Lauri Haikola
Lauri Robert[1] Haikola (2. syyskuuta 1917 Sievi – 21. tammikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen luterilainen pappi, teologian tohtori ja professori, jota arvostetaan kansainvälisesti merkittävänä Luther-tutkijana.
Haikola pääsi ylioppilaaksi Ylivieskassa sijaitsevasta Raudaskylän lukiosta 1937 ja ryhtyi opiskelemaan teologiaa. Hän osallistui talvisotaan 1939–1940 ja haavoittui menettäen toisen jalkansa. Haikola vihittiin papiksi vuonna 1944.
Haikola jatkoi opintojaan Ruotsissa. Hän suoritti teologian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1947 ja väitteli teologian tohtoriksi Lundin yliopistossa vuonna 1952. Hän toimi Lundin yliopistossa 1948–1956 opettajana, dosenttina ja vt. professorina opetusalueinaan dogmatiikka, etiikka ja kirkkojen tunnustuksia tutkiva symboliikka. Uppsalan yliopistossa hän toimi teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian dosenttina 1955–1959 sekä vt. professorina 1957. Haikola siirtyi Helsingin yliopistoon vuonna 1959 saadessaan teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professuurin, jota hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1978.
Haikolan keskeinen tutkimusala oli Lutherin ja myöhäisemmän luterilaisuuden välinen opillinen suhde.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Järveläinen, Petri: Suomen kansallisbiografia 3. Artikkeli: Haikola, Lauri. SKS, 2004.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 277
| ||||||||||||||||||
