Kymmenen neitsyttä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Teuvan kirkon alttaritaulua. Raamatussa olevasta Jeesuksen vertauksesta kerrotaan artikkelissa Vertaus kymmenestä neitsyestä.

Kymmenen neitsyttä on Tove Janssonin maalaama alttaritaulu vuonna 1953 valmistuneessa Teuvan kirkossa.[1]

Jansson maalasi alttaritaulun rakenteilla olevan kirkon seinään al secco -tekniikalla. Taulu on vaakamallinen, se on leveydeltään yli viisi metriä ja korkeudeltaan vajaa puolitoista. Taulun muoto herätti huomiota, sillä kirkoissa oli totuttu näkemään pystymallisia, ylöspäin kohoavia alttaritauluja. Alttaritaulun muodoksi tuli sama kuin Tampereen tuomiokirkon alttaritaulu. Tämä sopi kirkon suunnitelleen Elsi Borgin mielestä hyvin juuri lakeudelle. Jansson tuli alttarimaalauksen tekijäksi kirkon suunnitelleen arkkitehtitoimiston kautta. Toimisto halusi tekijäksi naistaiteilijan ja suunnittelussa mukana ollut arkkitehti Kaisa Harjanne tunsi Tove Janssonin. Jansson ja Harjanne tekivät tutustumiskäynnin Teuvan kirkkoon ja saivat vahvistusta vaakamalliselle muodolle tutustuttuaan matkalla Tampereen tuomiokirkon alttaritauluun, jonka on tehnyt Magnus Enckell.

Eteläpohjalainen maisema oli taiteilijalle uusi elämys. Kirjeessään hän kuvailee: "Kaikki horisontaalista, rauhallista, loputonta". Varat alttaritauluun saatiin lahjoituksena, lahjoittajana oli ainakin Erland Luoma, jonka nimi on myös taulussa.

Muutaman viikon maalaustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jansson saapui maalaamaan alttaritaulua Teuvalle toukokuun lopussa 1953. Sitä ennen hän oli suunnitellut ja valmistellut työtä koko kevään ajan, ja vieraillutkin arkkitehdin kanssa kirkossa. Aikalaisilla on erilaisia muistikuvia siitä, koska maalaaminen tapahtui ja kauanko se kesti. Osa muistaa, että oli tuolloin oli kylmä, osa muistelee maalamisen ajoittuneen syksyyn. Työ on kuitenkin useimpien kommenttien mukaan kestänyt useita viikkoja, ehkä jopa kuukauden verran.

Jansson asui Teuvalla ensin pappilassa, joka sijaitsi nykyisen Teakin paikalla. Hän muutti jossain vaiheessa Korhosen matkustajakotiin, jossa hänen huoneeksi on mainittu nro 2, lähellä jokirantaa. Matkustajakoti sijaitsi Asematien varressa, muutama sata metriä kirkosta. Janssonin kerrotaan halunneen maalata rauhassa ja hänen tiedetään ajaneen uteliaita katsojia pois kirkosta. Iltaisin hän keskittyi myös kirjoittamiseen, työn alla oli muumikirja Vaarallinen juhannus.

Useissa kirjoissa Teuvan kirkon alttaritaulun valmistumisvuodeksi mainitaan vuosi 1954. Kuitenkin kirkon vihkiäiset, jossa alttaritaulu oli esillä, olivat jo marraskuun lopussa 1953. On epäselvää, viimeisteltiinkö taulua vielä 1954 puolella.

Harvinainen Tove Janssonin suurteos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tove Jansson oli keskittynyt edelliset vuodet enimmäkseen muumikirjoihin ja -sarjakuviin, joten hän oli innostunut päästeessään maalaamaan. Hän innostui taulun väreistä tekniikasta ja aiheesta. "Tänään olen maalannut koboltinsinisen lengingin ja karmiininmustan viitan"... "Tunnen olevani hirveän etevä liimatessani kultaa. Siitä tulee heti tasaista ja kaunista eikä se huijaa minua. Kuten värit!". Uudessa kirkossa ei ollut vielä ikkunoita, ja välillä kultahiput lähtivät tuulessa lentoon. Ongelmia aiheutui myös, kun ikkunan suojana ollut levy ja nauloja kaatui maalauksen ja maalarin päälle.

Kymmenen neitsyttä on ainoa Tove Janssonin maalaama alttaritaulu. Uskonnolliset kuvat ovat hänen tuotannossaan muutenkin harvinaisia, hän oli piirtänyt niitä jonkin verran joululehdille 1930- ja -40-luvuilla. Suurikokoisia seinämaalauksia on Tove Janssonin tuotannossa muutamia. Aiheen alttaritauluun Tove Jansson sai tätinsä mieheltä, joka oli pappi. Tämä pyysi jo 1930-luvulla Tovea tekemään taulun kymmenen neitsyen vertauksesta. Silloin hän ei sitä toteuttanut, mutta kun hän oli saanut tehtäväkseen alttaritaulun, hän muisti neitsyt-aiheen.

Alttaritaulua maalatessaan hän tutki ”Daavidin virsiä” eli Psalmeja. Raamattuun ja sen kerrontaan Tove Jansson oli tutustunut jo aiemmin, erityisesti taideteollisessa opiskellessaan. Päiväkirja täyttyi sitaateista, joita hän oli poiminut Raamatusta, enimmäkseen Vanhasta Testamentista. Sananlaskut kuuluivat Toven suosikkeihin 18-vuotiaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolumni, Ilkka 14.7.2001
  • Päivi Siltasen haastattelu
  • Boel Westin: Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä. S. 246
  • Vägen till Mumindalen -tv-ohjelma. FST

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. DSpace helda.helsinki.fi. Viitattu 16.8.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]