Kuohun Pilke
Kuohun Pilke Oy oli 1940-luvun loppupuolella Neuvostoliittoon suuntautuneen suomalaisen vakoilun peiteorganisaatio. Se toimi näennäisesti puupilkkeen valmistajana Jyväskylän maalaiskunnassa, Kuohulla.[1] Kuohun Pilke oli perustettu Heikki Määttäsen johtaman kuljetusliikkeen yhteyteen. Itse pilketehdas sijaitsi Lampsilan tilan riihessä ja sai käyttövoimansa pienestä vesivoimalasta.[2]
Vastaavia peiteyrityksiä oli eri puolilla maata. Kuohun ohella toimipaikkoina olivat Oulu, Kajaani, Joensuu, Lappeenranta ja Helsinki. Tämäntapaisiin organisaatioihin sijoitettiin jatkosodan aikaista tiedusteluhenkilöstöä ja -materiaalia.[3] Kuohun Pilke on asemaltaan poikkeuksellinen sikäli, että sitä on kuvattu päämajan tiedusteluelimen, tilastotoimiston, salaiseksi osaksi. Yrityksen perustamisen aikaan päämajan Ulkomaanosasto 2:n alainen tilastotoimisto lakkautettiin. Osan sen tehtävistä sai hoitaakseen Kuohun Pilke.[4]
Kätkettävä materiaali koostui pitkälti radiolaitteista ja ajoneuvoista. Niinpä yritykset oli luonnollista perustaa elektroniikka- ja kuljetusalan liikkeiksi. Samalla niihin kätkettiin muuta alan materiaalia: karttoja, kameroita, räjähdysaineita ja aseita. Lisäksi Pohjois-Suomessa toimi yhtiöitä, joiden kautta siirrettiin materiaalia ja ihmisiä länteen. Ruotsiin kätkettiin muun muassa suomalaistiedustelun palveluksessa toimineita Neuvostoliiton kansalaisia. Toimintaa johtivat tiedustelu-upseerit Reino Hallamaa, Johannes Vehniäinen ja Uljas Käkönen. Eversti Hallamaa oli aiempi radiotiedustelun johtaja ja majuri Vehniäinen kaukopartio-osaston päällikkö. [3]
Kuljetus- ja pilkeyrityksen sijainniksi valikoitui kesällä 1945 Kuohun kylän Lampsilan tila. Yhtiön peitetoimia olivat liikennöinti ja häkäpönttöautoihin tarvitun puupolttoaineen eli pilkkeen tuottaminen. Toimitusjohtajien, entisten kaukopartiomiesten Heikki Määttäsen ja Paavo Suorannan, piti säilyttää jatkuvassa lähtövalmiudessa yksi tiedustelupartio. Vaatimuksina olivat tarkat kartat, konepistooliaseistus sekä koulutetut ja kovakuntoiset partiomiehet. Toiminta kuitenkin kuivui kokoon Määttäsen kadottua tiedustelumatkallaan toukokuussa 1950. Ei tiedetä, lähtikö Määttänen matkalleen Naton vai Suomen laskuun. Rajalla kuultiin laukauksia, ja Suojelupoliisi etsi miestä sittemmin laajalti, mutta tuloksetta. Määttäsen poika Heikki Määttänen oli tunnettu tv-näyttelijä 1980–1990-luvulla.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies - Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta, s. 100. Helsinki : Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7066-9.
- ↑ Turunen 2006, 107
- ↑ a b c Mikko Porvali: Kaukopartioita Kuohulta kylmään sotaan mikkoporvali.fi. Arkistoitu 24.10.2014. Viitattu 22.5.2013.
- ↑ Turunen 2006, 108