Lee Strasberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lee Strasberg (alk. Israel Strassberg[1] 17. marraskuuta 1901 Budzanów, Itävalta-Unkari17. helmikuuta 1982 New York) oli yhdysvaltalainen teatteriohjaaja, näyttelijä ja tuottaja. Hän myös opetti näyttelemistä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strasberg syntyi juutalaiseen[2] perheeseen vuonna 1901 Budzanówissa, entisessä Itävalta-Unkarissa, joka on nykyisin Budaniv Ukrainassa.[1] Strasbergin vanhemmat olivat Ida ja Baruch Meyer Strassberg. Vuonna 1909 perhe muutti Yhdysvaltoihin ja asettui Lower East Siden naapurustoon New Yorkiin.[1][3]

Strasberg oli naimisissa toisen vaimonsa, näyttelijä ja teatteriopettaja Paula Strasbergin kanssa vuodesta 1934 tämän kuolemaan vuoteen 1966. Heillä on kaksi lasta, näyttelijä Susan Strasberg ja näyttelijätyön opettaja John Strasberg. Lee Strasbergin kolmas vaimo oli Anna Mizrahi, sefardijuutalainen, joka oli syntynyt Venezuelassa ja oli hänen kahden nuorimman lapsensa Davidin ja Adamin äiti.

Lee Strasberg kuoli sydänkohtaukseen New Yorkissa 80-vuotiaana.[3][1] Hän teki vanhimmat lapsensa ja ainoan lapsenlapsensa perinnöttömiksi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strasberg oli vuonna 1931 perustamassa teatteriseuruetta nimeltä Group Theatre,[1] johon kuului kuuluisia näyttelijöitä kuten Elia Kazan, John Garfield, Stella Adler, Sanford Meisner, Franchot Tone ja Robert Lewis. Strasberg hylkäsi teatterin vuonna 1935, koska hänen näkemyksensä näyttelemisestä poikkesivat muiden ajatuksista. Erityisesti ristiriitoja oli Stella Adlerin kanssa, joka myöhemmin kävi venäläisen kouluttajamestarin Konstantin Stanislavskin opissa. Stanislavski kertoi hylänneensä ajatukset, jotka olivat vaikuttaneet Strasbergiin. Strasberg sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 1936. Vuonna 1949 hän aloitti pitkän uransa Actors Studiossa New Yorkissa. Kahdessa vuodessa hänestä tuli sen taiteellinen johtaja, ja tuon tunnetun oppilaitoksen maine vain kasvoi. Hänen oppilaitaan olivat muiden muassa Geraldine Page, Paul Newman, Al Pacino, Kim Stanley, Marilyn Monroe, Jane Fonda, James Dean, Dustin Hoffman, Eli Wallach, Eva Marie Saint, Robert DeNiro, Jill Clayburgh, Ellen Burstyn ja Steve McQueen.

Vuonna 1966 hän perusti ”Actors Studio Westin” Los Angelesiin, ja vuonna 1969 hän perusti Lee Strasberg Theatre and Film Instituten New Yorkiin ja Los Angelesiin.[4]

Strasberg astui itse harvoin kameran eteen: hän esiintyi vain seitsemässä elokuvassa. Hänen tunnetuin roolinsa oli Hyman Roth elokuvassa Kummisetä osa II, jossa Strasberg esittää vanhenevaa juutalaista järjestäytyneen rikollisuuden jäsentä, joka on muuttanut Miamiin ja hallitsee sieltä rikollisten bisnestä Kuubassa. Strasberg sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Monet pitävät Strasbergia amerikkalaisen metodinäyttelemisen alkuunpanijana.[1][2] Hän oli eläessään monien näyttelijäsukupolvien innoittaja ja säilyi legendana tulevillekin sukupolville. Nykyajan teatteriteoriaa hallitsee kuitenkin yksinkertaisempi, vähemmän itsekeskeinen näyttelemismetodi, josta esimerkkejä ovat Sanford Meisner ja David Mamet.

Marilyn Monroe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marilyn Monroe oli Strasbergin oppilas, ja Strasberg auttoi häntä koko tämän elinajan.

Strasbergin tytär Susan on kirjoittanut kaksi menestyskirjaa, joista ensimmäinen oli Marilyn and Me: sisters, rivals, friends (ilmestyi Leen kuoleman jälkeen, ja julkaisun syynä on saattanut olla juuri perinnöttömäksi jääminen), jossa hän kuvaa suhdettaan ”korvikesisareensa”, ja toinen oli Bittersweet. Monroe oli 29-vuotias tullessaan Strasbergin lempioppilaaksi. Kahdeksan vuotta valkokankaan jumalatar oli kunnianhimoisen näyttelijän Susan Strasbergin sisarellinen ystävä ja kotikilpailija; Susan Strasberg oli vasta 17-vuotias heidän tutustuessaan. Susan jakoi jonkin aikaa huoneensa kadehtimansa tunkeilijan kanssa, joka oli hänen isänsä huolehtivaisen imartelun kohde. Kirjassaan Susan vuoroin ihailee, vuoroin paljastaa pettymyksensä Monroeen. Susan kuvailee kuinka Monroe piirsi, kirjoitti runoja ja tunsi myötätuntoa heikompiosaisia kohtaan silloin, kun ei potenut masennuksen aiheuttamaa unettomuutta tai lääkkeistä johtuvia vainoharhoja. Käännyttyään juutalaiseksi avioiduttuaan Arthur Millerin kanssa hän ripotteli puheeseensa jiddiš-ilmaisuja.

Testamentissaan Monroe antoi Strasbergille määräysvallan 75 prosenttiin jäämistöstään, mihin sisältyivät oikeudet hänen kuviinsa kiitokseksi opetuksesta ja ystävällisyydestä sekä ennen Monroen tähteyttä että hänen noustuaan tähdeksi. Testamentissaan Monroe ilmaisee halunsa, että Strasberg, tai jos tämä kuolee ennen häntä, hänen testamenttinsa toimeenpanija, "antaa niitä ystävilleni, työtovereilleni ja niille, jotka ovat minulle läheisiä.[5]

Strasberg siirsi oikeudet leskelleen, kolmannelle vaimolleen Annalle, joka ei tavannut Monroeta mutta jolla on hänen omaisuutensa hallinnassaan. Se tuottaa yhä miljoonia dollareita lisenssimaksuina aina, kun joku mainostaja tai valmistaja käyttää Monroen kuvaa.

Anna lupasi olla myymättä Monroen henkilökohtaisia tavaroita voitettuaan oikeudenkäynnin Odyssey Auctionsia vastaan 1994 halutessaan estää niiden esineiden myynnin, joita Strasberg ei suostunut luovuttamaan Monroen entiselle managerille Inez Melsonille. Lokakuussa 1999 Christie’s kuitenkin myi huutokaupassa suuren määrän Monroen henkilökohtaista omaisuutta. Myynti tuotti 13,4 miljoonaa dollaria. Julien's järjesti toisen huutokaupan Monroen henkilökohtaisista tavaroista vuonna 2005.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f 1901: Russian-inspired Guru to Hollywood's Biggest Stars Is Born Haaretz. 17.11.2015. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  2. a b The Strasberg Method: Learning From The Best Brian Timoney Acting:. 12.7.2016. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  3. a b Lee Strasberg | Encyclopedia.com www.encyclopedia.com. Viitattu 3.10.2019.
  4. A Timeline of Lee (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Monroen testamentti (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 1.3.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]