksi ilman näyttelijäntyötä.[1] Tomberg asui orpokodin johtajana toimineen aviomiehensä ja tyttärensä kanssa Puškinissa, kunnes hän talvisodan aikana pääsi mukaan puna-armeijan viihdytysjoukkoihin. Rintamalla Tomberg tapasi Petroskoin Kansallisen teatterin näyttelijän Sulo Tuorilan, jonka kanssa hän alkoi seurustelemaan ja solmi myöhemmin myös avioliiton. Talvisodan päätyttyä vuonna 1940 Tomberg sai paikan Petroskoin uudelleenavatusta Kansallisesta teatterista, joka oli myös suljettu muutamaksi vuodeksi Stalinin vainojen aikana. Jatkosodan sytyttyä suomalaiset kuitenkin valtasivat kaupungin ja Tomberg joutui pakenemaan Tuorilan kanssa Leningradiin. Saksalaisten piirityksen aiheuttama nälänhätä vaati Tombergin äidin hengen, mutta hän pelastui itse tyttärensä kanssa, kun Sulo Tuorila sai siirron Karjalan rintamalle Sorokkaan. Sodan jälkeen Kansallinen teatteri toimi muutaman vuoden Aunuksessa, kunnes se palasi Petroskoihin vuonna 1950.[3]

Tombergista tuli nopeasti Kansallisen teatterin suurin tähti, joka esiintyi Petroskoissa yhteensä 44 vuoden ajan. Hänet tunnettiin erityisesti klassisten näytelmien vahvoista naisrooleistaan.[1] Suomalaisista näytelmistä Tomberg nähtiin muun muassa Hella Wuolijoen Niskavuoren naisten pääroolissa, Marttana Aleksis Kiven Nummisuutareissa sekä Maijana Teuvo Pakkalan Tukkijoella-näytelmässä .[4] Vuosina 1962–1966 hän oli Neuvostoliiton parlamenttina toimineen korkeimman neuvoston jäsen.[2]

Liisa Tomberg on haudattu Petroskoihin Peskin hautausmaalle.[5]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Liisa Tomberg: 100 vuotta 2009. Inkerin Liitto. Viitattu 1.8.2016.
  2. a b Елизавета Степановна Томберг (1909–1988) 28.1.2009. Karjalan tasavallan kansalliskirjasto. Viitattu 4.8.2016.
  3. ТОна безумно любила театр. Любил ли он ее так же?! 18.2.2004. Karelskaja Gubernija. Viitattu 4.8.2016. (venäjäksi)
  4. ТО'МБЕРГ Елизавета Степановна Istorya-Teatra. Viitattu 4.8.2016. (venäjäksi)
  5. Могила Е. С. Томберг, актрисы Karjalan tasavallan kulttuurihistorialliset kohteet. Viitattu 4.8.2016.