Koululaiva Matti Kurki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Kurki
Aluksen vaiheet
Rakentaja Charles Hill and Sons, Bristol
Kölinlasku 22. marraskuuta 1944
Laskettu vesille 14. kesäkuuta 1945
Palveluskäyttöön 14. helmikuuta 1946
Suomelle 1962 nimellä Matti Kurki
Loppuvaihe myyty romutettavaksi syyskuussa 1975
Tekniset tiedot
Uppouma 1 580 t
Pituus 94 m
Leveys 11,6 m
Syväys 3,9 m
Koneteho 2 × 2 750 hv
Nopeus 19,5 solmua
Miehistöä 140

Koululaiva Matti Kurki oli Suomen laivaston koululaivana 1962–1974. Alus valmistui Britannian kuninkaalliselle laivastolle nimellä HMS Porlock Bay vuonna 1946 ja se ei siten ehtinyt toiseen maailmansotaan. Alus oli palveluksessa vuoteen 1949, jolloin se siirrettiin reserviin.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bay-luokka (fregatti)

Bay-luokan ilmatorjuntafregatti HMS Porlock Bay (viirinumero K650) tilattiin 1944 Britannian Kuninkaalliselle laivastolle tilausnumerolla J602 Charles Hill and Sonsilta Bristolista, koska taisteluissa Japania vastaan tarvittiin ilmatorjuntakykyisiä saattajia. Se korvasi Loch-luokan fregatin HMS Loch Seaforthin, jonka tilaus oli peruutettu 27. marraskuuta 1943. Sen köli laskettiin 22. marraskuuta 1944 telakkanumerolla 302 ja alus laskettiin vesille 14. kesäkuuta 1945. Fregatti valmistui 8. maaliskuuta 1946 ja se oli samalla telakan viimeinen valmistunut sotalaiva.[1]

Kuninkaallisessa laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen 14. helmikuuta 1946 Amerikan ja Länsi-Intian laivastoasemalle päällikkönään luutnantti D. L. Davenport, joka yleni lopulta kontra-amiraaliksi. Maaliskuussa alus vieraili Bristolissa ja oli aseiden testauksessa Portlandissa, missä jatkettiin huhtikuu miehistön koulutuksella. Koulutuksen päätyttyä alus liitettiin Plymouthin paikallislaivueeseen, koska siirto laivastoasemalle viivästyi henkilöstövajauksen vuoksi.[1]

Alus lähti 22. heinäkuuta Bermudalle fregatti HMS Padstow Bayn kanssa. Vierailtuaan Azoreilla alus jatkoi matkaansa Bermudalle hinaten liikuntakyvytöntä maihinnousualus (esikunta) 50:tä. Irrotettaessa vaijeria alukset törmäsivät toisiinsa, jolloin keula vaurioitui. Alus siirrettiin kuivatelakalle korjattavaksi eikä se siten osallistunut laivueen mukana suunniteltuihin vierailuihin Yhdysvalloissa.[1]

Telakalta vapauduttuaan alus valmistautui palvelukseen Newfoundlandissa ja vierailuihin Kanadassa. Alus lähti 3. syyskuuta St. John'siin, jonne se saapui 7. syyskuuta. Newfoundlandin kuvernööri Sir Gordon MacDonald saapui alukselle 13. syyskuuta Argentiassa, minkä jälkeen tehtiin viralliset vierailut eristyksissä oleviin etelärannikon kalastajayhteisöihin. Vierailtujen tultua tehdyksi kuvernööri poistui alukselta 26. syyskuuta Port Aux Basquesissa.[1]

Alus vieraili 31. syyskuuta Halifaxissa aloittaen suunnitellut laivastovierailut Newfoundlandin pohjoisrannikolla. Alus vieraili 10. lokakuuta Bagotvillessä, Quebecissä ja Charlottetownissa. Se oli 15. lokakuuta Quebecissä, mistä se jatkoi 21. lokakuuta Cape Bretonin Sydneyn kautta Halifaxiin.[1]

