Neoliittinen Lähi-itä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lähi-idän metsät ja metsäarot vuonna 7500 eaa., sekä senaikaisia maanviljelyn kehittymispaikkoja.

Neoliittinen Lähi-itä noin 10000–6000 kalenterivuotta eaa. oli maanviljelyn ja karjanhoidon synnyn ja vakiintumisen aikaa Lähi-idässä. Ihmiset asettuivat laajalti asumaan paikoilleen. Maanviljely ja karjanhoito alkoivat esikeraamisella ajalla, jolloin ei ollut saviastioita. Tältä ajalta ovat mm Jeriko ja Göbekli Tepe. Saviastiat keksittiin noin 7100 eaa. Pian alkoi Lähi-idän kuparikausi, jolloin alkoi kehitys kohti sivilisaatiota.

Lähi-idän neoliittinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neoliittinen käsittää Lähi-idän esihistoriassa ajan, jolloin oli kivikauden loppupuoleen kuulunut neoliittinen kausi. Ihmiset alkoivat viljellä maata Lähi-idässä joskus 11000–8500 eaa. seuduilla, missä kasvoi villejä viljalajien edeltäjiä. Näin alkoi neoliittinen kausi. Ennen viljelyä ihmiset keräilivät villikasvien siemeniä ja tekivät niistä jauhoja. Jääkauden lopuilla tapahtui Lähi-idässäkin suuria ilmastonmuutoksia, jotka hävittivät suurriistan ja loivat edellytykset maanviljelylle. Riistaeläinten niukkuus ja suuritähkäisten lajien ilmestyminen teki maanviljelystä kannattavaa[1]. Viljaa alettiin ensiksi viljellä joko sateisilla vuorten rinteillä tai jokien kastelemissa keitaissa. Joka tapauksessa keinokasteluun siirryttiin melko pian, ja maanviljely levisi sen ansiosta laajalle.

Pian viljelyn keksimisen jälkeen alettiin pitää lampaita ja vuohia kotieläiminä. Sika ja nauta kesytettiin myöhemmin. Viljan viljelyyn siirtyminen oli monilla alueilla hidasta ja metsästys ja kalastus säilyivät pitkään merkittävinä varsinkin monilla metsäisillä alueilla.[2] Maanviljely ja karjanhoito kiihdyttivät viljelyalueiden väestönkasvua. Tämä johtui siitä, että viljely mahdollisti metsästyksen verrattuna huomattavasti suurempien väestömäärien elämisen. Vakiintumisensa jälkeen viljely alkoi levitä Lähi-idästä itään Iranin suuntaan sekä länteen Eurooppaan. Maanviljelyn leviämistä edisti ehkä jo noin 10000–9000 eaa. alkanut merenkulku. Väestönkasvu näkyi muun muassa terätyökalujen tekoon käytetyn obsidiaanin kaupan laajenemisena.

Viimeistään maanviljelyn alkuvaiheessa ihmiset alkoivat asettua asumaan paikalleen ja rakentaa kestäviä neliömäisiä taloja. Noin 8700 eaa. Lähi-itään saapui tai siellä keksittiin saviastioiden eli keramiikan tekotaito. Saviastiat helpottivat viljan varastointia tuholaisia vastaan[3].

Noin 6500–6000 eaa. monien Lähi-idän viljelykylien asukasmäärät laskivat, joko muuttojen tai kuivuuden aiheuttaman nälän takia. Joskus 6000–5000 eaa. alettiin peltoja kastella laajassa mitassa kaivamalla kastelukanavia. Tämä johti varsinaisen kiinteän asutuksen ja todella suurien kylien syntyyn. Neoliittinen kausi päättyi Lähi-idässä kuparikauden eli kalkoliittisen kauden alkuun noin 5000–4000 eaa. Tällä kuparikaudella Lähi-itä kehittyi kohti kaupungistumista ja sivilisaatiota, jonka merkkinä pidetään kirjoitustaidon keksimistä Mesopotamiassa hieman ennen 3000 eaa. Maanviljely mahdollisti ihmisten sadon verottamisen ja osaltaan epätasa-arvoisen yhteiskunnan synnyn.

Maanviljelyä edeltävä kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lähi-idän epipaleoliittinen kausi

Lähi-itä oli ensimmäinen alue jonne ihminen saapui Afrikasta. Se on ja oli ympäristöiltään monimuotoinen. Tämä mahdollisti monenlaisten riistaeläinten ja syötävien kasvien esiintymisen alueella.

