Liisa Nevalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liisa Nevalainen
Liisa Nevalainen Helsingin Pitäjänkujalla vuonna 1939.
Liisa Nevalainen Helsingin Pitäjänkujalla vuonna 1939.
Henkilötiedot
Koko nimi Anna-Liisa Nevalainen, alk. Högdahl
Syntynyt 2. toukokuuta 1916
Oulu
Kuollut 10. joulukuuta 1987 (71 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä, salapoliisikirjailija
Puoliso Hannes Häyrinen
Näyttelijä
Taiteilijanimet Liisa Nevalainen
Aktiivisena 1934–1987
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Anna-Liisa Nevalainen (oik. Häyrinen, o.s. Nevalainen, alk. Högdahl; 2. toukokuuta 1916 Oulu10. joulukuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja salapoliisikirjailija. Vuodesta 1939 kuolemaansa asti hän oli naimisissa näyttelijä Hannes ”Hanski” Häyrisen kanssa.

Nevalaisen ensimmäinen teatterikiinnitys oli Helsingin Kansanteatteriin vuonna 1936, jossa hän työskenteli kymmenen vuotta. Myöhemmin hän näytteli myös Tampereen Työväen Teatterissa sekä Kotkan ja Lahden kaupunginteatterissa. 1950-luvun loppupuolella Nevalainen työskenteli Intimiteatterissa kaksi vuotta. Pitkän teatteriuran lisäksi hän esiintyi 26 elokuvassa vuosina 1934−1962, enimmäkseen pikkuosissa. Nevalaisen ensimmäinen merkittävä filmirooli oli vuoden 1945 elokuvassa Vastamyrkky. Elokuvassa Skandaali tyttökoulussa (1960) hänellä oli pääosa tyttökoulun johtajattarena. Nevalaisella oli myös naispääosa Punaisessa viivassa (1959). Hän teki ehkä tunnetuimman roolinsa elokuvassa Pojat (1962), jossa hän näytteli Jaken äitiä.

Nevalainen siirtyi 1960-luvun puolivälissä televisioon, missä hän alkoi näytellä ja kirjoittaa jaksoja miehensä luotsaamaan Hanski-sarjaan. Hän esiintyi myös suositussa televisiosarjassa Me Tammelat, jossa hän näytteli äiti Tammelaa. Nevalainen myös ohjasi sarjaa yhdessä Eine Laineen kanssa. Lisäksi hän kirjoitti useita televisionäytelmiä.

Näyttelijänuransa jälkeen Nevalainen alkoi kirjoittaa rikosromaaneja. Häneltä ilmestyi yhteensä kahdeksan dekkaria, joissa kerrotaan rikoskomisario Antti Karpalon tutkimuksista. Viimeinen dekkari ilmestyi vuosi ennen Nevalaisen kuolemaa.

Liisa Nevalaisen nuorempi veli oli palkittu elokuvaaja Esko Nevalainen.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Prinsessa Ruusunen (1975)
  • Ruusunpunaiset silmälasit (1977)
  • Punainen hattu (1979)
  • Kultainen riikinkukko (1981)
  • Musta sinfonia (1981)
  • Paratiisilintu (1983)
  • Everstin talo (1985)
  • Viimeinen rooli (1987)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]