Trofiataso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Trofiataso tarkoittaa ravintoketjun tasoa eli eliön trofiataso on sen paikka ravintoverkossa. Ravintoverkossa eliöt syövät toisia eliöitä ja tulevat itse syödyiksi. Energia siirtyy trofiatasojen välillä. Eliön trofiataso voidaan määritellä sen perusteella, montako askelta ravintoketjun alusta sen paikka on. Raymong Lindeman kehitti trofiatason käsitteen kehitti vuonna 1942 August Thienemannin (1926) termistöön pohjautuen[1][2].

Yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliöt voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka ne saavat ravintonsa: tuottajat, kuluttajat ja hajottajat. Monimuotoisissa eliöyhteisöissä on useampia trofiatasoja kuin yksinkertaisissa eliöyhteisöissä[3]. Tuottajien ja kuluttajien trofiatasot voivat muodostua esimerkiksi seuraavasti:

  • Taso 1: tuottajat
  • Taso 2: tuottajia syövät kasvinsyöjät (primäärinen kuluttaja)
  • Taso 3: kasvinsyöjiä syövät lihansyöjät (sekundäärinen kuluttaja)
  • Taso 4: lihansyöjiä syövät lihansyöjät (tertiäärinen kuluttaja)

Ensimmäinen trofiataso koostuu tuottajista eli omavaraisista eliöistä, yleisimmin kasveista tai levistä. Tuottajat voivat tuottavat tarvitsemansa ravinnon yhteyttämällä fotosynteesin tai kemosynteesin avulla. Tästä syystä tuottajia kutsutaan myös autotrofeiksi. Fotoautotrofi on yhteyttämiskykyinen eliö, joka osaa käyttää auringonvaloa energianlähteenä ja tuottaa monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä. Kemoautotrofit kykenevät käyttämään pelkistettyjä inorgaanisiä yhdisteitä yhteyttämiseen vaadittavana enrgianlähteenä. Autotrofeja ovat lähes kaikki kasvit ja levät sekä merkittävä osa bakteereista ja arkeoneista.

Toinen trofiataso koostuu kuluttajista eli toisenvaraisista eliöistä, esimerkiksi eläimistä. Kuluttajia kutsutaan myös heterotrofeiksi. Eläimet ja muut kuluttajat voivat käyttää ravintonaan joko tuottajia tai muita kuluttajia. Kuluttajia, jotka syövät tuottajia, kutsutaan kasvinsyöjiksi (herbivoreiksi). Kuluttajia, jotka syövät muita kuluttajia kutsutaan lihansyöjiksi (karnivoreiksi), kun taas sekä tuottajia että muita kuluttajia syöviä kuluttajia kutsutaan kaikkiruokaisiksi (omnivoreiksi). Ravintoketjussa voi olla useita kuluttajien trofiatasoja. Korkeimmalla tasolla ovat huippupedot, jotka ovat ravintoketjun korkeimmalla tasolla olevia eivätkä muut pedot käytä niitä ravintonaan.

Kolmas trofiataso koostuu hajottajista, jotka hajottavat tuottajista ja kuluttajista muodostuvaa kuollutta materiaalia ja vapauttavat energiaa ja ravinteita takaisin ekosysteemiin. Hajottajia ovat esimerkiksi bakteerit ja sienet.

Eliön kuuluminen tietylle trofiatasolle ei kuitenkaan aina ole yksiselitteistä, koska yksi eliö saattaa samanaikasesti olla esimerkiksi sekä primäärinen että tertiäärinen kuluttaja (omnivori).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindeman, R. L.: The trophic-dynamic aspect of ecology. Ecology, 1942, 23. vsk, s. 399–418.
  2. Thienemann, A.: Der Nahrungskreislauf im Wasser. Verh. deutsch. Zool. Ges., 1926, 31. vsk, s. 29-79.
  3. Duffy, Emmett J. Cardinale, Bradley J. France, Kristin E. McIntyre, Peter B. Thébault, Elisa Loreau, Michel: The functional role of biodiversity in ecosystems: incorporating trophic complexity. Ecology Letters, 2007, 10. vsk, s. 522-538. doi:10.1111/j.1461-0248.2007.01037.x. ISSN 1461-0248. Artikkelin verkkoversio. en