Jääkauden aikoihin oli etelässä vain hieman nykyistä viileämpää. Lähi-idän aavikot ja muut alueet olivat tänä kylmänä kautena nykyistä suurempia. Niillä alueilla joilla oli jääkauden ajan suurriistaa, oli alueen myöhäispaleoliittinen metsästyskulttuuri. Luultavasti jo tällöin kerättiin syötäväksi kelpaavia pienijyväisiä kasveja ravinnoksi. Jääkauden loppupuolella ilmasto alkoi muuttua. Tämä muutti kasvillisuutta. Kasveja syövää suurriistaa alkoi kuolla sen takia sukupuuttoon. Ihmiset alkoivat tämän takia entistä enemmän metsästää pienriistaa, muun muassa gaselleja. Lisäksi he lisäsivät villiviljan, etanoiden ja muiden luonnon antimien keruuta. Niinpä muuttuneisiin oloihin sopeutunut niin sanottu epipaleoliittinen kausi alkoi kalibroitua 16000 eaa. Keräily kehittyi pian tehostetuksi, merkittäväksi elinkeinoksi. Tältä ajalta on löydetty myös jauhinkiviä ja piikivisirppejä tehtiin jo 13000 eaa. Myöhemmälle neoliittikaudelle tyypillinen kiven kiillottaminen keksittiin jo Kebaran kulttuurin aikoihin tai aiemmin.

Noin 12500 eaa. alkoi Palestiinassa niin sanottu Natuf-kausi[4], johon liittyi muun muassa pienistä piikiviteristä tehtyjen sirppien valmistusta. Tämä liittyi kasvien keräilyyn, mutta metsästys ja kalastus luonnehtivat tätä aikakautta enemmän. Gaselli oli tärkeä riista. Joidenkin mukaan kiinteä asutus syntyi Natufin aikoihin. Joka tapauksessa samoja leiripaikkoja käytettiin huomattavasti useammin, ja rakennettiin pyöreäpohjaisia savimajoja. Ihmiset asuivat noin 10000 eaa. tiheimmin Palestiinan ja Syyrian alueella, sekä Itä-Irakin ja Lounais-Iranin Zagros-vuorten länsirinteillä. Keski-Eufratissa ja Jordanin laaksossa oli tiheämpää asutusta.[5]

Varhaisin maanviljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hedelmällinen puolikuu 11000 eaa.
Pääartikkelit: Lähi-idän protoneoliittinen kausi, Lähi-idän esikeraaminen neoliittinen kausi ja Maanviljelyn synty Lähi-idässä

Uusien tietojen mukaan maanviljely alkoi jossain Hedelmällisen puolikuun alueella Levantissa tai Mesopotamian pohjoispuolella noin 11000–9500 kalenterivuotta eaa.[6]. ja oli vielä hyvin harvinaista. Tällöin jääkausi oli juuri päättynyt. Noin 9500–8000 eaa. maanviljely oli jo levinnyt eteläiseen Keski-Turkkiin asti ja oli melko yleistä Lähi-idässä. Tällöin viljaa viljeltiin Israelissa, Syyriassa, kaakkoisessa Turkissa ja Pohjois-Irakissa ja ehkä lounaisen Iranin vuorillakin. Viljelypaikkojen määrä räjähti kasvuun noin 8000–6400 eaa.[6], jolloin viljely oli jo leviämässä Eurooppaan.

Maanviljely ilmestyi Tell Mureybatin IVA-kerrostumaan noin 8700–8200 eaa. Pian sen jälkeen paikalla alettiin tehdä neliömäisiä taloja. Neliömäiset talot liitetään yleensä paikalla pysyvään maanviljelyasutukseen. Maanviljely levisi PPNA-kaudella ja varhaisella PPNB-lähinnä Syyriaan ja Israeliin.[7]. Keskisellä ja myöhäisellä PPNB-kaudella, syntyi suuria keskuksia ja viljely levisi Turkkiin asti, ainakin Cayonuun ja mahdollisesti Turkin etelärannikolle, Tällöin obsidiaanikauppa Keski-Turkin kanssa kukoisti[7]. PPNB-kautta luonnehti Zagros-vuorilla mm. asutuskeskukset Jarmo, Tepe Guran Ali Kosh ja Chogha Bonut[7].

