Laatukuva
Laatukuva eli genrekuvamaalaus (ransk. genre = laatu, laji, suku) tarkoittaa taidehistoriassa maalauksia, jotka kuvaavat jokapäiväisen elämän tapahtumia.[1] Genre tarkoittaa myös taiteenlajia, joista yksi on laatumaalaus. Laatukuvat voivat olla taiteilijan tulkinnan mukaan realistisia, kuviteltuja tai romantisoituja.
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laatukuva- tai genre-termiä alettiin käyttää 1700-luvun puolimaissa, jolloin sillä tarkoitettiin taiteen lajia. Wattelet'n ja Diderot'n mukaan genre-maalarit erikoistuivat johonkin aiheeseen, kuten eläinaiheisiin tai kukkiin. Samoihin aikoihin keskiluokan elämää moraaliselta kannalta kuvannut Jean-Baptiste Greuze teki arkielämän kuvauksista muodikkaita. Niistä alettiin käyttää yleisemmin nimitystä laatukuva 1769 jälkeen, kun Greuze oli nimitetty Ranskan Akatemiaan Peintre du genre -nimikkeellä.[1]
Termi vakiintui 1800-luvun lopulla. Samalla laatukuvien perustyypeiksi tulivat 1800-luvulla Hollannin 1600-luvun taiteen koomisehkot kuvaukset kyläkapakoista ja talonpojista sekä intiimit keskiluokkaiset interiöörikohtaukset. Jakob Buckhardtin Alankomaiden laatukuvataidetta käsitelleellä tutkimuksella (1874) oli tässä suuri vaikutus.[1]
Hollantilaisten laatukuvien edeltäjiä olivat arkielämän kuvaukset, joita maalattiin ylimystön huvitukseksi Pohjois-Euroopassa gotiikan aikana. Hupaisan moukkamaiset maalaiset toimivat vastakohtana hovin eleganssille.[1] Näitä yksinkertaisia talonpoikia tai porvaristoa kuvaavia maalauksia pidettiin karkeina ja vähäarvoisina ranskalaisen 1600-luvun klassismin silmissä.lähde? Laatukuvan sävyä oli myös keskiaikaisissa opettavissa kuvasarjoissa, jotka kuvasivat eri kuukausien töitä tuntikirjoissa, kuolemantanssia tai sananparsia. Laatukuvamaisia kuvauksia on löydetty myös Egyptin[1] ja antiikin taiteesta.
Tunnetuimpia satiirisia laatukuvamaalareita 1700-luvulla olivat hollantilainen Cornelius Troost ja englantilainen William Hogarth, joka viljeli poliittista satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä kehittämässään moraalimaalauksessa. Ranskalainen Jean-Baptiste Chardin taas kuvasi keskiluokan elämää.[1] Saksalaisen Carl Spitzwegin pienissä laatukuvissa on välähdyksiä biedermeierajasta, maalauksellista huumoria ja ironiaa.
Tuttujen ja sentimentaalisten aiheiden takia genremaalaukset olivat usein suosittuja porvariston tai keskiluokan keskuudessa.lähde? Laatukuvista tuli suosittuja 1800-luvulla. Toisinaan ne olivat myös sentimentaalisia, kuten englantilaisella David Wilkiellä. Wilkiellä oli paljon seuraajia Ranskassa ja Saksassa, ja Düsseldorfin koulukunnan kautta laatukuva-aiheet tulivat tunnetuiksi Suomessakin.[1] Karl Emanuel Janssonin tuotanto on suomalaista laatukuvamaalausta. [2]
Suomen kuuluisimpia laatukuvia lienee Albert Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka eli Blankan ratsastaja, vaikka Edelfelt ei varsinainen laatukuvamaalari ollutkaan.
Laatukuvamaalareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jean-Baptiste Chardin
- William Hogarth
- Jan Steen (noin 1626–1679), Hollannin tärkeimpiä laatukuvamaalareita[3]
- Jan Vermeer (1632–1675) hollantilainen taidemaalari, jota on sanottu myös laatukuvamaalauksen mestariksi[4]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adolf von Becker (1831–1909) suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan myös laatukuvamaalarina
- Karl Emanuel Jansson (1846–1874) oli ahvenanmaalainen taiteilija[5], jota on luonnehdittu myös laatukuvamaalariksi.
- Arvid Liljelund
- Armas Kaarlo Raunio
Kuuluisia laatukuvamaalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pieter Brueghel vanhempi, Talonpoikaishäät, 1568, yksityiskohta.
Rembrandt van Rijn, Rahanvaihtaja, 1627.
William Hogarth, Vaalikampanjointia, 1754-55.
Hollantilainen Cornelis Troost oli 1700-luvun tunnettuja satiirisia genremaalareita. Sokkoleikki 1700 -luku.
Pietro Longhi, Hyväntuulinen pari, noin 1740.
David Wilkie, Ensimmäinen korvarengas, 1835.
Ferdinand Theodor Hildebrandt, Joulukuusta odottaessa, 1840.
Carl Spitzweg, Alkemisti, n. 1860.
Frans Halsin Musisoivat pojat noin 1625
Jan Steenin maalaus v. 1668
Jan Steenin maalaus v. 1663–1665
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3915, Otava 1974 ISBN 951-1-01236-3
- Tila, kuva aatteet
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Kallio, Rakel: Laatukuva. Teoksessa Taiteen pikkujättiläinen, s. 362–363. 3. painos. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
- ↑ Karl Emanuel Jansson, Ateneumin taidemuseo. Viitattu 20.8.2008.
- ↑ Otavan Iso Fokus, s. 3915
- ↑ Tila, kuva aatteet
- ↑ Jansson, Karl Emanuel Valtion taidemuseo. Viitattu 11. elokuuta 2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taiteen Pikkujättiläinen, Wsoy 1991, laatukuva s. 362.
- Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki Taiteen sanakirja Otava 2000 s. 229.
- Fokus-taide, osa 2, Otava 1972. Laatukuvamaalaus s. 230.
- Tracy Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru. Suom. Arja Gothoni, 2001.
- Kari Flinkman, Teija Luukkanen, Laatukuva Jyväskylän taidemuseo.]
_-_Volga_Boatmen_(1870-1873).jpg){kind=small}
