Liisa Nevalainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liisa Nevalainen Helsingin Pitäjänkujalla vuonna 1939.

Liisa Nevalainen (oikea nimi Anna-Liisa Häyrinen, ent. Högdahl, 2. toukokuuta 1916, Oulu10. joulukuuta 1987, Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja salapoliisikirjailija.

Liisa Nevalainen aloitti uransa Oulun näyttämöllä ja Kotkan Teatterissa. Vuonna 1939 hän solmi näyttelijä Hannes "Hanski" Häyrisen kanssa avioliiton, joka päättyi vasta Nevalaisen kuolemaan.

Nevalainen esiintyi myös Jyväskylän ja Tampereen Työväen Teatterissa, mistä hänet löydettiin Helsingin kaupunginteatteriin ja myöhemmin Intimiteatteriin. Pitkän teatteriuran lisäksi Nevalainen esiintyi 23 elokuvassa vuosina 19341962. Elokuvassa Skandaali tyttökoulussa (1960) hänellä oli pääosa ja Punaisessa viivassa (1959) naispääosa. Hänen ehkä tunnetuin roolinsa on elokuvassa Pojat (1962) Jaken äitinä.

Nevalainen siirtyi 1960-luvun puolivälillä televisioon, missä hän alkoi kirjoittaa ja näytellä televisiosarjassa Hanski, jossa hänen miehensä oli nimiosassa. Hän esiintyi myös suositussa televisiosarjassa Me Tammelat, jossa hän esitti äiti Tammelaa. Hän toimi myös Me Tammeloiden ohjaajana.

Televisiouran jälkeen Nevalainen alkoi kirjoittaa salapoliisiromaaneja. Häneltä ilmestyi yhteensä kahdeksan dekkaria, joissa kerrotaan rikoskomisario Antti Karpalon tutkimuksista. Viimeinen dekkari ilmestyi vuosi ennen Nevalaisen kuolemaa.

Liisa Nevalaisen veli oli palkittu elokuvaaja Esko Nevalainen.

Elokuva- ja televisioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Prinsessa Ruusunen (1975)
  • Ruusunpunaiset silmälasit (1977)
  • Punainen hattu (1979)
  • Kultainen riikinkukko (1981)
  • Musta sinfonia (1981)
  • Paratiisilintu (1983)
  • Everstin talo (1985)
  • Viimeinen rooli (1986) (elokuvakirja)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]