Niin sanotulta PPNA-kaudeltakin on nähtävissä merkkejä kulttuurin vaihteluista eri alueilla. Lavantista Pohjois-Syyriaan Murwybatiin ulottunut kulttuuri oli hieman erilainen kuin Pohjois-Irakin Nemrik 9:ää, Zagroksen Zarzia ja Itä-Anatolian Hallan Chemiä luonnehtiva kulttuuri. Esimerkiksi Zagros-vuorten rinteiden kylät Karim Shahir, Zawi Chemi , Asiab ja Ganj Dareh E eivät muistuttaneet Levantin-Pohjois-Syyrian kulttuuria[8].

Viimeiset pyöreät talot tehtiin Ylä-Mesopotamiassa joskus kalenterivuonna 9000 eaa. Ensimmäiset osin neliömäiset, pyöreänurkkaiset talot tehtiin joskus 9200 kalenterivuotta eaa. Täysin neliömäiset talot ilmestyivät noin 8500 kalenterivuotta eaa.[9][10].

Geenitutkimuksilla on tehty arvioita mihin ryhmään varhainen maata viljelevä kansa kuului. Varhainen Lähi-idän maataviljelevä väestö kuului miesten Y-kromosomin haploryhmään G.lähde?. Maanviljely alkoi varhaisella neoliittisella kaudella ennen saviastioiden keksimistä ehkä jo 10 000–9500, viimeistään 8500–8000 kalenterivuotta sitten kaudella, jolloin alettiin rakentaa neliöpohjaisia taloja. Neliöpohjaisten talojen sanotaan yleensä liittyvän paikallaan pysyvään asutukseen. Peltojen huolto vaatii asutuksen paikoillaan pysymistä. Ei silti ole varmaa, että kiinteä asutus olisi saanut alkunsa maanviljelystä.[11][12] Göbekli Tepe, "Napavuori" Kaakkois-Turkissa ajalta noin 9600–8000 eaa. viittaa väestön asettuneen paikoilleen tai ainakin rakentaneen temppeleitä ennen maanviljelyn alkua.

Kaakkois-Turkista Karacadagvuorten läheltä on löydetty luonnonvaraisena kasvavia yksijyvä- ja emmervehnää. 8500–8000 eaa. viljeltiin muutamia viljakasveja, mikä näkyy muutoksina tähkän koossa ja muodossa verrattuna villiviljaan. Viljat olivat emmer- ja yksijyvävehnä ja ohra.[13] Vanhimmat yksijyvä- ja emmerviljalöydöt on tehty Tell Abu Hureyrasta 7600 eaa.[14] Ajalta 8500–7500 eaa. on löydetty monia maanviljelyllä eläviä kyliä.[11] Noin 8000 eaa. viljely alkoi aiemmin gasellinmetsästyksellä eläneessä Tell Abu Hureyrassa Keski-Eufratin varrella. Noin 10500–9000 eaa. siellä oli ollut tilapäistä metsästäjien asutusta, ja noin 8500 eaa. perustettu pysyvä metsästyskylä, jossa oli neliömäisiä taloja.[5]

Varhaisin maanviljelykausi noin 9800–8700 eaa. oli esikeraamista neoliittista kautta, jolloin ei vielä osattu valmistaa saviastioita. Se jaetaan hieman mielivaltaisesti A- ja B-kausiin. A-kaudella talot olivat vielä pyöreitä, B-kaudella neliömäiset yleistyivät ja myös kyliä linnoitettiin. A-kaudella maanviljely oli harvassa jos sitä yleensä oli, B-kaudella varmaa ja leviämässä laajemmalle. B-kaudella oli myös vuohia ja lampaita karjana. Tähän vaiheeseen kuului esimerkiksi varhainen Jerikon linnoitettu kylä 8350 eaa., Aswad ja Tell Mureybat. Muun muassa Jeriko ja Tell Halula kasvoivat myöhäisellä PPNB:llä suuriksi megapaikoiksi, mutta hylättiin PPNB-kauden päätyttyä, ja kylistä tuli keraamisella ajanjaksolla pienempiä.[15] Maanviljely aiheutti ajan mittaan rajuja yhteiskunnallisia muutoksia. Maanviljelyn alkuun näyttää liittyvän myös orjuuden alku mm. varhaisessa Jerikossa.