Halifaxissa alus osallistui 3. marraskuuta Kanadan laivaston alusten kanssa sotaharjoitukseen, minkä jälkeen se lähti 7. marraskuuta St. Johnin kautta Bermudalle. Alus saapui 14. marraskuuta Bermudalle, missä se siirrettiin telakalle huollettavaksi.[1]

Telakalta vapauduttuaan alus lähti 31. joulukuuta partiomatkalle Karibialle vieraillen alueen satamissa. Tammikuusta 1947 alus osallistui harjoituksiin laivastoasemalle sijoitettujen alusten kanssa, minkä päätyttyä se lähti Jamaikan Kingstonin kautta Vera Cruziin. Alus vieraili Galvestonissa, Mobilessa, Key Westissä ja Nassaussa ennen paluutaan Bermudalle maaliskuussa.[1]

Alus harjoitteli 26. kesäkuuta asemalle sijoitettujen alusten kanssa. Alus lähti laivueen kanssa Nassauhun 1. heinäkuuta. Alus osallistui 3.-13. heinäkuuta Bahaman kuvernöörin viralliseen vierailuun Turks and Caicossaarille sekä muille Bahaman saarille. Alus vapautui 14. heinäkuuta tehtävästä Nassaussa aloittaen paluumatkan Kingstonin kautta vieraillen Länsi-Intian alueella. Ollessaan Kingstonissa 21. heinäkuuta alus sai määräyksen lähteä Belizeen, jota Guatemala uhkasi. Alus viipyi 24.-30. heinäkuuta Hondurasin merialueella.[1]

Alus palasi 7. elokuuta Kingstoniin ja kaksi päivää myöhemmin se palasi suunniteltuihin vierailuihin ja partiomatkoihin lähtiessään Barranquillan kautta Arubaan. Alus lähti 18. elokuuta Arubasta tankattavaksi Trinidadiin, jonne se saapui 25. elokuuta.[1]

Alus lähti 1. syyskuuta Georgetowniin Brittiläiseen Guyuanaan vieraillen matkalla Tobagolla ja Barbadoksella. Se saapui 12. syyskuuta Georgetowniin, jossa se sai tiedon palvelusjakson keskeyttämisestä. Länsi-Intian alue katsottiin poliittisesti vakaaksi eikä laivaston läsnäoloa siten tarvittaisi ja siten saavutettaisiin valtion talouden edellyttämiä säästöjä.[1]

Alus suuntasi 19. syyskuuta Miamiin vieraillen matkalla Kuuban Santiagossa. Miamista alus lähti 4. lokakuuta Bermudalle, jonne se saapui kolme päivää myöhemmin. Saatuaan myrskyn aiheuttamat vauriot korjattua alus lähti 16. lokakuuta Devonportiin, jonne se saapui 3. marraskuuta.[1]

Joulukuussa alus siirrettiin kalastuksenvalvontalaivueeseen, missä tehtävässä se oli vuoden 1948. Tammikuussa 1949 alus siirrettiin reserviin ja se ankkuroitiin helmikuussa Devonportiin reservilaivastoon. Samalla aluksen viirinumero vaihtui F650:ksi. Reservissä ollut alus huollettiin kahdesti ja se myytiin 1962 Suomelle.[1]

Suomen merivoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koululaivahankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Merimies-Unioni vaati merimiesten ammattikoulun muodostamista, minkä toteuttamiseksi eduskunta hyväksyi 4. kesäkuuta 1959 hallituksen esityksenSuomen Joutsenen siirtämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen kauppalaivaston merimiesten ammattikouluksi. Hyväksyntään sisältyi aluksen romuarvoa vastaavan summan siirtäminen uuden koululaivan hankintaan.[2]

Helmikuussa 1960 valtioneuvosto teki päätöksen, joka oikeutti merivoimat tilaamaan suunnittelutyön koululaivasta puolustusministeriön suosittelemalta telakalta. Valitun pienen telakan aiheuttamat viivästykset siirsivät työtä niin, että telakoiden korkeasuhdanne alkoi.[3]

