Kreikan kommunistinen puolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ydinpuoluetta. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Kreikan kommunistinen puolue
Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας

Logo of the Communist Party of Greece.svg

Perustettu 1918
Johto Dimítris Koutsoúmpas
Ideologia kommunismi
marxismi-leninismi[1]
Poliittinen kirjo äärivasemmisto
Äänenkannattaja Rizospástis
Värit     
Parlamentti
15 / 300
Euroopan parlamentti
2 / 21
Kotisivu kke.gr

Kreikan kommunistinen puolue (kreik. Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας, Kommounistikó Kómma Elládas) (lyh. ΚΚΕ, KKE) on kreikkalainen kommunistinen puolue. Se on perustettu vuonna 1918, ja se on Kreikan vanhin edelleen olemassa oleva puolue.[2]

Kommunistinen puolue noudattaa edelleen marxilais-leniniläistä politiikkaa,[3] ja sillä on pieni mutta suhteellisen vakaa kannatus. Puolueella on 15 paikkaa Kreikan parlamentissa vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen[4] ja kaksi paikkaa Euroopan parlamentissa vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen.[5][6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan kommunistinen puolue perustettiin Thessalonikissa 4. marraskuuta 1918 nimellä Kreikan sosialistinen työväenpuolue (Σοσιαλιστικό Εργατικό Κόμμα Ελλάδας, Sosialistikó Ergatikó Kómma Elládas, SEKE). Perustaja oli kreikanjuutalainen opettaja ja työväenliikkeen aktivisti Avraám Benarógia. SEKE vastusti vuosien 1919–1922 Kreikan ja Turkin sotaa pitäen sitä imperialistisena ja kehotti sotilaita kääntämään aseensa kuningasta vastaan.

KKE:n mainos Ateenassa vuonna 2005.
Aléka Paparíga puhumassa kampanjatilaisuudessa.

Toisessa kokouksessaan huhtikuussa 1920 puolue päätti hakea kolmannen internationaalin jäsenyyttä ja muutti nimensä muotoon Kreikan sosialistinen työväenpuolue (Kommunistinen) (Σοσιαλιστικό Εργατικό Κόμμα Ελλάδας (Κομμουνιστικό), ΣΕΚΕ(Κ), Sosialistikó Ergatikó Kómma Elládas (Kommounistikó), SEKE(K)). Kolmannessa ylimääräisessä puoluekokouksessa marraskuussa 1924 puolue otti ohjenuorakseen marxismi-leninismin ja sen nimi muutettiin Kreikan kommunistiseksi puolueeksi. Vuonna 1934 puolue tunnusti itsenäisen Makedonian, mikä vähensi sen suosiota. Puolue kiellettiin Ioánnis Metaxásin diktatuurin aikana, ja monet sen jäsenistä vangittiin tai karkotettiin eristyneille saarille.

Vastarintaliike ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Kreikkaan toisessa maailmansodassa kommunistit perustivat maahan Kreikan kansan vapautusarmeijan (ELAS), johon liittyi myös runsaasti muita vasemmistolaisia ja ei-poliittisia kreikkalaisia. Vuonna 1944 ELAS hallitsi 3/5 maasta. Sodan lähestyessä loppuaan ELAS ja muut vastarintaliikkeet, kuten EDES, kääntyivät toisiaan vastaan pyrkien hallitsevaan asemaan sodanjälkeisessä Kreikassa.

Sodan jälkeen ELAS:in ja Kreikan hallituksen välillä syntyi taisteluja ELAS:in kieltäydyttyä luopumasta aseistaan. ELAS:ia tukivat naapurimaiden kommunistit ja Kreikan armeijaa brittihallitus. Taistelut johtivat vuonna 1946 Kreikan sisällissotaan. Siinä ELAS muodosti uuden Kreikan demokraattisen armeijan (DSE). Sisällissodasta tuli raaka ja se johti suurin tappioihin. Sota päättyi vuonna 1949 kommunistien tappioon. Sisällissodan lopussa KKE julistettiin laittomaksi ja sen merkittävimmät jäsenet lähtivät maanpakoon. Tämän jälkeen KKE toimi osana Yhdistynyt demokraattinen vasemmisto (EDA) -puoluetta, joka oli käytännössä KKE:n peitejärjestö.

Sotilasjuntan kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21. huhtikuuta 1967 joukko armeijan everstejä kaappasi vallan Geórgios Papadópouloksen johdolla ns. everstien vallankaappauksessa, jolloin kaikki puolueet kiellettiin. Tämän Kreikan sotilasjuntan aikana KKE:ssa syntyi kriisi suhtautumisessa Varsovan liiton Tšekkoslovakian miehitykseen. Osa Kreikan kommunisteista jätti neuvostomyönteisen KKE:n ja seurasi eurokommunistista linjaa muodostaen Sisäisen KKE:n (ΚΚΕ Εσωτερικού, KKE Esoterikoú). Sen kannattajat kutsuivat jäljelle jäänyttä KKE:tä ”Ulkoiseksi KKE:ksi” (ΚΚΕ Εξωτερικού, KKE Exoterikoú), mikä viittasi siihen, että Neuvostoliiton uskottiin sanelevan sen päätökset.

Kreikan kolmas tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan palatessa demokratiaan vuonna 1974 Konstantínos Karamanlís teki historiallisen päätöksen ja laillisti KKE:n, mahdollisesti tunnustuksena sen juntan vastaiselle toiminnalle. Vuoden 1974 vaaleissa KKE liittoutui Sisäisen KKE:n ja EDA:n kanssa Yhdistyneeksi vasemmistoksi, joka sai 9,36 % äänistä. Vuosien 1977–1989 vaaleissa KKE sai säännöllisesti noin kymmeneksen äänistä. Vuoden 1993 jälkeen se on saanut 4,53 % – 5,9 % äänistä parlamenttivaaleissa, mutta vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa 9,48 % ja vuoden 2007 parlamenttivaaleissa 8,15 %.