Varhaisin karjanhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjanhoito alkoi välillä 9000–7000 eaa., kun vuohi ja lammas otettiin kotieläimiksi.[16] Ihmiset kesyttivät noin 8500 eaa.[17][18] lampaan ehkä Iranin vuorilla. Tällöin elettiin esikeraamista neoliittista B-kautta. Sika ja vuohi kesytettiin hieman myöhemmin. Ei osata tarkkaan sanoa, missä ja milloin vuohi kesytettiin. Vuohia saattoi olla kotieläimenä jo Turkissa Eufratin yläjuoksun laaksossa sijaitsevassa Nevali Çorissa 9000 eaa. ja Lounais-Iranin Zagros-vuorilla Ganj Darehissa 8000 eaa. Varhaisia vuohia saatettiin pitää Pakistanissa Mehrgarhissa 7000 eaa. ja Keski-Anatoliassa tai Etelä-Levantissa. Vuohen pitämiseen karjana näyttää viittaavan myös löydöt Turkin Cayönüstä 8500–8000 eaa., Syyrian Tell Abu Hureyrasta 8000–7400 eaa., Israelin Jerikosta 7500 eaa. ja Jordanian Ain Ghazalasta 7600–7500 eaa.[16]

Noin 8000–6500 eaa. metsästys oli karjanhoitoa yleisempää.

Varhaisin keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saviastioiden tekotaito lienee opittu Itä-Turkissa noin 8500 eaa. Göbekli Tepessä, mutta taito yleistyi Lähi-idässä vasta 7800 eaa. Tiiviit saviastiat helpottivat viljan varastointia suojaan tuholaisilta. Noin 9000 eaa. esiintyi jo kylmätaottuja kupariesineitä, mutta ne olivat hyvin harvinaisia.

Savisia laskurahoja, joita käytettiin kaupanteossa, on löydetty jo vuodelta 8500 eaa. Kauppa laajeni tasaisesti vuosina 9000–6000 eaa. eli aikana, jolloin maanviljely valtasi alaa. Maanviljelyn keksimisen aikoihin Lähi-idän väestö kasvoi löytöpaikoista päätellen huomattavasti.

Ensimmäinen todella hyvin dokumentoitu maanviljelykylä oli Jarmon kylä Irakissa Iranin rajan läheisillä vuorilla. 1950-luvulle asti kuviteltiin, että maanviljely olisi alkanut keitaissa. Mutta kaivauksissa kävi ilmi, että maanviljely elätti Jarmon kylää 7000–5800 eaa. Kylän suora ajoitus on epätarkka, niin kuin monien muidenkin Lähi-idän kylien. Tässä kylässä oli 20–25 taloa ja 100–150 asukasta.[17]

Nauta ja sika muuttivat karjanhoitoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Lähi-idän keraaminen neoliittinen kausi ja Lähi-idän kalkoliittinen kausi

Nauta lienee kesytetty hieman noin 7000 eaa. jälkeen, sika samoihin aikoihin. Etelä-Turkissa tai Kreikassa. Tällöin maanviljelyä esiintyi jo laajalti ja varmasti. Noin 7000 eaa. eli varhainen maanviljelykylä Ain Ghazal. Samoihin aikoihin Tell Abu Hureyrassa siirryttiin gasellinmetsästyksestä ehkä alle 100 vuodessa lampaiden ja vuohien hoitoon ja viljakasvien viljelyyn. Maatalous levisi tälle alueella viimeistään 7000 eaa. mennessä. Varsinkin Iranin vuorenrinteillä oli riittävästi sadetta villiviljalle. Tässä vielä melko varhaisessa vaiheessa vielä noin 7000 eaa. maanviljely ja karjanhoito olivat vasta toissijaisia elannon hankkimiskeinoja metsästyksen rinnalla.

Talojen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat talot olivat pyöreitä.[19] Pyöreät talot olivat melko pieniä, niissä saattoi asua kaksi ihmistä. Kaikkia kylien taloja ei käytetty asumiseen. Myöhemmin rakennettiin pyöreitä tai soikeita taloja yhteen rykelmään: esimerkiksi pyöreän talon viereen saatetin tehdä soikea talo. Tämän jälkeen alettiin rakentaa väliseiniä soikeisiin taloihin.Seuraavassa vaiheessa talot olivat ylhäältä katsoen pyöreäkulmaisia suorakaiteita. Näitä oli jo PPNA-kauden lopussa.[19] Niin päädyttiin neliskulmaisin, suoraseinäisiin taloihin noin 9300-8800 eaa.

