Lapinesikko
| Lapinesikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Esikkokasvit Primulaceae |
| Suku: | Esikot Primula |
| Laji: | stricta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Primula stricta |
|
| Katso myös | |
Lapinesikko (Primula stricta) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla kasvava esikkolaji. Suomessa se on harvinainen Lapin kasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinesikko kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi, hedelmäasteella pituus voi olla jopa 35 cm. Lehdet ovat ruusukkeena kasvin tyvellä. Lehtilapa on vastapuikea, suippotyvinen, tavallisesti kärjestä isonirhainen. Lehden ruoti on lyhyt ja siipipalteinen. Lehtien alapinta, vanan latva ja kukkaperät ovat jauheettomia tai niukkajauheisia, verhiö vain sisäpinnaltaan runsasjauheinen. Hennon, pystyn kukkavanan päässä on yleensä 3–5 sinipunaista kukkaa, jotka ovat keskeltä keltaisia. Lapinesikko kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinesikkoa tavataan Skandinaviassa Skandien vuoristossa Keski-Ruotsin tasalta pohjoiseen, Kuolan niemimaalla ja sen eteläpuolella Vienan Karjalan pohjoisimmassa osassa. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena tundralla itään Uralin tienoille. Lapinesikkoa esiintyy myös Islannissa ja Grönlannissa. Pohjois-Amerikassa se on levinnyt Kanadan ja Alaskan arktisille rannikoille, Alaskassa myös sisämaan vuoristoihin.[3]
Suomessa lapinesikko on harvinainen. Sitä on tavattu vain Kuusamon-Sallan seudulla, Keski-Lapissa erityisesti Kitisen jokilaaksossa ja laajemmalti Pohjois-Lapissa. Myös Enontekiöllä Kölivuoriston levinneisyysalue sivuaa Suomea. Laji on kuitenkin monin paikoin taantunut tai kadonnut.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa lapinesikkoa tavataan pohjoisen rantaniityillä sekä rantakallioilla ja -kivikoissa. Laji on voimakkaasti harvinaistunut.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maiz-Tome, L.: Primula stricta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 216.
- ↑ Anderberg, Arne: Primula stricta (levinneisyyskartta) Den virtuella floran: Smalviva. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Lapinesikon (Primula stricta) levinneisyys Suomessa Viitattu 19.10.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Lapinesikon levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Primula stricta – lapinesikko
- ITIS: Primula stricta (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Primula stricta (englanniksi)