Laatukuva
Laatukuva eli genrekuvamaalaus (ransk. genre = laatu, laji, suku) tarkoittaa taidehistoriassa maalauksia, jotka kuvaavat jokapäiväisen elämän tapahtumia.[1] Genre tarkoittaa myös taiteenlajia, joista yksi on laatumaalaus. Laatukuvat voivat olla taiteilijan tulkinnan mukaan realistisia, kuviteltuja tai romantisoituja.
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laatukuva- tai genre-termiä alettiin käyttää 1700-luvun puolimaissa, jolloin sillä tarkoitettiin taiteen lajia. Wattelet'n ja Diderot'n mukaan genre-maalarit erikoistuivat johonkin aiheeseen, kuten eläinaiheisiin tai kukkiin. Samoihin aikoihin keskiluokan elämää moraaliselta kannalta kuvannut Jean-Baptiste Greuze teki arkielämän kuvauksista muodikkaita. Niistä alettiin käyttää yleisemmin nimitystä laatukuva 1769 jälkeen, kun Greuze oli nimitetty Ranskan Akatemiaan Peintre du genre -nimikkeellä.[1]
Termi vakiintui 1800-luvun lopulla. Samalla laatukuvien perustyypeiksi tulivat 1800-luvulla Hollannin 1600-luvun taiteen koomisehkot kuvaukset kyläkapakoista ja talonpojista sekä intiimit keskiluokkaiset interiöörikohtaukset. Jakob Buckhardtin Alankomaiden laatukuvataidetta käsitelleellä tutkimuksella (1874) oli tässä suuri vaikutus.[1]
Hollantilaisten laatukuvien edeltäjiä olivat arkielämän kuvaukset, joita maalattiin ylimystön huvitukseksi Pohjois-Euroopassa gotiikan aikana. Hupaisan moukkamaiset maalaiset toimivat vastakohtana hovin eleganssille.[1] Näitä yksinkertaisia talonpoikia tai porvaristoa kuvaavia maalauksia pidettiin karkeina ja vähäarvoisina ranskalaisen 1600-luvun klassismin silmissä.lähde? Laatukuvan sävyä oli myös keskiaikaisissa opettavissa kuvasarjoissa, jotka kuvasivat eri kuukausien töitä tuntikirjoissa, kuolemantanssia tai sananparsia. Laatukuvamaisia kuvauksia on löydetty myös Egyptin[1] ja antiikin taiteesta.
Tunnetuimpia satiirisia laatukuvamaalareita 1700-luvulla olivat hollantilainen Cornelius Troost ja englantilainen William Hogarth, joka viljeli poliittista satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä kehittämässään moraalimaalauksessa. Ranskalainen Jean-Baptiste Chardin taas kuvasi keskiluokan elämää.[1] Saksalaisen Carl Spitzwegin pienissä laatukuvissa on välähdyksiä biedermeierajasta, maalauksellista huumoria ja ironiaa.
Tuttujen ja sentimentaalisten aiheiden takia genremaalaukset olivat usein suosittuja porvariston tai keskiluokan keskuudessa.lähde? Laatukuvista tuli suosittuja 1800-luvulla. Toisinaan ne olivat myös sentimentaalisia, kuten englantilaisella David Wilkiellä. Wilkiellä oli paljon seuraajia Ranskassa ja Saksassa, ja Düsseldorfin koulukunnan kautta laatukuva-aiheet tulivat tunnetuiksi Suomessakin.[1] Karl Emanuel Janssonin tuotanto on suomalaista laatukuvamaalausta. [2]
Suomen kuuluisimpia laatukuvia lienee Albert Edelfeltin maalaus Kuningatar Blanka eli Blankan ratsastaja, vaikka Edelfelt ei varsinainen laatukuvamaalari ollutkaan.
Laatukuvamaalareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jean-Baptiste Chardin
- William Hogarth
- Jan Steen (noin 1626–1679), Hollannin tärkeimpiä laatukuvamaalareita[3]
- Jan Vermeer (1632–1675) hollantilainen taidemaalari, jota on sanottu myös laatukuvamaalauksen mestariksi[4]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adolf von Becker (1831–1909) suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan myös laatukuvamaalarina
- Karl Emanuel Jansson (1846–1874) oli ahvenanmaalainen taiteilija[5], jota on luonnehdittu myös laatukuvamaalariksi.
- Arvid Liljelund
- Armas Kaarlo Raunio
Kuuluisia laatukuvamaalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pieter Brueghel vanhempi, Talonpoikaishäät, 1568, yksityiskohta.
-
Rembrandt van Rijn, Rahanvaihtaja, 1627.
-
William Hogarth, Vaalikampanjointia, 1754-55.
-
Hollantilainen Cornelis Troost oli 1700-luvun tunnettuja satiirisia genremaalareita. Sokkoleikki 1700 -luku.
-
Pietro Longhi, Hyväntuulinen pari, noin 1740.
-
David Wilkie, Ensimmäinen korvarengas, 1835.
-
Ferdinand Theodor Hildebrandt, Joulukuusta odottaessa, 1840.
-
Carl Spitzweg, Alkemisti, n. 1860.
-
Frans Halsin Musisoivat pojat noin 1625
-
Jan Steenin maalaus v. 1668
-
Jan Steenin maalaus v. 1663–1665
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3915, Otava 1974 ISBN 951-1-01236-3
- Tila, kuva aatteet
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Kallio, Rakel: Laatukuva. Teoksessa Taiteen pikkujättiläinen, s. 362–363. 3. painos. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
- ↑ Karl Emanuel Jansson, Ateneumin taidemuseo. Viitattu 20.8.2008.
- ↑ Otavan Iso Fokus, s. 3915
- ↑ Tila, kuva aatteet
- ↑ Jansson, Karl Emanuel Valtion taidemuseo. Viitattu 11. elokuuta 2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taiteen Pikkujättiläinen, Wsoy 1991, laatukuva s. 362.
- Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki Taiteen sanakirja Otava 2000 s. 229.
- Fokus-taide, osa 2, Otava 1972. Laatukuvamaalaus s. 230.
- Tracy Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru. Suom. Arja Gothoni, 2001.
- Kari Flinkman, Teija Luukkanen, Laatukuva Jyväskylän taidemuseo.]
_-_Volga_Boatmen_(1870-1873).jpg){kind=small}