Kauppa ja sinetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 6500 eaa. käytiin laajaa kauppaa kiinteiden kylien välillä Lähi-idässä.[5] Sinettejä alettiin valmistaa Kaakkois-Anatoliassa, Levantissa ja Pohjois-Mesopotamiassa noin 6500–6000 eaa. myöhäisneoliittisella ajalla. Sinetin jälki jäi pyöreään savipalaan, ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta kuittauksesta. ja hieman myöhemmin ovia, mikä viittaa yksityisomistuksen vahvaan merkitykseen. Varhaisimmat sinetit on löydetty Halaf-kauden Tell Sabi Abyadista ja Tell Arpatsijahista.[20] Maanviljelyn leviämistä edisti purjehdustaito, joka tunnettiin ehkä jo 10000 eaa., ehkä aiemmin. Esimerkiksi Pohjois-Levantin muinaiset satamat ovat nyt veden alla, koska silloin meren pinta oli matalammalla.[21].

Neoliittisen kauden väestönkasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö kasvoi Lähi-idässä nopeasti neoliittisella kaudella. On arvioitu, että 8000 eaa. Lähi-idässä asui noin 10 000 ihmistä. 4000 eaa. asui jo 3,2 miljoonaa ihmistä. Silloin väestö olisi 320-kertaistunut[22]. Toisten mukaan Lähi-idässä asui 10000 eaa. 200 000 ihmistä, ja 8000 eaa. 5 miljoonaa ihmistä. Tämän jälkeen väestö kasvoi hitaammin, niin että se oli noin 2000 eaa. 10 miljoonaa[23]. Viljely mahdollistaa pinta-alayksikköä kohden huomattavan suuren väestömäärän elämisen, nimenomaan kasteluviljely tuottaa tiheää asutusta.

Aikakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyt yhteenveto Lähi-idän aikakausista.

eaa. Lyhenne Nimi Tapahtumia
45000–18000 eaa. LP Myöhäispaleoliittinen Villiviljan keräilyä, suurriistan metsästystä.
18000–9800 eaa. EP Lähi-idän epipaleoliittinen kausi Villiviljan keräilyä piikivisirpeillä ja pienriistan metsästystä.
9800–8500/6000 eaa. PPN Esikeraaminen neoliittinen kausi Maanviljely, karjanhoito, varhaiset linnoitetut kylät. Jaetaan kausiin PPNA, PPNB ja PPNC
8500/6000– eaa. PN Keraaminen neoliittinen kausi Saviastiat keksitään, nautakarja.
8500/6000– eaa. KH Kalkoliittinen kausi Kupari leviää, kehitys kohti sivilisaatiota.

Tarkempi Lähi-idän neoliittisen kulttuurin kehitystä valottava aikajako. Aikakausia, jotka liittyvät maatalouden syntyyn Lähi-idässä, ajat kalibroituja radiohiilivuosia.[24]

eaa. Numero Lyhenne Nimi
21500 0a Kebara
16000 0b Geometrinen Kebara, Ramonian, Mushabian
12500 1a Varhainen Natuf
11000 1b Myöhäinen Natuf
10000 2a Myöh. Natuf/PPNA? Myöhäinen Natuf?/Esikeraaminen neoliittinen A?
9500 2b EPPNA Varhainen esikeraaminen neoliittinen A
8800 3a EPPNB Varhainen esikeraaminen neoliittinen B
8200 3b MPPNB Keskimmäinen esikeraaminen neoliittinen B
7600 4a LPPNB Myöhäinen esikeraaminen neoliittinen B
7100 4b PPNC/varhaisin PN Varhainen keraaminen neoliittinen
6600 4c PPNC/varhainen PN/Amuq A Varhainen keraaminen neoliittinen
6300 5a Yarmukian/Amuq B/Pre-Halaf
6000 5b Varhainen Halaf
5600–5200 5c Halaf

