Laatukuva

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Laatukuvamaalaus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johannes Vermeer, Maitotyttö, 1658–1660.
Jan Steen, Kissatanssi , 1665–1667.
Johannes Vermeer: Musiikkitunti 1662–1665.
Jean-Baptiste Chardin, 1739

Laatukuva eli genrekuvamaalaus (ransk. genre = laatu, laji, suku) tarkoittaa taidehistoriassa maalauksia, jotka kuvaavat jokapäiväisen elämän tapahtumia.[1] Genre tarkoittaa myös taiteenlajia, joista yksi on laatumaalaus. Laatukuvat voivat olla taiteilijan tulkinnan mukaan realistisia, kuviteltuja tai romantisoituja.

Laatukuva- tai genre-termiä alettiin käyttää 1700-luvun puolimaissa, jolloin sillä tarkoitettiin taiteen lajia. Wattelet'n ja Diderot'n mukaan genre-maalarit erikoistuivat johonkin aiheeseen, kuten eläinaiheisiin tai kukkiin. Samoihin aikoihin keskiluokan elämää moraaliselta kannalta kuvannut Jean-Baptiste Greuze teki arkielämän kuvauksista muodikkaita. Niistä alettiin käyttää yleisemmin nimitystä laatukuva 1769 jälkeen, kun Greuze oli nimitetty Ranskan akatemiaan Peintre du genre -nimikkeellä.[1]

Termi vakiintui 1800-luvun lopulla. Samalla laatukuvien perustyypeiksi tulivat 1800-luvulla Hollannin 1600-luvun taiteen koomisehkot kuvaukset kyläkapakoista ja talonpojista sekä intiimit keskiluokkaiset interiöörikohtaukset. Jacob Burckhardtin Alankomaiden laatukuvataidetta käsitelleellä tutkimuksella (1874) oli tässä suuri vaikutus.[1]

Hollantilaisten laatukuvien edeltäjiä olivat arkielämän kuvaukset, joita maalattiin ylimystön huvitukseksi Pohjois-Euroopassa gotiikan aikana. Hupaisan moukkamaiset maalaiset toimivat vastakohtana hovin eleganssille.[1] Näitä yksinkertaisia talonpoikia tai porvaristoa kuvaavia maalauksia pidettiin karkeina ja vähäarvoisina ranskalaisen 1600-luvun klassismin silmissä.lähde? Laatukuvan sävyä oli myös keskiaikaisissa opettavissa kuvasarjoissa, jotka kuvasivat eri kuukausien töitä tuntikirjoissa, kuolemantanssia tai sananparsia. Laatukuvamaisia kuvauksia on löydetty myös Egyptin[1] ja antiikin taiteesta.

Tunnetuimpia satiirisia laatukuvamaalareita 1700-luvulla olivat hollantilainen Cornelius Troost ja englantilainen William Hogarth, joka viljeli poliittista satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä kehittämässään moraalimaalauksessa. Ranskalainen Jean-Baptiste Chardin taas kuvasi keskiluokan elämää.[1] Saksalaisen Carl Spitzwegin pienissä laatukuvissa on välähdyksiä biedermeierajasta, maalauksellista huumoria ja ironiaa.

Tuttujen ja sentimentaalisten aiheiden takia genremaalaukset olivat usein suosittuja porvariston tai keskiluokan keskuudessa.lähde? Laatukuvista tuli suosittuja 1800-luvulla. Toisinaan ne olivat myös sentimentaalisia, kuten englantilaisella David Wilkiellä. Wilkiellä oli paljon seuraajia Ranskassa ja Saksassa, ja Düsseldorfin koulukunnan kautta laatukuva-aiheet tulivat tunnetuiksi Suomessakin.[1] Karl Emanuel Janssonin tuotanto on suomalaista laatukuvamaalausta. [2]

Suomen kuuluisimpia laatukuvia lienee Albert Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka eli Blankan ratsastaja, vaikka Edelfelt ei varsinainen laatukuvamaalari ollutkaan.

Laatukuvamaalareita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia laatukuvamaalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e f g Kallio, Rakel: Laatukuva. Teoksessa Taiteen pikkujättiläinen, s. 362–363. (3. painos) Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  2. Karl Emanuel Jansson, Ateneumin taidemuseo. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.8.2008.
  3. Otavan Iso Fokus, s. 3915
  4. Tila, kuva aatteet (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Jansson, Karl Emanuel Valtion taidemuseo. Arkistoitu 27.6.2007. Viitattu 11. elokuuta 2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Taiteen Pikkujättiläinen, Wsoy 1991, laatukuva s. 362.
  • Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki Taiteen sanakirja Otava 2000 s. 229.
  • Fokus-taide, osa 2, Otava 1972. Laatukuvamaalaus s. 230.
  • Tracy Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru. Suom. Arja Gothoni, 2001.
  • Kari Flinkman, Teija Luukkanen, Laatukuva (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän taidemuseo.]