Klorokiini
| |
| |
Klorokiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| N-(7-kloorikinolin-4-yyli)-N,N-dietyyli-pentaani-1,4-diamiini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | P01 |
| PubChem | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H26N3Cl |
| Moolimassa | 319,872 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 1–2 kuukautta |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria | |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Klorokiini on lääke, jota on käytetty malarian hoitoon ja ehkäisyyn.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klorokiini (CQ) on aminokinoliinijohdos, joka keksittiin Bayerin laboratorioissa vuonna 1934. Sille annettiin nimi Resochin. Aineesta ei välitetty vuosikymmeneen, koska sitä pidettiin liian myrkyllisenä ihmiselle. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat sponsoroi kliinisiä kokeita malarianestolääkkeiden kehittämiseksi. Lääke osoittautui erittäin tehokkaaksi estolääkkeeksi ja otettiin sellaisena yleisesti käyttöön 1947.[1] Sitä myytiin Suomessa nimellä Heliopar (klorokiinin myyntilupa on loppunut 2013)[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sitä on pitkään käytetty malarian hoitoon ja ehkäisyyn. Sen jälkeen kun malariaa aiheuttava loinen Plasmodium falciparum alkoi kehittää vastustuskykyä klorokiinille,[3] tälle halvalle ja yleisesti saatavilla olevalle lääkkeelle on etsitty uusia käyttökohteita. Malarian estolääkkeenä sitä voi käyttää enää alueilla, joilla loiset eivät ole sille vastustuskykyisiä.[4]
- Koska lääke lievästi vaimentaa immuunijärjestelmää, sitä käytetään joissain autoimmuunisairauksissa, kuten ihon punahukan ja nivelreuman hoidossa.
- Aurinkoihottuman ja amebataudin hoito.
- Tutkitaan myös klorokiinin käyttöä antiretroviraali-lääkkenä HIV-1/AIDSin hoidossa ja potentiaalisena lääkkeenä chikungunya-kuumetta vastaan.[5]
- Sen mahdollista käyttöä syövän hoidossa tutkitaan.[6][7]
- Ranskassa on testattu klorokiinin käyttöä COVID-19-potilaiden hoidossa lupaavin tuloksin.[8] Amerikkalaisessa tutkimuksessa on saatu samanlaisia tuloksia.[9]
Metabolia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hydroksiklorokiinin ja klorokiinin huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 1–3 tunnissa lääkkeen ottamisesta. Molemmat ovat akuutisti hyvin myrkyllisiä, isot kerta-annokset (aikuisilla ≥ 11 g hydroksiklorokiinia tai ≥ 5 g klorokiinia = 20–25 kpl 250 mg tablettia) aiheuttavat vakavia myrkytysoireita tai kuoleman muutamassa tunnissa. Metabolia tapahtuu pääasiassa maksassa ja erittyminen munuaisten kautta. Hydroksiklorokiinin puoliintumisaika on noin viikko. Vakiintuneelle pitoisuustasolle päästään 3–5 viikon kuluttua hydroksiklorokiinihoidon aloittamisesta. Klorokiinin alkuvaiheen eliminaation puoliintumisaika on 2–6 vrk, mutta terminaalisesti jopa 30–60 vrk.[10]
Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klorokiini on turvallinen lääkeaine, jolla on vain vähän haittavaikutuksia. Valoherkkyyttä esiintyy harvoin, pikemminkin päinvastoin. Ruokahaluttomutta, vatsavaivoja tai pahoinvointia saattaa esiintyä.[11] Epileptikoiden ja aktiivista psoriaasista sairastavien tulee välttää klorokiinin käyttöä. Se sopii raskaana oleville ja imettäville sekä pienille lapsille.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The History of Malaria, an Ancient Disease Global Health, Division of Parasitic Diseases and Malaria – CDC . 14.11.2018 . Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Matkailijan terveysopas 15.12.2019 viitattu 22.5.2020
- ↑ Plowe, C. V.: Antimalarial Drug Resistance in Africa: Strategies for Monitoring and Deterrence. Current Topics in Microbiology and Immunology, 2005, 295. vsk, s. 55–79. Springer, Berlin, Heidelberg. doi:10.1007/3-540-29088-5_3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Klorokiini tehoaa P. falciparumiin vain Väli-Amerikassa, Karibialla, Lähi-idässä ja tietyillä alueilla Aasiassa sekä Iguacun putousten alueella Etelä-Amerikassa. Se tehoaa jokseenkin aina P. vivax-, P. ovale- ja P. malariae -malarialoisiin.
- ↑ Savarino, Andrea & Lucia,Mothanje B. & Giordano, Flavio & Cauda, Roberto: Risks and benefits of chloroquine use in anticancer strategies. The Lancet Oncology, 2006, 7. vsk, nro 10, s. 792–793. doi:10.1016/S1470-2045(06)70875-0. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Sotelo J. & Briceño E. & López-González M. A.: Adding chloroquine to conventional treatment for glioblastoma multiforme: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Annals of Internal Medicine, 2006, 144. vsk, nro 5, s. 337–343. doi:10.7326/0003-4819-144-5-200603070-00008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
- ↑ French researcher posts successful Covid-19 drug trial The Connexion. 17.3.2020. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Hydroksiklorokiini ja klorokiini Fimlab . 22.2.2016 . Viitattu 24.3.2020.
- ↑ Hydroksiklorokiini Reumaliitto. 7.8.2019. Viitattu 24.3.2020.
- ↑ Hartikainen, Sirpa & Ryynänen, Johanna: Esite rokotesuojauksesta ja terveysriskien ennaltaehkäisystä Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan matkustaville virolaisille, s. 21. Opinnäytetyö. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, 27.4.2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2020).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kainulainen, Katariina: Malarianestolääkkeet ja niiden haittavaikutukset. Sic! Lääketietoa Fimeasta, 2012, nro 2. Fimea. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2020.
- Kainulainen, Katariina & Siikamäki, Heli: Malarian ehkäisy Matkailijan terveysopas – Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 15.12.2019. Viitattu 24.3.2020.
- Loinen on vielä niskan päällä Yle Uutiset. 9.2.2006. Viitattu 24.3.2020.
- Malariasta pääsee – jos vain rahaa löyty Tiede -lehti. 7.9.2009, julkaistu lehdssä 9/2009. Viitattu 24.3.2020.
- DRUG: Chloroquine KEGG. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
- Chloroquine (54-05-7) ChemBlink. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)