Konstantin Stanislavski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konstantin Stanislavski vuonna 1898

Konstantin Stanislavski, (alun perin Konstantin Sergejevitš Aleksejev, ven. Константин Сергеевич Станиславский / Алексеев, 17. tammikuuta (J: 5. tammikuuta) 1863 Moskova7. elokuuta 1938 Moskova) oli venäläinen teatteriohjaaja ja -teoreetikko. Hän on vaikuttanut perustavanlaatuisella tavalla etenkin näyttelijäntyön teoriaan niin Venäjällä, Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin muuallakin.

Stanislavski syntyi rikkaaseen perheeseen ja hänen isänsä tuki poikansa teatteriuraa alkuvaiheessa rakennuttamalla tälle parikin yksityisnäyttämöä.

Konstantin Stanislavskin läheisiin työtovereihin lukeutui muun muassa kumouksellisen neuvostoteatterin pioneeri Vsevolod Meyerhold, joka kuitenkin myöhemmin otti etäisyyttä mestariinsa.

Teatteriteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanislavskin tunnetuimpia näyttelijäntyöhön liittyviä käsitteitä ja metodeja on tunnemuisti, joka tarkoittaa sitä, että näyttelijä käyttää omia henkilökohtaisia muistojaan ja niihin liittyviä tunnetiloja roolin rakentamiseen. Stanislavskiin on usein liitetty käsite psykologinen realismi, joka tarkoittaa sitä, että roolihenkilöiden rakentamisessa pyritään totuudenmukaisuuteen. Tunnemuistin, psykologisen realismin ja muiden Stanislavskin varhaisten teorioiden pohjalta Lee Strasberg alkoi opettaa Yhdysvalloissa metodinäyttelemistä. Tähän pohjautuvan koulutuksen ovat saaneet useat eturivin yhdysvaltalaiset näyttelijät, ehkä tunnetuimpana heistä Marlon Brando.

Toinen Stanislavskille keskeinen psykologiseen realismiin liittyvä ajatus teatterin tekemisestä on niin kutsuttu "maaginen jos", joka tarkoittaa sitä, että näyttelijöiden täytyisi näytellä kuin heidän esittämänsä tapahtumat olisivat totta. Heidän ei siis pitäisi ajatella yleisöä, vaan olla kuin yleisön paikalla olisi neljäs seinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut jokapäiväisen elämän siirtämistä näyttämölle sellaisenaan, käsittelemättömänä. Stanislavskin mukaan näyttämön totuudelle oli ominaista, ettei se ole sama kuin elämän totuus. Totuudenmukaisuuden tavoittelu oli hänen teatterityönsä lähtökohta.

Stanislavski ei missään vaiheessa elämäänsä kehittänyt lopullista tai yhtenäistä teoriaa, vaan korjasi ja muutti ajatuksiaan jatkuvasti. Elämänsä loppuvaiheessa hän alkoi nähdä fyysisen toiminnan yhä olennaisempana näyttelijäntyössä ja tunteiden ilmaisemisessa: painopiste alkoi siirtyä siihen, että roolin esittämisen vaativat tunteet ja totuus tulivat fyysisen toiminnan ja tekojen kautta, ulkoapäin sisälle, eikä toisin päin, mihin suuntaan varhaiset ajatukset olivat enemmänkin viitanneet. Lee Strasberg ei kuitenkaan pitänyt Stanislavskin uusista ajatuksista, ja voikin katsoa, että metodinäytteleminen alkoi Yhdysvalloissa kehittyä varhaisen Stanislavskin ja Strasbergin tulkinnan pohjalta omaan suuntaansa, siinä missä Stanislavski itse kehitti ajatuksiaan ja käytännön teatterityötään toiseen suuntaan. Yhä keskeisemmäksi nousi fyysisen toiminnan lisäksi ohjaajan sijasta näyttelijä.

Käytännön teatterityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanislavski Othellona 1896
Valentin Serov, Konstantin Stanislavski.

Stanislavski oli kuuluisa siitä, että hänen näytelmiensä harjoituskaudet olivat hyvin pitkiä, jopa yli vuoden kestäviä. Stanislavski ohjasi useissa teattereissa, mutta merkittävin näistä oli Moskovan taiteellinen teatteri, jonka hän perusti vuonna 1897 yhdessä Vladimir Nemirovitš-Dantšenkon kanssa. Sen ensimmäinen esitys oli Aleksei Tolstoin käsikirjoittama ja Stanislavskin ohjaama näytelmä Tsaari Feodor Joannovitš, joka sai ensi-iltansa 14. lokakuuta 1898. Teatterin varsinainen läpimurto tapahtui samana vuonna, kun Stanislavski ohjasi Anton Tšehovin Lokin. Stanislavski ajautui teatterikäsityksessään kriisiin vuonna 1906, jä tämä vaikutti myös sen jälkeisiin ohjauksiin, joihin kuuluvat muun muassa Knut Hamsunin Elämän näytelmä, Leonid Andrejevin Elomme päivät ja Ivan Turgenevin Kuukausi maalla.

Uransa loppuvaiheessa Stanislavskin keskeiseksi työskentelymetodiksi nousivat roolinrakennukseen ja tekstintulkintaan liittyvät tehtävät, joita hän antoi näyttelijöille. Käänne fyysiseen toimintaan tapahtui vuonna 1933, viisi vuotta ennen Stanislavskin kuolemaa.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämäni näyttämötaiteen palveluksessa, suom. Eino Westerlund. WSOY, 1946, u.p. WSOY, 1966 (Taskutieto) (alkuteos 1924)
  • Näyttelijän työ, omakohtaisen luovan eläytymisen saavuttamiseksi : oppilaan päiväkirja (1936, suom. Juhani Konkka, 1951) Työväen näyttämöiden liitto, 1951. u.p. Lasipalatsi 2001 ISBN 951-9351-77-9
  • Luonteen kehittäminen, näyttelijäntyö II suom. Ulla-Liisa Heino. Tammi, 1970 (alkuteos 1948)
  • Näyttelijän työ (Rabota aktera nad soboi) toimittanut ja suomentanut Kristiina Repo. Tammi, 2011 ISBN 978-951-31-5845-3 Huomautus: s.. 922-926: Sanasto. (uusi suomennos)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konstantin Stanislavski.