Sallatunturi (Venäjä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tunturialuetta Kantalahden piirissä Murmanskin alueella Venäjällä. Sallatuntureista Sallassa Lapissa Suomessa on eri artikkeli.
Vanha Sallatunturi ja Rohmoiva Suomen puolelta nykyisiltä Sallatuntureilta kuvattuna

Sallatunturi (ven. Саллатунтури)[1] on tunturialue Kantalahden piirissä Murmanskin alueen lounaisosassa Venäjällä. Tunturialue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa Sallajoen länsipuolella.[1] Sallatunturi on kaksilakinen,[2][3] joista korkeampi pohjoinen huippu on 636 metriä meren pinnan yläpuolella.[1] Sallatunturi muodostaa länsipuolellaan sijaitsevien Rohmoivan ja Sotitunturin kanssa Sallatunturit[4][5][6] (vanhempi muoto Sallantunturit).[2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallatunturi sijaitsi Sallan itäosassa, joka sisältyi Moskovan rauhassa 1940 Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin. Sallan silloinen kirkonkylä sijaitsi tunturialueen pohjoispuolella.[7] Hiihtomatkailu Sallatunturilla alkoi 1930-luvulla, jolloin matkailijoita houkuteltiin tunturi- ja retkihiihdolla sekä terveysmatkailulla. Rinteiden tuntumaan rakennettiin 1930-luvun lopulla kaksi hiihtomajaa[8] ja lisäksi kirkonkylällä oli matkustajakoteja. Kirkonkylään suunniteltiin myös matkailuhotellin rakentamista, mutta se kariutui talvisodan syttymiseen ja sen jälkeisiin alueluovutuksiin.[9] Suomen Hiihtoliitto oli havainnut Sallatunturin sopivaksi tunturihiihto- ja kilpailupaikaksi[9] ja siellä pidettiin Suomen ensimmäiset syöksylasku- ja pujottelumestaruuskisat vuonna 1937.[9][10] Paikallinen urheiluseura Sallan Karhut oli osaltaan mukana kilpailutoiminnassa.[8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Venäläinen kartta vanhan Sallan alueesta Lapajärven kylän kotisivu. Viitattu 1.5.2012.
  2. ↑ a b Iso tietosanakirja 11, s. 822. Helsinki: Otava, 1936.
  3. ↑ a b Otavan iso tietosanakirja 7, s. 979. Helsinki: Otava, 1964.
  4. ↑ Nykysuomen tietosanakirja 2, maat ja paikat, s. 802. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18037-8.
  5. ↑ Facta 2001 14, s. 331. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-10235-0.
  6. ↑ WSOY iso tietosanakirja, s. 242. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
  7. ↑ Pieni tietosanakirja III, s. 1493. Helsinki: Otava, 1927. Project Runeberg (viitattu 9.6.2009).
  8. ↑ a b Heikkilä, Inka & Sax, Saara: Sallan hiihtokeskuksen historia 1930-luvulta vuoteen 2010, s. 43–52. Rovaniemen ammattikorkeakoulun matkailun koulutusohjelman opinnäytetyö, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.5.2012).
  9. ↑ a b c d ”Sallatunturit, se on ihan hyvä nimi” Koillis-Lappi. 16.4.2012. Kemijärvi: Koillis-Lappi. Viitattu 1.5.2012.
  10. ↑ Sallassa on Sallatunturit -nyt myös kartan mukaan Salla erämaassa. 27.1.2012. Matkalle Sallaan ry. Viitattu 30.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sallatunturi_(Venäjä)&oldid=22165588”