Kääpiöpaju
| Kääpiöpaju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Kladi: | Rosidit Rosids |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Alaheimo: | Salicoideae |
| Tribus: | Saliceae[1] |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | arbuscula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salix arbuscula |
|
| Katso myös | |
Kääpiöpaju (Salix arbuscula) on Pohjois-Euroopassa tunturi- ja vuoristoalueilla tavattava pienikokoinen pajulaji. Suomesta kääpiöpaju on tavattu vain kahdesti 1900-luvulla, eikä uudempia löytöjä lajista tunneta.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kääpiöpaju on 10–40 cm korkeaksi kasvava sirottavahaarainen varpu tai pensas. Varsi ja oksat ovat punaruskeita tai -harmaita, hoikkia ja kaljuja. Vuosikasvaimet saattavat olla myös karvaisia. Silmut ovat kaljuja ja korvakkeet puuttuvat. Lehti on 2–4 cm pitkä, soikea ja suippotyvinen ja -kärkinen. Lehti on päältä tummanvihreä ja kalju, alta vaaleanvihreä tai -sinertävä ja kalju tai harvakarvainen. Lehtilaita on litteä ja tavallisesti nystyinen. Lehdessä on suonipareja 8–12 kappaletta. Kääpiöpaju kukkii lehtien puhjetessa kesäkuussa. Norkkoperät ovat 2–4-lehtisiä, norkkosuomut ovat tummakärkisiä. Palhot ovat kaljuja.[3]
Kääpiöpaju muistuttaa läheisesti kitu- tai kääpiökasvuista kiiltopajua (S. phylicifolia). Kukinnottomina lajeja saattaa olla hyvin vaikea erottaa toisistaan.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kääpiöpaju tavataan Skotlannissa, Fennoskandian tunturialueilla Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla sekä Luoteis-Venäjällä ja Ural-vuoristossa. Yleisin laji on Skandinaviassa.[4]
Nykyisen Suomen alueelta kääpiöpaju on tavattu ainoastaan kaksi kertaa Enontekiöltä. Ensimmäinen löytö on vuodelta 1926 Saanalta, toinen Urttasvarrilta vuodelta 1952. Lisäksi kääpiöpajusta tunnetaan vuodelta 1926 löytö Sallasta nykyisin Venäjälle kuuluvalta Sallatunturilta.[2][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kääpiöpaju kasvaa kosteilla paikoilla kuten rannoilla, lähteiköissä, puronvarsilla ja letoilla. Kasvupaikat ovat pääasiassa tuntureilla koivuvyöhykkeessä ja paljakan alaosissa. Laji on kalkinsuosija.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kurtto, Arto: Kääpiöpaju. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 232–233.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Salicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Kurtto 1997, s. 232–233.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 205.
- ↑ Den virtuella floran: Risvide (ruotsiksi) Viitattu 17.1.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2008: Kääpiöpajun levinneisyys Suomessa Viitattu 17.1.2010.