Ehdokasta etsittäessä HMS Porlock Bay todettiin parhaaksi vaihtoehdoksi, vaikka sen tykit olivat tyyppiä, jota Merivoimilla ei ollut ennestään. Aluksessa oli pääaseina kaksi 102 mm:n kaksoistykkiä mallia QF 4 inch Mark XVI, ilmatorjuntaa varten kaksi kaksiputkista Bofors 40 mm L/60 -tykkiä, kaksi 40 mm Boforsia ja Hedgehog-syvyysammusheitin, neljä syvyyspomminheitintä ja kaksi syvyyspommikiskoa. Miehistöä aluksella oli normaalisti 140 henkeä. Pääaseet olivat englantilaisia Vickersejä ja vaativat omat ammuksensa, Suomessa jo olleet 102 mm vakioammukset eivät sopineet niihin. Aluksen mukana tosin luvattiin suuri ammusvarasto, ja lisäksi uusia ammuksia sitouduttiin toimittamaan niin kauan kuin suomalaiset tarvitsisivat. Ammuksia jäi lopulta ylikin: aluksen viimeisinä kahtena käyttövuotena päätykit olivat käyttökiellossa pääkannen heikkouden vuoksi. Aluksen todettiin sopivan väliaikaiseksi koululaivaksi kotimaisen aluksen rakentamista odotettaessa, joten alus ostettiin.

Komentaja Matts Wikbergin johtama suomalainen miehistö haki aluksen uuteen kotimaahan 19. huhtikuuta 1962. Lehdistö seurasi operaatiota tarkasti, Apu-lehti sai jopa toimittajan ja kuvaajan mukaan tälle matkalle.

Koululaivana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli aluksi itsenäisenä yksikkönä ja rinnastettiin Merivoimien joukko-osastoksi, kunnes se liitettiin 1. lokakuuta 1969 Merisotakouluun. Tasavallan presidentin esittelyssä 7. toukokuuta 1968 aluksen vuosipäiväksi vahvistettiin Ruotsinsalmen taistelun vuosipäivä 9. helmikuuta ja kunniamarssiksi J. Stranenskyn säveltämä Ernst von Vegesackin marssi. Aluksen perinteiksi tulivat Saaristolaivaston ja Rannikkolaivaston perinteet. Joukko-osastotunnuksena aluksella palvelevien hatuissa oli nauha tekstillä "Matti Kurki".[4]

Alus jatkoi edeltäjänsä perinnettä maailmanlaajuisilla koulutuspurjehduksillaan. Matkat lyhenivät, sillä enää ei kierretty Kap Hornia eikä ajettu Panaman kanavasta, vaan kaukaisimmat suuntautuivat Sevastopoliin vuonna 1963 ja Kanadan Halifaxiin vuonna 1967. Suomen Joutsenen mukana useilla matkoilla ollutta suomalaista vientinäyttelyä ei enää otettu matkoille mukaan.

Matti Kurki teki Suomen lipun alla yhteensä 16 pitkää ulkomaanmatkaa. Lokiin kertyi yhteensä 124 393,3 meripeninkulmaa. Alus kävi kahdeksan kertaa Tanskassa, Neuvostoliitossa ja Englannissa neljä kertaa, Puolassa, Norjassa ja Ruotsissa kolme kertaa, Ranskassa kahdesti ja kerran Islannissa, Hollannissa, Maltalla, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Italiassa ja Turkissa.

