Keijo Minerva
| Keijo Minerva | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. marraskuuta 1951 Paavola, Ruukin kylä |
| Ammatti | laulaja, muusikko, yrittäjä |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | iskelmä, rock |
| Soittimet | kitara, basso, rumpu, perkussio, huilu, piano |
| Yhtyeet | Takapotku, Poppoo |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Keijo Veikko Juhani Minerva (s. 25. marraskuuta 1951 Paavola, Ruukin kylä[1]) on suomalainen muusikko, laulaja ja ohjelmapalveluyrittäjä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Minervan ura lähti alkuun vuonna 1967, kun hän voitti nuorten sarjan kansallisessa iskelmälaulukilpailussa. Tämän jälkeen hän lähti Helsinkiin ja pääsi koelaulutilaisuuden kautta muusikko-säveltäjä Toivo Kärjen kanssa yhteistyöhön.[2]
Minervan ensimmäinen single "Vielä mä palaan / Samaa kehää käyn" julkaistiin vuonna 1971. Singlen A-puoli oli alkujaan italialainen laulu, b-puoli Paul McCartneyn tuolloisen tuoreen soolosinglen suomennos. Myöhemmillä singleillä laulaja versioi muun muassa Sweet-yhtyeen hittikappaletta "Co-Co", josta tehtiin suomennos nimeltä "Kaikki mukaan" sekä tulkitsi muun muassa Neil Diamondin, Steve Harleyn ja Stevie Wonderin kappaleita.[2]
Vuosina 1971–1973 Minerva keikkaili pitkin maata säestäjänään oululaislähtöinen rockyhtye Takapotku. Yhtyeen toiminnan loputtua Minerva toimi jonkin aikaa kitaristina Frederikin yhtyeessä. Seuraavaksi hän toimi pari vuotta laulaja-kitaristina Gulliver-yhtyeessä.[2]
1980-luvun alussa Minerva toimi Poppoo-nimisessä yhtyeessä, jossa toimi hänen lisäksi muusikot Sakari Kuosmanen, Andrzej Macohan, Lyly Rajala ja Lazlo Varga. Yhtye esiintyi esiintymiskiinnityksellä risteilyaluksella, joka seilasi Kanariansaarilla ja pitkin Afrikan rannikkoa.[2]
Vuonna 1985 Minerva voitti Prahassa Inter-talent -laulukilpailun. Voitto lisäsi keikkakysyntää Suomessa mutta myös muualla. Vuosina 1986–1991 Minerva teki Yleisradiolle musiikkiaiheisia televisio-ohjelmia, kuten muun muassa Musiikkia maailmalta, Copacabana ja Girls, girls. 1990-luvun alussa laman iskettyä Suomeen, hänen show-tuotantojen kysyntä vähentyi.[2]
2000-luvulla Minerva perusti ohjelmapalveluyrityksen, joka muun muassa vastaa jokavuotisesta Oulun Kauppatorilla järjestettävästä Suven Sävel-iskelmäfestivaalitapahtumasta.[2]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pieni hymy vain (1974)
- Akropoli pote (1979)
- Keijo Minerva (1981)
- Uskon huomiseen (1987)
- Miehen tie (1991)
- Sielulla ja sydämellä (1995)
- Valkoinen (1998)
- Laulaa sydän (2001)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.discogs.com/artist/Keijo+Minerva
- ↑ a b c d e f Sutela, Juha: Musiikin ja säveltäjien Oulu Oulun kaupunki. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 3.4.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keijo Minervan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Syöpä, sydänkohtaus ja pojan kuolema – vakavat vastoinkäymiset eivät hiljentäneet muusikkoa, Keijo Minervan haastattelu, Yle 4.12.2016
|
