Siirry sisältöön

Keijo

Wikipediasta
Keijo
Nimipäivä  
 suomenkielinen 21. helmikuuta
 ruotsinkielinen
 ortodoksinen 8. tammikuuta
Muunnelmia
Vastineita eri kielissä Alf
Nimen alkuperä keijukainen

Keijo on suomalainen miehen etunimi. Se on tiettävästi käännös ruotsalaisesta nimestä Alf, joka tarkoittaa keijukaista,[1] skandinaavisessa mytologiassa esiintyvää pientä, ihmishahmoista mutta siivekästä ja lentävää olentoa. Tämän takia suomenkielisessä nimipäiväkalenterissa Keijo on 21. helmikuuta, samana päivänä, jona suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissa on Alf. Keijo otettiin almanakkaan vuonna 1908.[1] Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Keijon Gennadiin äänneasun perusteella[2]. Keijon ja Gennadin välillä ei kuitenkaan ole etymologista yhteyttä.

Helmikuuhun 2026 mennessä nimi Keijo on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu 16 679 miehelle ja noin 20 naiselle.[3] Keijo on tyypillinen 19401960-luvulla syntyneiden suomalaismiesten etunimi. Tuolloin se löytyi Suomen 35 suosituimman etunimen joukosta.lähde? Sittemmin nimen suosio on huomattavasti laskenut: vuosina 19401959 Suomessa nimettiin 8 272 Keijoa ja vuosina 19601979 vielä 3 506, mutta vuosina 19801999 enää 730, ja uudella vuosituhannella helmikuuhun 2026 mennessä Keijo-nimi on Suomessa annettu vasta 155 henkilölle. Ennen vuotta 1900 nimi oli annettu seitsemälle henkilölle.[3]

Keijoa on muunneltu muotoihin Kepa, Kepo ja Keppa, Kaakkois-Suomessa Keke, Keki ja Keku.[1]

Tunnettuja Keijoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Keijoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen muita merkityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keijo, suomalainen olutmerkki.
  1. 1 2 3 Kustaa Vilkuna: Etunimet. Otava, 2005. ISBN 951-1-18892-5
  2. Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 376. (1. p.) Helsinki: WSOY, 2000.
  3. 1 2 Nimipalvelu, etunimihaku Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 21.2.2026.