Matti Kurjen koulutuspurjehdukset[5]
Kohde Aika kadetit reserviupseerit Muuta
Plymouth-Helsinki (nouto) 1962 32. (10)
Tanska ja Puola 32. ja 33. (16)
Sevastopol 33. ja 34. (18)
Englanti ja Alankomaat 35. (12)
Färsaaret 36. ja 37. (39)
Ruotsi 36. ja 37. (39)
Kanada ja Yhdysvallat 37. ja 38. (46)
Norja 38. ja 39. (33)
Tanska 40. (10)
Neuvostoliitto/Leningrad 40. (10)
Ruotsi 40. ja 41. (18) 62. (32)
Ruotsi 42. (8)
Englanti 41. ja 42. (16) 64. (30)
Norja ja Ranska 42. (8) 66. (52)
Neuvostoliitto/Murmansk 43. (12)
Englanti 43. ja 44. (23)

Aluksen viimeiseksi koulutuspurjehdukseksi jäi 30. heinäkuuta – 20. elokuuta 1974 välillä Helsinki – Karlskrona – Kööpenhamina – Leith – Helsinki.[6]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen päällikköinä toimivat:[7]

Kiinteä koulutustila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1974 jälkeen alus ei enää liikkunut omin konein, kun viimeinenkin sen kattiloista asetettiin lämmityskieltoon. Viimeiset kaksi vuotta alus oli liikkunut enää yhdellä kattilalla, kun loput menivät käyttökieltoon yksi kerrallaan.

Alus määrättiin toimimaan toistaiseksi kiinteänä koulutustilana Merisotakoulun yhteydessä. Alkuperäiset suunnitelmat emälaivaksi muuttamisesta oli jo tässä vaiheessa hylätty, koska aluksen kattilat olisi pitänyt uusia kokonaan. Tähän ei ollut varaa, ja dieselöinti ei taas rakenteellisista syistä tullut kysymykseen. Samoin pääkansi oli jo palvelusikänsä loppusuoralla, vaikka viimeinen runkokatsastus toukokuussa 1974 antoi vedenalaisten osien kohdalla jopa loistavan tuloksen.

Romutus ja esineistön kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus romutettiin vuonna 1976. Osa upseeri- ja aliupseerimessien sisustusta siirrettiin Merisotakoulun perinnetiloihin Suomenlinnaan. Pääaseistus 2 × 102 mm:n Vickers-tykit (2 kpl) myytiin romuksi 1976 laivan romutuksen yhteydessä. Yksi kaksoislavetti 2 × 40 mm Bofors-tykeistä on entisen Panssarivarikon alueella Parolassa, jossa on nykyisin Länsi-Suomen Huoltorykmentin Ajoneuvovarikko. Tykkilavetti on huonokuntoinen, koska sitä on vuosikymmenet säilytetty taivasalla. Syvyysammusheitin "Siili" on esillä merimuseo Forum Marinumissa Turussa. Tekniikan museossa on radiohytin kalustoa.

Yksi aluksen potkureista sijoitettiin Upinniemen varuskuntakerhon eteen muistomerkiksi ja myös aluksen ankkurit ketjuineen ovat Upinniemen varuskunnassa, rantasaunan edessä.

Perinneyhdistys ja uusi koululaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksella palvelleet upseerit, aliupseerit, värvätyt ja asevelvolliset ovat muodostaneet laivastokillan alaisuuteen oman perinneyhdistyksen "Matti Kurjen purjehtijat" vaalimaan vanhan aluksensa muistoa ja perinteitä. Porlock Bayn ja Matti Kurjen veteraanit ovat pitäneet yhteisiä kokouksiaan vuosina 2004–2007 neljä kertaa: vuonna 2003 Portsmouthissa, 2004 Helsingissä, 2005 Devonportissa ja 2007 Turussa.

Aluksesta on 2007 ilmestynyt "HMS Porlock Bay Associationin" puheenjohtajan Roger Smithin kirjoittama kirja Shipshape and Bristol Fashion.

Uudeksi koululaivaksi valmistui Wärtsilän Helsingin telakalla vuonna 1979 kauan suunniteltu kotimainen alus, miinalaiva Pohjanmaa.

Matti Kurjen tulosta Suomeen tuli 50 vuotta huhtikuussa 2012. Lähes satapäisen veteraanijoukon kesken muisteltiin Upinniemessä vanhaa alusta ja palvelua siinä vuosina 1962–1976. Kaksi brittiveteraania oli tullut muistelemaan alustaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Turku: Eita Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918–1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]