Krilliäyriäiset

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Krillit)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krilliäyriäiset
Norjankrilli (Meganyctiphanes norvegica)
Norjankrilli (Meganyctiphanes norvegica)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Ylälahko: Eucarida
Lahko: Krilliäyriäiset
Euphausiacea
Dana, 1852
Heimot ja suvut
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Krilliäyriäiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Krilliäyriäiset Commonsissa

Krilliäyriäiset (Euphausiacea) (myös krillit tai loistoravut) on kuoriäyriäisiin kuuluva, hieman katkarapuja muistuttavien äyriäisten lahko. Valtamerten eläinplanktonia edustavat krillit ovat erityisesti Eteläisen jäämeren ekosysteemissä tärkeä eliöryhmä. Ne ovat monien valaiden, merilintujen ja kalojen keskeistä ravintoa.

Ulkonäkö ja lajisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krillit ovat yleensä 1–10 cm:n mittaisia läpikuultavia äyriäisiä joilla on yksioikoisen tasapaksun muotoinen ruumis. Yhteensulautunutta päätä ja keskiruumiista peittää selkäkilpi; niitä seuraa lihaksikas 6-jaokkeinen takaruumis. Tuntosarvet ovat suhteellisen lyhyet. Krilliäyriäisten lähimpinä sukulaisina pidetään kymmenjalkaisia rapuja (Decapoda), joihin kuuluvat mm. katkaravut ja tavalliset ravut. Ennen krilliäyriäiset yhdistettiin virheellisesti massiäyriäisten kanssa yhteiseen Schizopoda-lahkoon (”halkoisjalkaiset”).

Suurimmalla osalla krilliäyriäisistä on valoelimiä, joiden avulla ne hohtavat pimeässä (bioluminesenssi); tästä ryhmän aiempi nimi loistoravut.

Krilliäyriäisiä tunnetaan noin 85 lajia. Ne jaetaan kahteen heimoon, joista Benteuphausiidae käsittää vain yhden lajin, Euphausiidae loput. Tärkeimpiä lajeja ovat noin 6-senttiseksi kasvava, antarktinen etelänkrilli (Euphausia superba), parisenttinen tyynenmerenkrilli (Euphausia pacifica) sekä Pohjois-Atlantin norjankrilli (Meganyctiphanes norvegica).

Levinneisyys ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krilliäyriäiset syövät kasviplanktonia ja toimivat etenkin Eteläisen jäämeren ekosysteemissä keskeisenä ravintoketjun lenkkinä siirtäen perustuottajien säilöön ottamaa energiaa ylemmille trofiatasoille. Ne esiintyvät valtavina ja usein tiheinä parvina, jotka voivat olla kymmenien neliökilometrien laajuisia. Krillit laiduntavat myös jään alapinnassa elävää planktonia. Krilliäyriäisten kokonaisbiomassa on arvioitu sadoiksi miljooniksi tonneiksi, ts. samaan kertaluokkaan kuin ihmiskunnan massa, joka on suurimpia yksittäisen eläinlajin massoja maailmassa.

Tiheät krilliparvet ovat eteläisillä ja myös pohjoisilla napamerillä hetulavalaiden tärkein ravintokohde, samoin monien hylkeiden, kalojen ja merilintujen, mm. joidenkin pingviinien.

Taloudellinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajamittainen krillinpyynti aloitettiin 1970–1980 -lukujen taitteessa. Pyyntimäärät nousivat tuolloin nopeasti yli 400 000 tonniin vuodessa. Tästä suurin osa oli Neuvostoliiton kalastusta Eteläisellä jäämerellä (etelänkrilli), joka kuitenkin päättyi valtion hajottua. Viime vuosina saaliit ovat olleet 150 000 vuositonnin luokkaa. Suurin pyytäjä on Japani, joka pyydystää lähinnä tyynenmerenkrilliä, muita tärkeitä käyttäjiä ovat olleet Ukraina, Yhdysvallat ja Etelä-Korea. Krilliä on pyydetty troolaamalla, mutta uusi tulossa oleva tekniikka perustuu imurointiin ja uiviin prosessointilaitoksiin.

Krilli on hyvin proteiinipitoista (40% kuivapainosta) ja myös rasvaista (20%). Suurin osa saaliista pakastetaan merellä ja käytetään kalanruuaksi kalanviljelylaitoksilla ja akvaarioissa. Japanissa krilliä käytetään myös ihmisravinnoksi ja terveysvalmisteissa (mm. omega-3 rasvahapot). Kalanrehuna käytettävien kalalajien kantojen heiketessä kiinnostus krillinpyyntiin on kasvamassa, mikä herättää huolta Eteläisen jäämeren ekosysteemin suojelijoissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • WoRMS Euphausiacea (taksonomia) (englanniksi)
  • Tirri ym (2001) Biologian sanakirja. Otava