Kortejärvi (Urjala)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Osittain lähteetön artikkeli |
| Kortejärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Urjala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Tarpianjoen valuma-alue (35.28) |
| Laskujoki | Honkolanjoki |
| Järvinumero | 35.286.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 99,5 m |
| Rantaviiva | 9,72 km |
| Pinta-ala | 3,2983 km2 |
| Keskisyvyys | alle 1 |
 Kortejärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kortejärvi on Urjalassa Etelä-Pirkanmaalla sijaitseva, Kokemäenjoen vesistöön kuuluva järvi.[1]
Kortejärven pinta-ala on 350 hehtaaria ja keskisyvyys alle metri. Vedenkorkeutta säännöstellään Nokorinkosken padolta, joka sijaitsee Honkolanjoessa, kolmen kilometrin päässä itse järvestä. Järvi on rehevöitynyt ja kasvanut umpeen. Umpeenkasvu johtuu useita vuosikymmeniä harjoitetusta tehomaataloudesta järveä ympäröivillä rantapelloilla ja vedenkorkeuden säännöstelystä, jossa on huomioitu vain maatalouden tarpeet.
Järvessä kasvaa järvikortetta, järviruokoa ja lumpeita.
Säännöstely perustuu tällä hetkellä Länsi-Suomen vesioikeuden 29.8.1983 antamaan tarkentavaan määräykseen, joka taas nojautuu vuonna 1947 annettuun Vesistötoimikunnan päätökseen. Virallinen vedenkorkeuden mittauspiste sijaitsee Honkolan sillalla Halkivahantien varrella. Virallisen mittauspisteen lisäksi on muitakin mitta-asteikkoja.
Kortejärvi on läpivirtaava, josta vesi laskee Honkolanjokea pitkin Tarpianjokeen. Kortejärven ja Rutajärven yhdistää lyhyt Urjalanjoki. Järveen laskee useita laskuojia, joista merkittävimmät ovat luoteesta laskeva Suojoki ja kaakosta Ahojenoja, joka saa alkunsa neljän kilometrin päässä sijaitsevalta Lehmussuolta. Lukuisista laskuojista osa on kirkasvetisiä metsäpuroja, mutta pääosa maa- ja metsätalouden kaivettuja viemäriojia.
Kalastaminen onnistuu aikaisin keväällä jäiden lähdön jälkeen katiskalla ja rysällä, mutta ei enää toukokuun loppupuolella, jolloin järven pinta on laskettu maatalouden tavoitekorkeuteen. Pyydyksillä saa haukea, ahventa, lahnaa ja erityisen runsaasti särkeä. Kalojen maku muuttuu kesänmittaan ruoppaiseksi.
Veneen säilytys etelärannalla on nykyisin mahdotonta ilman rannan mekaanista ruoppaamista ja väylän avaamista avoveteen.
Järven eteläpäässä joen kummallakin puolella kylätontilla on muinaisjäännöksiä, kuten Häihälän kalmiston kuppikivi alue joen länsipuolella, vanhalla 1500-1700-lukujen kirkonpaikalla sijaitseva Urjalan sakaristo joen itärannalla ja vuonna 1871 rakennettu joen ylittävä kaksiaukkoinen kivinen holvisilta.[2][3][4] Muinaisjäännöksiä on myös järven pohjoisrannalla entisen Urjalan pappilan kylätontilla.[5] Muita Kortejärveen rajoittuvia kyliä ovat pohjoisessa Honkola, jossa sijaitsee järven rannalla Honkolan kartano, ja idässä Velkala, jonka maat myös ovat kuuluneet Honkolan kartanoon. Luoteessa järveen rajoittuvat Vahosten ja Haarosten kylät.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historia koostuu lähinnä järveen kohdistuneista säännöstelytoimenpiteistä. Vedenpintaa on laskettu ainakin kolmesti viimeisten 200 vuoden aikana. Virallisten asiakirjojen perusteella Kortejärven ja niiden ohessa Ruta- ja Nuutajärven pintaa laskettiin ensimmäisen kerran vuosina 1822–23 Uudenmaan ja Hämeen läänin Maaherranviraston 29. toukokuuta 1829 antamalla luvalla, jolloin päätöstä ei perusteltu.lähde?
Seuraava järvenlasku tapahtui vuosina 1857–1858 Hämeen läänin Kuvernöörin 20. huhtikuuta 1854 antaman päätöksen nojalla. Kuvernöörin antamassa luvassa laskun perusteeksi mainitaan vahingollisen liikaveden poistaminen järviä ympäröiviltä tiluksilta. Asiakirjoista ei kuitenkaan selviä tarkoitettiinko liikaveden poistolla keväisiä tulvavesiä vai normaalia kesäveden korkeutta. Kuvernöörin päätöksessä järven pintaa laskettiin kaksi jalkaa, kuitenkaan Nokorinkoskessa olevia vesilaitoksia muuttamatta tai hävittämättä.
Kolmas lasku tapahtui 1932–1947 vesistötoimikunnan päätöksellä, jolloin lopullinen päätös annettiin Helsingissä 19. helmikuuta 1947. Vedenpinta laski 60–70 cm. Laskuhanketta veti tuolloin agronomi Kalle Jokela (IKL) ja vastusti Honkolan kartano, jolla oli vesivoimalaitos Nokoorinkoskessa. Samassa yhteydessä voimalaitoksen betonirakenteet ja laitteet uusittiin, sekä ruopattiin alajuoksua, jotta pudotuskorkeus ei olisi pienentynyt, joka oli laskuluvan ehtona. Prosessin loppuvaiheilla Jokela halusi laajentaa laskuhanketta koko järven kuivaamiseksi, mutta ei saavuttanut laskuyhtiön jäsenistön enemmistön tukea. Viranpuolesta asiaa hoitanut virkamies jätti oman henkilökohtaisen eriävän mielipiteensä koko laskuhankkeesta.[6]
Nykyvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parhaillaan on meneillään hanke, joka tähtää rehevöitymisen pysäyttämiseen ja vedenkorkeuden palauttamiseen normaalitasolle. Prosessia hankaloittavat rantarakentamiseen myönnetyt muutamat poikkeusluvat. 1970-luvulla poikkeuslupaa ei saanut, mutta myöhemmin 1980–1990-luvuilla niitä on joitakin mökkibuumin yhteydessä myönnetty. Prosessia on hidastanut myös yksityishenkilön hallintopakkovalitus, joka on kuitenkin hylätty.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kortejärvi Kalapaikka.net. Viitattu 2.10.2013.
- ↑ Veikko Matinolli: ”Urjala 034-038”, Suomen kuppikivet 1. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-286-409-3.
- ↑ Mikko Mattila: Kivisillat (piiri 3, kohde 33) personal.inet.fi. 1.11.2012. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 16.10.2013.
- ↑ Urjalan kivisakaristo 16.4.2012. Museovirasto. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
- ↑ Mäntylä 4.1.2008. Museovirasto. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
- ↑ Kopio Vesistötoimikunnan päätöksestä 19. helmikuuta 1947 ja siihen liittyvä tiivistelmä, jota säilytetään Pirkanmaan ympäristökeskuksen arkistossa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kortejärvi (Urjala) Wikimedia Commonsissa
