Tämä on lupaava artikkeli.

Levo-Patamo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Levo-Patamo
Sijainti Somero (Somerniemi)
Valtio Suomi
Koordinaatit 60°34′26″N, 23°52′26″E
Pinnankorkeus 107,3 m [1]
Pinta-ala 0,32 km² [1]
Rantaviiva 5,232 km [1]
Suurin syvyys 6 m [1]
Valuma-alue 16 km² [1]
Laskujoki Välijoki
Järvinumero 23.073.1.013View and modify data on Wikidata
Levo-Patamo

Levo-Patamo (paikallisesti myös Ala-Patamo, Hämihuhdan Patamo, Väli-Patamo, Pikku-Patamo[2]) on eräs Somerniemen Härjänojan kylän pienistä metsäjärvistä Somerolla. Järvi on tunnettu etenkin punaisista lumpeistaan.[3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levo-Patamoon laskevat idästä Vainijokea pitkin Patamo (paikallisesti myös Ylä-Patamo, Hyrkkylän Patamo, Iso-Patamo) ja Kivijärvi Lohjan puolelta, Särkijärvi Someron ja Lohjan rajalta ja Vähä-Särkijärvi Someron puolelta. Lisäksi järveen laskevat pienet Maulammi ja Lautalampi.[4][3] Levo-Patamosta vedet virtaavat Välijokea pitkin viereiseen Myllyjärveen. Tämä laskee edelleen Myllyjoen kautta Someron ja Lohjan rajalla sijaitsevaan Arimaajärveen, joka on yksi Karjaanjoen vesistöön kuuluvan Nummenjoen latvajärvistä.[1]

Järvi koostuu kolmesta matalien kynnysten erottamasta altaasta. Eteläisimmän ja suurimman altaan maksimisyvyys 5 metriä, keskimmäisen ja pienimmän 3 metriä ja pohjoisimman 6 metriä. Koska yläpuolisen Patamo-järven vesi on vähäravinteisempaa kuin Levo-Patamon, ja sekä Levo-Patamoon laskevan Vainijoen suu että Levo-Patamon lasku-uomana olevan Välijoen luusua ovat Levo-Patamon pohjoisessa altaassa, on veden väri siinä runsaan läpivirtauksen takia kirkkaampi, kun taas eteläisessä altaassa vesi on luontaisesti ruskeampaa.[5]

Vedenlaatu, valuma-alue ja kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesi järvessä on kirkasta, humuksen takia ruskeaa ja lievästi hapanta.[5] 1980-luvulla järvessä havaittiin lievää happamoitumista. Se ei kuitenkaan ollut vesieliöstölle vielä haitallista, ja järvellä todettiin olevan riittävästi puskurikykyä. Rehevyystasoltaan järvi on lievästi rehevä.[5][6] Levätuotantoa järvessä rajoittava minimiravinne on fosfori.[7]

Järven koko valuma-alue on noin 1600 ha ja lähivaluma-alue 371 hehtaaria. Suurin osa valuma-alueesta on metsää ja maaperä pääosin moreenimaata, josta korkeimmissa kohdissa paljastuu kallio, ja alimmissa kohdissa on turvetta. Viljeltyä maata on hiukan vain valuma-alueen koillisreunalla Pusulan Kärkölässä. Lähivaluma-alueella ei ole peltoa.[8]

Järveen tulevasta kuormituksesta suurin osa on luontaista. Ihmisen toimista suurimpia kuormittajia ovat laskeuma, metsätalous ja asutus, joka järven valuma-alueella on pääosin loma-asutusta. Vuonna 2006 tehdyssä selvityksessä järven Fosforikuormituksesta 69 % ja typpikuormituksesta 73 % oli luonnonhuuhtoumaa. Ihmisen aiheuttaman laskeuman osuus oli fosforin kokonaiskuormituksesta 15 % ja typen kokonaiskuormituksesta 21 %. Asutuksen osuus typen kokonaiskuormituksesta oli 2 % ja fosforin kokonaiskuormituksesta 9 %. Metsätalouden osuus typpikuormituksesta oli 4 % ja fosforikuormituksesta 7 %. Näin järven tilaan voidaan sen valuma-alueella vaikuttaa eniten toisaalta metsätaloustoimenpiteiden suunnittelulla ja toisaalta asutuksen jätevesistä huolehtimisella.[9]