Maanviljelyyn liittyvää kehitystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Noin 11000 kalenterivuotta eaa. Ain Mallaha pyöreitä savimajoja.
  • Noin 9400 eaa. neliskulmaiset talot ilmestyivät, maanviljely, naissavipatsaat.
  • Noin 8700–7500 eaa. esikeraaminen neoliittinen B kaikki talot neliskulmaisia, keramiikkaa harvassa.
  • Noin 7500–6900 keramiikka levinnyt laajalle kaudella "4".
  • Noin 6900–5800 eaa. Samarra-kausi: Samarran seuduilla "talokomplekseja", äitijumalattaren patsaat yleisiä, kasteluviljely alkoi levitä.
  • 5800–4100 eaa. Ubaidin kulttuuri: Kasteluviljely, mutkikkaita taloja (temppeleitä).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bellwood, Peter: First farmers : the origins of agricultural societies. Malden, Mass: Blackwell Publishing, 2005. ISBN 978-0-631-20566-1.
  • Harris, Marvin: Kulttuurien synty, s. 42. Suomentanut Kaila, Kai. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2183-5.
  • Siiriäinen, Ari & Valste, Juha (asinatunt.): Ihmisen suku. 2 : Kivikauden ihmiset, s. 17–37 . Suomentanut Jukka Jääskeläinen, et al.. Helsinki : WSOY , 1994 . ISBN 9510187801.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Ihmisen suku: kivikauden ihmiset s. 18–
  2. ↑ Sherratt, Andrew: The Origins of Farming in South-West Asia ArchAtlas 4.1. 2005. Arkistoitu 30.11.2012. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Kuva: Calibrated BC Comp-archaeology.org. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Tieteen kuvalehti, numero 13 vuonna 2007, sivu 36–
  5. ↑ a b c Stearns, Peter N.: K. Early Food Production in the Old World (c. 10,000 B.C.E. and Later) – 1. First Farmers in the Near East The Encyclopedia of World History. Bartelby.com. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  6. ↑ a b Rowan, Chris & Jefferson, Anne: The Black Sea 'flood' and the rise of European agriculture Scienceblogs.com. 23.11.2007. Arkistoitu 3.2.2010. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Bellwood, s. 45.
  8. ↑ Bellwood, s. 60.
  9. ↑ Data The Project CANeW. Arkistoitu 4.2.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Bischoff, Damien: Kuva: Architectural Development The Project CANeW. Arkistoitu 8.2.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b http://www.crystalinks.com/agriculturehistory.htmltarvitaan parempi lähde
  12. ↑ Baldia, Maximilian O.: The Origins of Agriculture Comp-archaeology.org. 27.10.2003. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Hirst, K. Kris: Plant Domestication – Dates and Locations of Human Farming Advances ThoughtCo. 13.11.2019. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Hirst, K. Kris: Wheat Domestication – The History and Origins of Bread and Durum Wheat ThoughtCo. 9.7.2019. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Mottram, Mandy: Lectures 2005 – Jerf el-Ahmar, Tell Halula and the North Syrian origins of the Neolithic Near Eastern Archaeology Foundation. 19.10.2005. Arkistoitu 28.6.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  16. ↑ a b Hirst, K. Kris: The Domestication of Goats ThoughtCo. 11.11.2019. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  17. ↑ a b Chapter 1: The Early Settlements of Western Asia (from the 9th to the 5th millenium BC) Asian-center.net. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Hirst, K. Kris: Animal Domestication – Table of Dates and Places – How did we ever manage to domesticate so many animals? ThoughtCo. 27.1.2019. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  19. ↑ a b Publishers Panel pam-journal.pl. Viitattu 25.1.2021.
  20. ↑ Mesopotamian stamp seals The British Museum – Compass collections online. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Bellwood, lähde tarkemmin?
  22. ↑ Harris, Marvin, 1982, s. 42.
  23. ↑ Biraben, Jean-Noël: World Population Growth Novelguide.com. Arkistoitu 6.9.2008. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Period 1a - early Natufian C14 radiocarbon CONTEXT database. Arkistoitu 28.8.2021. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hagen, Anders & Bjöl, Erling (toim.) & Klinge, Matti (toim.): Otavan suuri maailmanhistoria. 1 : Esihistoria, s. 94–118. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 9511069225.
  • Hålund, Randi & Hålund, Gunnar & Toimittaneet: Helle, Knut & Tiainen, Jorma O. & Araviita, Pertti & Rajala, Reima: Suuri maailmanhistoria. Osa 1 : Alussa oli... , s. 114–127 . Suomentanut Haarala, Tarmo . Helsinki : Koko kansan kirjakerho , 1983 . ISBN 9518640084.
  • Roaf, Michael : Cultural atlas of Mesopotamia and the ancient Near East . New York : Facts on File , 1990 . ISBN 0-8160-2218-6.
  • Scarre, Christopher : Past worlds : the Times atlas of archaeology . London : Times Books , 1991 . ISBN 0-7230-0306-8.
  • Zohary, Daniel & Hopf, Maria : Domestication of plants in the Old World : the origin and spread of cultivated plants in West Asia, Europe, and the Nile Valley . Oxford : University Press , 2000 . ISBN 0-19-850356-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neoliittinen_Lähi-itä&oldid=22198947#Lähi-idän_neoliittiset_vaiheet”