Kebaran kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kebaran kulttuuri ' oli Levantissa ja Siinailla Lähi-idässä noin 18000–12500 cal. eaa. vallinnut metsästys- ja keräilykulttuuri. Ihmiset metsästivät pienriistaa ja keräsivät villiviljaa.

He asuivat pienissä majoissa ja luultavasti liikkuivat vuodenaikojen mukaan. Kulttuurille olivat ominaisia piikivisirpit, joiden terät oli koottu pienistä piikivipaloista, mikroliiteistä. Kebaran kulttuuria sanotaan epipaleoliittiseksi, ksoka se oli jääkauden lopun aikoihin.

Alkuperä, määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kebaran kulttuuria edelsi myöhäispaleoliittisen Antelian kulttuurin Anthlitian vaihe. Itse Kebaran kulttuuri eli Gebaran kulttuuri oli Levantissa ja Siinailla Lähi-idässä jääkauden loppuvaiheen aikoihin noin 18000–12500 eaa. vallinnut epipaleoliittinen metsästys- ja keräilykulttuuri.

Löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kebaran kulttuurin ihmiset keräsivät villiä viljaa päätellen jauhinkivistä. He käyttivät geometrisia mikroliittiteriä.

Kebaran ihmisten uskotaan liikkuneen ylämailla kesäisin ja kerääntyneen talvisin alamaille luoliin ja kalliosuojiin.

Kebaran kulttuuriin liittyy mm Ain Gev I vuodelta 15000 eaa. Kerrostumasta on löydetty muodostuma, joka on ehkä pyöreän majan jäännökset, sekä sirpinteriä ja kivihuhmar[1]. Karmelin Nahal Orenissa metsästettiin eniten gasellia, mutta Wadi madamaghissa, jonka löysi ja nimesi Tawfiq Canaan[2], eniten villejä vuohia. Jauhinkivi- ja huhmarlöytöjen mukaan villivilja oli olennainen ravinnon osa. Kebaran kulttuurin jälkeen tuli maanviljelyn syntyä edeltänyt Natufin kulttuuri.[3]

Ohalo II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohalo II oli ajan mitan mukaan suuri leiripaikka Levantissa noin 19000 eaa. Ihmiset asettuivat sinne ainakin tilapäisesti ja keräsivät villiä emmervehnää, ohraa, pistaaseja, greippejä ja oliiveja. [4] Genesaretin järvi oli silloin paljon nykyistä suurempi, noin 220 km pitkä Lisan-järvi. Ohalon leirin ala oli 1500 m2, eli se oli normaalia suurempi. Sieltä on löydetty ainakin kolme soikeaa majaa. Ihmiset varastoivat ruokansa kuoppiin ja hautasivat vainajansa taitettuihin asentoihin suurten kivien peittämien kuoppien alle niin kuin Natufin ihmiset myöhemmin. Ohalo II:n aikoihin Maan ilmasto oli kylmä, ja Lähi-idässä kasvoi kuivaa pensaistoa, joka pystyi elättämään vain pientä väestömäärää. Ohalo oli "keidas" tai "pakolaiskeskus" jossa eli runsaasti kasveja, eläimiä ja ihmisiä ympäristön kuivuudesta huolimatta.[4]

Geometrinen Kebara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 15000 eaa Etelä-Levantissa kehittyi "geometrinen Kebaran kulttuuri", jota luonnehtivat geometristen kuvioiden muotoiset mikroliittiset terät. Ihmiset elivät yleensä 300 m2:n suuruisissa leiripaikoissa. Joidenkin leirien ala saattoi olla jopa 1000 m2. Luultavasti ihmiset vaelsivat vuodenaikojen mukaan alamaan talvileireistä ylämaan kesäleireihin korkeampaan vuorimaastoon. Kiviset jauhimet ja huhaeret kertovat kerättyjen villien kasvien syömisestä. Joidenkin mukaan sirppejä ei liene käytetty. Toisten mukaan sirpit tulivat 13000 eaa. käyttöönref>[1]</ref>. Ain Gev III:sta löytyy ajalta peräsin olevia pieniä pyöreitä kiviperustaisia majoja. Ajalta on löydetty 51 paikkaa. Noin 12500 eaa. tämä kulttuuri alkoi kehittyä Natufin kulttuuriksi.[5]

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 21500–16000, kausi,"0a", Kebara
  • 16000–12500, kausi "0b", Geometrinen Kebara, samanaikaisia kulttuureja lähistöillä Ramonian, Mushabian

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Roaf, Cultural atlas of mesopotamia
  2. Diana V. W. Kirkbride: A Kebaran Rock Shelter in Wadi Madamagh, Near Petra, Jordan. Man, huhtikuu 1958, 58. vsk, s. 55–58. doi:10.2307/2794154. Jstor.
  3. Mellaart, James (1976): Neolithic of the Near East. MacMillan. ISBN 978-0684144849
  4. a b Peter S. Bellwood (2005): First Farmers, sivu 49. Wiley-Blackwell. ISBN 0-631-20565-9
  5. First Farmers, sivu 51