Järvessä esiintyviä kalalajeja ovat hauki, ahven, made, särki ja kiiski. Haukea ja lahnaa on istutettu 1990-luvun lopulla.[6]

Punaiset lumpeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasviston erikoisuutena järvessä on havaittu punakukkaisia lumpeita 1910-luvulta 1950-luvulle ja uudestaan 1980-luvulta alkaen. Somerniemen kasvistoa pitkään tutkinut biologi Tauno Toivonen on pitänyt näiden aiemman vähenemisen todennäköisenä syynä toisaalta piisamia, jota istutettiin Arimaa-järveen mutta jonka kanta sittemmin väheni, ja toisaalta kasvien keruuta, joka päättyi kun lumpeen punaiset muodot rauhoitettiin 1950-luvulla. Niinpä vuonna 2008 kanta vaikuttikin elinvoimaiselta.[10][11]

Levo-Patamon punainen lumme on pohjanlumpeen punakukkainen muoto, jota on Suomessa tavattu kuudesta järvestä tai järviryhmästä. Lisäksi järvestä otetuista näytteistä on havaittu lajiristeytymiä tämän ja pohjanlumpeen valkokukkaisen muodon sekä isolumpeen kanssa. Muualla Suomessa punakukkaisia muotoja on tavattu myös suomenlumpeesta noin 17:llä järvellä. Levo-Patamon lisäksi lumpeen punakukkaisia muotoja on tavattu myös eräissä lähijärvissä.[10][12]

Maisema ja kulttuuriset viittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on muodoltaan sokkeloinen ja maisemaltaan kaunis, joskin nyttemmin avohakkuut ja vapaa-ajan asutus ovat vaikuttaneet maisemakuvaan.[13][14] 1950-luvulla se sijoittui Lounais-Hämeen kauneinta näköalapaikkaa valittaessa kahdeksanneksi.[15]

Somerniemen Härjänojalla vaikuttanut kirjailija Helvi Hämäläinen on kirjoittanut järvestä runon Rakastettu järvi, joka ilmestyi vuonna 1943 kokoelmassa Lapsellinen maa. Runossa kirjailija kuvaa järveä "Hämihuhdan helläksi pikkujärveksi" läheisen Hämihuhdan talon mukaan.[16]

2000-luvulla "Punainen lumme" järvessä kasvavien lumpeiden mukaan on otettu nimeksi myös Somerniemellä Helsingintien läheisyydessä toimivalle ravintolalle.[12][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hovila, Mikko: Punaista pohjanlummetta (Nymphaea alba, ssp. candida) esiintyy edelleen Somerolla. Lounais-Hämeen luonto, 2008, nro 95, s. 28-31. Forssa: Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 9.9.2011.
  • Tikander, Sanna & Jari Hietaranta: Levo-Patamon hoitosuunnitelma (pdf) 2006. Somero: Someron kaupunki. Viitattu 24.1.2010.
  • Toivonen, Tauno: Punakukkainen lumme Somerniemellä. Teoksessa: Koli, Lauri: Someron vedet, s. 90-95. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Tikander & Hietaranta 2006: 13.
  2. Toivonen 1993: 95.
  3. a b Toivonen 1993: 91.
  4. Tikander & Hietaranta 2006: 17-18.
  5. a b c Tikander & Hietaranta 2006: 14.
  6. a b Levo-Patamo Someron kalastusalue. Viitattu 8.2.2010.
  7. Tikander & Hietaranta 2006: 19.
  8. Tikander & Hietaranta 2006: 17-18.
  9. Tikander & Hietaranta 2006: 20-24.
  10. a b Toivonen 1993: 91-93.
  11. Hovila 2008: 29.
  12. a b Hovila 2008: 28.
  13. Tikander & Hietaranta 2006: 14.
  14. Toivonen 1993: 94-95.
  15. Inkilä, Oiva & Alli Väre: Lounais-Hämeen maisemista. Lounais-Hämeen luonto, 1961, nro 11, s. 23. Forssa: Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys. Lehden verkkoversio.
  16. Koli, Lauri: Someron vedet, s. 8-9. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4.
  17. Ravintola Punainen Lumme Ravintola Punainen Lumme. Viitattu 13.3.2010.