Vuonna 1989 KKE ja Sisäinen KKE muodostivat yhdessä muiden vasemmistolaisten puolueiden kanssa Vasemmiston ja edistyksen liitto (Synaspismós, SYN) -nimisen koalition,[7] joka sai kesäkuun vaaleissa 13,1 % äänistä. Synaspismós liittyi lyhytaikaiseen hallitukseen keskusta-oikeistolaisen Uuden demokratian kanssa. Hallitusyhteistyö päättyi, kun Uusi demokratia sai seuraavissa eli vuoden 1990 vaaleissa tarpeeksi ääniä muodostaakseen hallituksen yksin.

Vuonna 1991 KKE vetäytyi Synaspismóksesta, kun Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti hajaannusta vasemmiston parissa. Jäljelle jääneestä Synaspismóksesta muodostettiin puolue, johon jäi myös osa KKE:n jäsenistä. Tämä Synaspismós-puolue kehittyi myöhemmin Syriza-puolueeksi. KKE puolestaan on ollut Syrizan äänekkäimpiä kriitikoita.[2][7]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen tulokset parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa ovat (Kreikan kolmannen tasavallan aikana eli vuodesta 1974):[8][1][9][10]

Vuosi Vaalit Johtaja Äänet Paikkamäärä Asema / Huomautukset
Määrä %
1974 Parlamenttivaalit 1974 Charílaos Florákis 464 787 9,47
8 / 300
osa Yhdistynyt vasemmisto -vaaliliittoa
oppositiossa
1977 Parlamenttivaalit 1977 480 272 9,36
11 / 300
oppositiossa
1981 Parlamenttivaalit 1981 620 302 10,93
13 / 300
oppositiossa
Europarlamenttivaalit 1981 729 052 12,84
3 / 24
osa GUE/NGL-ryhmää
1984 Europarlamenttivaalit 1984 693 304 11,64
3 / 24
osa GUE/NGL-ryhmää
1985 Parlamenttivaalit 1985 629 518 9,89
12 / 300
oppositiossa
1989 Europarlamenttivaalit 1989 936 175 14,30
4 / 24
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa
osa GUE/NGL-ryhmää
Parlamenttivaalit 1989 I 855 944 13,13
28 / 300
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa
hallituksessa
Parlamenttivaalit 1989 II Grigóris Farákos 734 552 10,97
21 / 300
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa
hallituksessa
1990 Parlamenttivaalit 1990 677 059 10,28
19 / 300
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa
oppositiossa
1993 Parlamenttivaalit 1993 Aléka Paparíga 313 001 4,54
9 / 300
oppositiossa
1994 Europarlamenttivaalit 1994 410 741 6,29
2 / 25
osa GUE/NGL-ryhmää
1996 Parlamenttivaalit 1996 380 167 5,61
11 / 300
oppositiossa
1999 Europarlamenttivaalit 1999 557 365 8,67
3 / 25
osa GUE/NGL-ryhmää
2000 Parlamenttivaalit 2000 379 454 5,52
11 / 300
oppositiossa
2004 Europarlamenttivaalit 2004 580 396 9,48
3 / 24
osa GUE/NGL-ryhmää
Parlamenttivaalit 2004 436 706 5,90
12 / 300
oppositiossa
2007 Parlamenttivaalit 2007 583 750 8,15
22 / 300
oppositiossa
2009 Europarlamenttivaalit 2009 425 963 8,35
2 / 22
osa GUE/NGL-ryhmää
Parlamenttivaalit 2009 517 249 7,54
21 / 300
oppositiossa
2012 Parlamenttivaalit 2012 I 536 072 8,48
26 / 300
oppositiossa
Parlamenttivaalit 2012 II 277 204 4,51
12 / 300
oppositiossa
2014 Europarlamenttivaalit 2014 Dimítris Koutsoúmpas 349 255 6,11
2 / 21
2015 Parlamenttivaalit 2015 I 338 188 5,47
15 / 300
oppositiossa
Parlamenttivaalit 2015 II 301 632 5,55
15 / 300
oppositiossa
2019 Europarlamenttivaalit 2019 302 603 5,35
2 / 21
oppositiossa
Parlamenttivaalit 2019 299 595 5,30
15 / 300

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Greek elections in 2012 Parties and elections in Europe. 2012. Viitattu 24.10.2011.
  2. a b Huovinen, Arto: Siis mikä on tämä Kreikan Syriza? kansanuutiset.fi. 19.5.2012. Viitattu 2.9.2019.
  3. Kreikkalaiset vaaliuurnilla jo kolmannen kerran tänä vuonna Yle Uutiset. 20.9.2015. Viitattu 2.9.2019.
  4. Εθνικές εκλογές – Ιούλιος 2019 Υπουργείο Εσωτερικών. Viitattu 2.9.2019.
  5. Ευρωεκλογές – Μάιος 2019 Υπουργείο Εσωτερικών. Viitattu 2.9.2019.
  6. 2019 European election results: Greece election-results.eu. Viitattu 2.9.2019.
  7. a b Prifti, Katerina: The History Of Syriza: How A Small Party Came To Power 27.1.2015. Huffington Post. Viitattu 2.9.2019.
  8. Αποτελέσματα Προηγούμενων Αναμετρήσεων Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 2.9.2019.
  9. Greek elections in 1946-1964 Parties and elections in Europe. 2007. Viitattu 24.10.2011.
  10. Greek elections in 1974-2012 Parties and elections in Europe. 2012. Viitattu 24.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]